heinäkuuta 30, 2016

Deltoran vyö: Hiljaiset metsät

Pääsinpäs taas kerran blogin puolelle pitkästä aikaa. Kävimme oman kullan kanssa kirjastossa, josta päätyi mukaan elokuvien lisäksi lisää kirjallisuutta. Nyt pitää ryhtyä lisäämään tahtia lukemiseen, koska syksy alkaa ja puoliväli tän vuoden lukemishaasteessa on vasta rikki. Kiire tulee syksyn aikana, kun on samalla kaiken maailman asioita hoideltavana.

Elokuu alkaa ihan näillä näppäimillä, ja enää on pari/kolmeviikkoa kun ainakin toinen meistä aloittaa perusarjen koulun parissa. Lukeminen voi siis syksyllä pikkuhiljaa jäädä, jos syksyksi ilmestyy paljonkin erilaisia asioita.

Tässä lukumaratonin ja tämän blokkauksen välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Nyt on löytynyt pokemon go -pelin ihmeellinen maailma, jota on tuossa iltaisin tullut pelailtua ympäri keskustaa. Se lopulta yhdistää ihmisiä, kun kaikki istuvat puhelin kädessä samassa paikassa, vai mitä? No ei se ole lainkaan sama maailma, mutta onpahan ihmiset ulkona metsästämässä pokemoneja.

Ensiviikoksikin on ohjelmia vaikka ja kuinka. Ensin tällä viikonlopulla juhlitaan rippijuhlia sekä synttäreitä. Ensiviikolla taas nähdään kavereita ja nautitaan toivon mukaan kauniista ilmoista vielä!

Takaisin blokkauksen aiheeseen, kun meni alkulöpinät taas pitkäksi. Mutta siis kirjastosta tarttui matkaan kaksi kirjaa; Emily Roppa: Deltoran vyö sarjan ensimmäinen osa sekä Erin Hunterin Soturikissat: Sinitähden tarina (erikoisseikkailu). Lyhyt Emily Roppan kirja kiinnosti yllättäen minua. No onhan siinä fantasiapuoli ja seikkailu sekä jännitys, mitkä kaikki ovat minun genreäkin. Kuitenkin lyhyt kirjasarja, johon kuuluu kahdeksan kirjaa ei ulkonäöllisesti oikein maistu. Sisältö oli sitäkin järkevämpi.

Emily Roppa - Deltoran Vyö (osa1): Hiljaiset metsät

Tarunhohtoisen Deltoran tulevaisuus on uhattuna.

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Varjovartijoita on jo joka kylässä. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat kaikki seitsemän jalokiveä. Kivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Barda lähtevät etsimään vyöstä puuttuvia jalokiviä. Parivaljakon ensimmäinen tulikoe on uskaltautua pahamaineisiin Hiljaisiin metsiin, joista moni ei ole ehjin nahoin palannut. (kirjan takakansi)

Hiljaisuuden metsät aloittaa kahdeksan osaisen sarjan, joka ei välttämättä ole ensimmäinen mahdollinen kirja, jonka ottaa mukaan kirjastosta. Kirjassa on paljon positiivista, mutta huomaa ettei kirja ole aikuismielinen. Kirja kuitenkin etenee mukavan vauhdikkaasti, vaikka ensimmäisessä kirjassa olikin paljon alkuhöpinää.

Kirjan alussa selitetään paljon historiaa, ja kirja pääsee vasta puolessa välissä kunnolla vauhtiin. Mielestäni kirjan alussa kerrottava historia on mielenkiintoinen. On hyvä tietää, mitä on tapahtunut ennen kuin kirjan tarina lähtee tarkalleen käyntiin. Tietenkin pieneksi haitaksi muodostuu kirjan lyhyys. 155 sivua ei jätä hirveästi kuvailulle varaa, joten tarina on nopeasti luettu. Kirjan tarina kuitenkin on mukavan jännittävä.

"PAKO 
Luku 3

Endon ja Jarred käännähtivät säikähtäneinä. Oviaukossa seisoi Prandine. Hän oli naulinnut katseensa Jarrediin, hänen silmänsä kiiluivat vihaisina.
     "Miten uskallat houkotella kuningasta laiminlöymään velvollisuutensa ja rikkomaan ohjesääntöä, palveluspoika?" Prandine sihahti ja harppoi kappeliin. "Olet aina ollut kateellinen hänelle. Nyt yrität tuhota hänet. Senkin petturi!"
     "En yritä!" huudahti Jarred ja kääntyi Endonin puoleen. "Usko minua", hän pyysi. "Minulla on puolellani vain sinun hyvä sydämesi." Endon vetäytyi kauhistuneena kauemmas ystävästään. 
     Jarred pujotti kätensä paidan sisään ottaakseen esiin Deltoran vyöstä kertovan kirjan. Hän halusi näyttää sitä Endonille ja osoittaa, että hänellä oli puheilleen hyvät perustelut." (s.27)
Kirjan lyhyys on oikeastaan etu ja haitta. Kirjan tarina ei välttämättä kestäisi lisää sivuja, mutta itse lukija kestäisi varmasti lisäsivut. Odotan kyllä mielenkiinnolla miten kirjan päähahmot kehittyvät, koska tyypilliseen tapaansa jokainen päähahmo tulee omista lähtökohdistaan, jonka tarina sitoutuu toisiin hahmoihin.

Kirjassa oli muutamia ennalta-arvattavia kohtia, mitkä varmasti liittyvät siihen lapsenmieliseen kirjaan. Kuitenki kirjassa tarvitsee käyttää mukavasti mielikuvistusta, kun ihmiset ja eläimet eivät ole ainoa mahdollinen olento maailmassa. Jokaista olentoa selitetään riittävästi, mutta olisi kuvailua voinut olla myös enemmän. Kirjasarja kuitenkin jättää suurenhalun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Haluan siis lukea seuraavan osan mielenkiinnosta päähenkilökohtaan, sekä tarinan kehittymistä kohtaan. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka seuraavassa kirjassa on toteutettu tarinaosuus. Tarkoitan siis sitä, että tässä ensimmäisessä osassa oli historiaa melkeinpä puolet kirjasta, joten mitä seuraavassa kirjassa sitten mahtaa olla?

Petra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset