Rules for Vanishing

Jostain kumman syystä kirjapino vain kasvaa ja kasvaa, ja lukemista riittäisi kokopäivä työksi asti. Tässä Helmikuussa olen väläyttänyt monipuolisuutta lukemissani teoksissa, joten päätin, että julkaisen vielä yhden teoksen tämän kuukauden lopuksi. Käännöskirjallisuudessa on omat ihanat asiansa, mutta toisinaan on vain aivan mahtavaa lukea teos omalla alkuperäiskielellään. Tässäkin tapauksessa käsiini osui Rules for Vanishing, joka osoittautui todella hyväksi kauhukirjallisuus teokseksi. Jotenkin siis sorruin kauhukirjallisuuteen, jälleen.

"Until now." (Rules for Vanishing - Kate Alice Marshall, page 31)

Teoksen kansi ja olemus puhutteli minua ensimmäisenä, jonka vuoksi se oikeastaan tarttuikin mukaani kirjastosta. Tumman puhuva, mutta houkutteleva kansikuva sekä lyhyt ja pelkistetty takakansi teksti sai minut lukijana haluamaan tietää, kuinka tässä oikeasti tulee käymään. Teos myös piti sisällään yllättävän piirteen lukujen ulkomuodoista. Teosta ei ollut kuvattu pelkästään yhtenä näkökulmaisena tarinana, vaan teos piti sisällään sidotun kansion tiedostoja, joita olivat erillaiset tesktiviestit, kuvattu videomateriaali, haastattelut ja tietenkin itse Saran written testimony eli hänen kirjallinen kuvauksensa tapahtumista. 

Päähenkilönä Saran voi ajatella itsenäiseksi selviytyjäksi, joskaan ei siinä parhaimmassa ilmauksessa. Sara taistelee ikään kuin itse maailmaa vastaan, ja tarinan aikana selviääkin hyvin nopeasti syitä, mistä tämä johtuu. Päähenkilö kuitenkin kasvaa ihmisenä tarinan edetessä, samoin kun hänen mukaansa tempautuneet sivuhahmotkin. Sivuhahmoja teoksessa riittää. Toisilla on selkeästi suurempi rooli, mutta jokaisen taustoja tuodaan mukavasti esille. Varsinkin niiltä osin, jotka vaikuttavat Saraan ja tämän kadonneeseen sisareen Beccaan. Sisarusten, Beccan ja Saran, suhde on myös hyvin kiehotovalla tavalla tuotu esille, ja kirjailija on hyvin kuvannut heidän läheisyyttään toisiinsa sekä kaveriporukkaan, joka teoksessa on.

Itse teos kulkee samoja polkuja, kun monet jännitys- ja kauhuteokset. Asioiden esitteleminen, tutkiminen ja päätöksen tekeminen, jonka jälkeen seuraa kasa kauheita tapahtumia, jotka vaikuttavat teoksen hahmoihin. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että näinkin pitkässä teoksessa (393 sivua) oli vain muutama luku keskellä teosta, joiden lukeminen tuntui hitaammalta. Kauhuelementtejä tuotiin teoksessa loistavasti esille, ja loppua kohden teos sai myös psykologisia kauhunpiirteitä, joista en itse nauttinut. En voisi kuvitella ikinä lukevani mitään psykologista kauhuteosta. 

Epäröin teoksen kanssa aluksi, en kuitenkaan kauhun vuoksi, vaan kielen vuoksi. Englannin kielinen kirjallisuus on lumoavaa. Pidän ilmaisutyyleistä paljon, ja joitakin asioita ei vain saa käännettyä niin kauniisti vieraalle kielelle. Ajattelin, että väsyisin lukemaan englanniksi, koska en ole pitkään aikaan tätä tehnyt. Kuitenkin teos vei mukanaan, ja toi uusia jännityspiirteitä edetessään, että en lopulta edes huomannut lukevani vieraskielistä teosta. Pitää jatkossakin lukea enemmän englanniksi. 

"The game. Lucy Gallows. And Wednesday is the anniversary. It doesn't take a genius. I'd probably blame me, too." (Rules for Vanishing - Kate Alice Marshall, page 15)

Uskoisin, että teos sopii kauhu- ja fantasikirjallisuudesta nauttivalle lukijalle. Myös tämä mysteeri, joka lymyilee teoksessa kokoajan; "kuka on Lucy?", "mikä on peli, jota hän pelaa?", "onko hän elossa?", huokuttelee lukemaan teoksen loppuun saakka. Suosittelen kuitenkin lukemaan teoksen alkuperäisellä, englannin kielellä, koska käännösteoksena... mm en uskoisi tarinan toimivan niin hyvin. 

Kate Alice Marshall - Rules for Vanishing teos sopii myös Helmet-lukuhaasteeseen. Itse vedän yli kohdan 3. kirjassa on kaveriporukka. Teos kyllä menisi ehkä myös hieman muihinkin kohtiin, mutta minulla on jo muitakin teoksia mielessä tuohon haasteeseen. Olen myös tyytyväinen, että olen nyt ottanut haasteesta otteen ja luen oikeasti teoksia sen mukaisesti. Nyt voin kyllä myöntää, että tämän vuoden haastekohdat ovat yhä minulle mieleen enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Rules for Vanishing

Kate Alice Marshall

sivuja 393

Walker Books

Tunnetko enneatyyppisi?

"Tämän oppaan testit, tehtävät ja havainnollistavat kaaviot auttavat tunnistamaan itselle tyypillisiä reagoimis- ja toimintatapoja, ja sitä kautta määrittämään mihin yhdeksästä päätyypistä itse kuulut." (Tunnetko enneatyyppisi? - Liz Carver ja Josh Green, kirjan takakansi)

Välillä on mukavaa vaihtelua tarttua tietokirjallisuuteen, ja kasvattaa omaa tietämystään. Enneagrammi tuli omaa tietouteeni jo muutama vuosi takaperin, kun luin ensimmäisen teoksen siihen liittyen. Teos oli muistaakseni Russ Hudsonin -teos, jossa oli kuvailtu hyvin laajasti enneagrammin periaattetta sekä kaikkia 9 tyyppiä. Tämän teoksen ovat luoneet yhdessä Liz Carver ja Josh Green. Uskoisin, että moni käsittelee tätä kyseistä aihetta, ja tekee siitä teoksia, koska tuntuu että monilla ihmisillä nykyään on näkemys erilaisista persoonallisuustyypeistä. Tämäkin teos kertoo juuri niistä. 

Minun taustani tähän persoonallisuustyyppien tutkimiseen on ollut hyvinkin yksinkertainen; olen etsinyt syytä, miksi olen kuka olen. Eikö kaikki etsi? Enneagrammin avulla löytää hyvin omia vahvuuksia ja kehittämisen kohteita, kun ymmärtää ja hyväksyy, ettei yksi persoonallisuustyyppi ole mikään leima otsassa. Jokainen saa uskoa elämässään mihin haluaa, joten miksi ei uskoisi persoonallisuustyyppeihin? Enneagrammin ajatuksena on, että jokainen ihminen olisi jokin yhdeksästä persoonallisuustyypistä. Kaikki eivät välttämättä yhtä selkeästi, mutta kuitenkin jokaisella olisi yksi ydin persoonallisuus, joka ohjaisi ihmisen toimintaa. Tämä tyyppi myös hajoaisi kahteen muuhun persoonallisuustyyppiin, näin ollen joko eheyttäen tai hajottaen omaa persoonallisuustyyppiä. Eikö kuullosta aika loogiselta?

"Yksikään persoonallisuustyyppi ei ole toista parempi, ja päätyyppiä täydentävät monet tarkentavat tulkinnat, joihin kirjassa myös tutustutaan." (Tunnetko enneatyyppisi? - Liz Carver ja Josh Green, kirjan takakansi)

Käsittelen ensin nyt teosta kirjana; esineenä, jota pidetään kädessä. 175 sivua tekstiä, jota on täydennetty väreillä, kuvilla, kaavioilla ja huomautuksilla, pitää sisällään kattavan tarkkaa tietoa. Teos on kasattu hyvin yksinkertaiseksi, joten ensikertalaisenkin on helppo tarttua siihen vaivatta. Aluksi kerrotaan enneagrammista, siihen liittyvistä seikoista, kuten väreistä. Tämän jälkeen jokaista persoonallisuustyyppiä käsitellään omissa luvuissaan (1-9), ja teoksen lopussa on saatesanoja ja hakemisto, joiden avulla teoksen sivujen välillä on helppo liikkua. 

Lyhykäisyydessään teos on onnistunut. Tietokirjallisuudesta on aina hyvin vaikea muodostaa sellaista käsitystä, että vain tämän blogitekstin perusteella lukijan olisi helppo ymmärtää kyseinen teos. Itse kuitenkin koen tämän olleen hyvin kirjoitettua tekstiä, jota oli helppo ja mukava lukea. Teoksessa käytetyt ilmaukset olivat helppoja ymmärtää, ja asioita on avattu riittävästi. Enneagrammi kaavio toistetaan usealla sivulla, joten myöskään ei aina tarvitse palata teoksen alkuun lukemaan sitä. 

Minulla oli jo ennestään käsitys, mikä tyyppi olen. Joten aloitinkin itse teoksen lukemisen oman tyyppini esittelyn lukemisella, jonka aikana vain nyökkäilin olevani samaa mieltä asioiden kanssa. Ryhdyin kuitenkin mielenkiinnon ohjaamana lukemaan myös muuten teosta, varsinkin muita tyyppejä, jolloin sain teoksesta aivan erilaisen näkemyksen. Teosta voi käyttää myös välineenä tutustua erilaisiin persoonallisuuksiin, ja niiden ymmärtämiseen. On helppoa ajatella, että oma toimintatapa on ainoa tapa, mutta kuten teoksessa huomataan, jokaisella persoonallisuustyypillä on omanlaisensa tapa toimia. Jos ajatellaan, kuinka paljon ihmisiä maailmassa on, voi huomata, että on myös niin monta tapaa toimia. Ja jokaisen tapa on oikein. Miten jokaisen oma persoonallisuustyyppi vain reagoi, jonkun muun valitsemaan toimintatapaan, on se ydin. 

Tunnetko enneatyyppisi? on siis monella tapaa hyödyllinen teos. Se ei ole vain itsetutkiskelua varten, vaan myös hyvä luettava, jos haluaa ymmärtää muiden tapaa toimia. Uskon jokaisen, joka teoksen haluaa lukea, ryhtyvän ajattelemaan millaisia tyyppejä lähimmäiset perheenjäsenet ja ystävät ovat? Miten he reagoivat tai käyttäytyvät tietynlaisessa tilanteessa? Näitä asioita voi pohtia yhdessä teoksen kanssa. Se ei anna vastauksia jokaiseen esillä olevaan kysymykseen, mutta voi antaa aihetta pohtia asiaa ja tarpeen vaatien; toimimaan. 

Tunnetko enneatyyppisi?

Enneagrammin avulla parempaan itsetuntemukseen

Liz Carver & Josh Green

sivuja 175

suomentanut Sini Linteri

Kustantamo S&S Helsinki 2020

Sarjakuva: Viivi ja Wagner

Ensimmäisen kerran blogin puolella sarjakuva teos. Taidan itsekin olla hieman hämmästynyt, että tosiaan luin sarjakuva teoksen, ja vielä aion luoda tekstiä teoksesta. Tässä samalla ryhdyin pohtimaan omaa suhtautumistani sarjakuviin, enkä oikein löytänyt kauheasti vertailukohtia. Muistan lapsuudessa, että luin aikoinaan paljon karvista.. siitä taisi joskus olla blogin puolella, mutta koen että vain sivulauseena. Nyt aion tehdä ihka oikean ensimmäisen suuren blogitekstin sarjakuva teoksesta, jos vaikka innostuisi lukemaan ja bloggailemaan lisää. 

Minusta on aina ihanaa haasta itseäni, ja yritän tänä vuonna lukea teoksia monipuolisemmin erilaisista kategorioista. Tietokirjallisuus ja sarjaukuva -teokset ovat nyt ensimmäisenä vuorossa, ja tästä niistä ensimmäinen eli sarjakuva. Valitsin teoksen oman äitini kirjapinosta, ja sepä sattui sopivasti kantamaan nimeä Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria. Teoksen ovat toimittaneet Mari-Leena Kuosa ja Vesa Antonen. Tietokirjallisuuden ja sarjakuvan lisäksi yritän saada tänä vuonna luettua yhden elämäkerran, jonkun runoteoksen sekä teoksen. joka sopii haasteeseen "kirja, jota en halunnut lukea". Haaste on meneillään tälläkin hetkellä, mutta tiedän, että olen haukannut hyvin suuren haasteen. Saa nähdä onnistunko tässä ollenkaan.

Sarjakuvista ainoaita näin aikuisiällä lukemiani ovat Viivi ja Wagner -sarjakuvat. Vaikka mielelläni heittäydyn ja seikkailen ja kokeilen uutta, kirjallisuudessa on vain yksi ja oikea tie minulle. Romaani tai novelli, jonka sivut ovat sijoitettuna koviin (mahdollisesti pehmeisiin) kansiin. Sitä saa pitää käsissään, eikä se sisällä kuvia. Tarina on yhtenäinen, ja teoksessa kuljetaan alusta loppuun saakka. Se on minulle kuin toinen todellisuus. Kuitenkin otin haasteen vastaan, enkä voisi sanoa että olisin pettynyt. 

Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria oli oivallista viihdyttävää hyvän mielen luettavaa. Letkautukset, joita 234 sarjakuvastripissä oli, ovat varsin rentouttuvaa aivotonta luettavaa. Sarjakuva teos oli mukavaa vaihtelua minun tämän hetkisiin genreihin ja teemoihin, mitä olen nyt lukenut. Teos oli myös sopivan kokoinen, eikä sitä voi ajatella oikein verrattavaksi sivumäärältään romaanin kanssa. 288 sivua käsitteli 234 sarjakuvastrippiä jaettuna 24 lukuun, mutta teos tuntui huomattavasti tätä pienemmältä. Luin teoksen tämän johdosta yhdeltä istumalta, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. 

Teos oli jaoteltu parisuhteen kriittisimpiin (ja normaaleimpiin) aihealueisiin, kuten kodinhoito, raha-asiat, ulkonäkö, muoti ja yms. Näiden joukossa oli muutama vähemmän itseä houkutteleva aihepiiri, mutta luin kuitenkin sarjakuvat jokaisesta. Ne olivat onnistuneita jokaiseen aihepiiriin liityen, ja niitä oli vain kymmenkunta, joten aihepiirikään ei tuntunut liian kulutetulta. Sisältöluettelo on hyvä kekstintö, jos haluaa etsiä jonkun tietyn aihepiirin alta sarjakuvia, eikä lukea koko teosta. Sen avulla sai myös mukavan kokonaiskatsauksen teoksen aihepiireistä.

Voisin kuvitella jatkossakin lukevani Viivin ja Wagnerin menoa ja melskettä, mutta osaisinko tarttua johonkin muuhun sarjakuva teokseen? Veikkaisin, että blogin puolelle ei ainakaan lähiaikoina ole tulossa uusia sarjakuva postauksia, mutta en heitä ajatusta täysin sivuun. Voi olla, että innostun jossain vaiheessa hakemaan vastapainoa jollekin psykologiselle teokselle, ja käytän vastapainona sarjakuva-teosta!

Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria

toim. Mari-Leena Kuosa ja Vesa Antonen

sivuja 288

Arktinen Banaani

Painopaikka: Juva, 2009

Lupa

Aikoinaan oli valtaisaa puhetta Sita Salmisen, somepersoonan, esikoisteoksesta. Tässä se nyt on, minun käsissäni yli vuoden ilmestymisen jälkeen. Minulla oli kiinnostus jo aikoinaan lukea se, mutta en saanut silloin vain otetta teoksesta. Nyt puolestani vuoden vaihtuessa käsiini löytyi useampiakin eroottisia piirteitä sisältäviä teoksia. Lainasin muutaman teoksen kirjastosta, ja ryhdyin lukemaan ja vertailemaan. Minulla oli hieman vaikeuksia valita mitkä teoksista luen, mitkä lukemisen jälkeen julkaisen blogin puolella ja mitkä teokset vain keskeytän, koska minulla ei yksinkertaisesti riittänyt kiinnostus. Erotiikka kirjallisuuden lukemisen ongelmana koen sen, että se on hyvin henkilökohtaista. Toisille ei tulisi mieleenkään kertoa ajatuksiaan ääneen, jota itsekin olen monta vuotta pelännyt. Kuitenkin se on vain osa ihmistä, olla seksuaalinen olento. 

Sita Salmisen teos antaa ymmärtää, enemmän kuin ymmärtää antaa. Minusta teos aloittaa vahvasti ja kiinnostavasti. Lukijan huomio herätetään vahvalla novellilla, joka kietaisee lukijan seksuaalisuuden pauloihin. Lupa kattaa kaiken kaikkiaan 11 erilaista novellia. Jokainen novelli on yksilöllinen. Kaiken kaikkiaan jokaisessa teoksessa on nostettu seksi, sen harrastaminen ja seksuaaliset ajatukset vahvasti esille, mutta kuvailussa on nostettu mielestäni rajujakin sanoja esille, jotka ovat ristiriidassa hehkutetun teoksen ajatuksen kanssa. 

Kirjan takakansissakin nostetaan esille seksipositiivisuus, jonka rajat kuitenkin rikkoutuvat jo ensimmäisessä novellissa. Tietenkin jokainen ihminen on omalaatuisensa ja kokee seksuaalisuuden omalla tavallaan, mutta kirjailija on nostanut esille selkeästi tietynlaisen tyylin kirjoittaessaan tekstiä. Samankaltaisuuden toistaminen teoksissa, joihin on yritetty luoda erilaisia persoonia, on lannistavaa. Rakastan ideaa novelliteoksesta ja lyhyistä eroottisista teksteistä, mutta teos hieman ontuu. Oma keskittyminen herpaantui loppua kohden, ja viimeiset kaksi-kolme novellia tuli luettua vähän enemmän huitaisuna kuin intesiivisesti keskittyneenä. 

"Vilkaisen huuliasi ja tunnen pakottavaa tarvetta päästä lähemmäs. Huomaat katseestani mitä aion tehdä ja aloitat vastalauseen, jota emme ehdi kuulla." (Sita Salminen - Lupa sivu 35)

Jokainen teos kuitenkin herätti ajatuksia ja tunteita. Riittävän lyhyesti kerrotut ydinasiat paransivat lukukokemusta, eikä minua häirinnyt, vaikka toisinaan novellin päähenkilöt olivat vain kaksi ihmistä ilman persoonallisuutta. Toisiin teoksiin oli puolestaan liitetty vahvasti enemmän tarinamaisuutta, jotka eivät toimineet yhtä hyvin. Vertailukohtaa ehkä haen eli toisenlaista kirjaa kirjailijalta. En osaa oikein sanoa, mikä on lopullinen mielipiteeni teoksesta. Viihdyinkö teoksen seksuaalisuuden maailmassa vain koska se oli aiheena, vai sainko oikeasti jotakin irti kirjailijasta? En. 

Lupa

Sita Salminen

sivuja 208

Kosmos, 2019

Vuoden vaihteen lukumaraton 1.-2.1.

It's time to lukumaratoonata näin uuden vuoden 2021 kunniaksi! Vuodenvaihteen lukumaratonin emännöi meille Oksan Hyllyltä/ Marika. Linkin takaata löytyy loistava infopaketti lukumaratonista, vaikka säännöt ovat itselle tulleetkin jo tutuiksi. Tällä kertaa maratoonipäiviä on kaksi, joten lukemisen voi aloittaa jo 1.1. tai vasta 2.1., mutta osa lukemisesta on sijoituttava jommalle kummalle päivälle. Itse olen jo niin tottunut tähän päiväkirja -tyyliseen blokkaustapaan aina näissä lukumaratoneissa, joten en ryhdy muuttamaan tätä tyyliä, vaan annan mennä näin. 

Blokkauksia olisi voinut jo kuitenkin etukäteenkin kirjoittaa, esimerkiksi lukupinosta tai muusta, mutta itselläni se jäi tähän aloitushetkeen, mutta onneksi mukaan ehtii vieläkin, jos siellä vielä joku innokas lukija empii. Lukupinon kanssa oli myös vaikeuksia, koska toisaalta olisin halunnut jatkaa Tulen ja Jään laulu -sarjaa, mutta en kuitenkaan ehtinyt joulun pyhien takia sitä saamaan käsiini. Toisaalta mietin, kuinka ihanaa olisi lukea jotain vanhaa ja tuttua omasta kirjahyllystä, muistella jotain jo tuttua teosta ja lukea rennosti, mutta sekään ei lopulta houkutellut. Vaikeuksia oli siis muodostaa lukupinoa, ja tuo juhlinta uutena vuotena ei ainakaan helpottanut asiassa, joten lopulta päädyin siihen, että aloitan lukumaratonin nyt iltasadulla eli Muumit ja suuri tuhotulva -teoksella. Menen siis fiilispohjalta, ja katson lukumaratonin edetessä, mikä teos seuraavaksi houkuttelee.

Oman lukumaraton urakkani aloitan tänään 1.1. tosiaan kello 23:00, joten lukumaraton on omalta osaltani suoritettu huomenna kello 23:00. Aloittamisajankohta vähän venähti, mutta eipä anneta sen haitata. Tällä hetkellä mielessä on ainakin 4 teosta, jotka ajattelin lukea. Saan myös mukavasti avattua vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteen, josta tosiaan valitsin lopulta pienen. Ylhäällä on jo uusi sivu tehty niitä varten. Nyt aloitan oman urakkani, tsemppiä kaikille!

Iltasatu vaihtuu aamuun klo 8:30

"Ja vähitellen he nukahtivat toinen toisensa jälkeen ja luolaan laskeutui hiljaisuus." (Muumipeikko ja pyrstötähti - Tove Jansson, sivu 153)

Menipäs yö nopeasti kahden Muumiteoksen parissa. Päätin aloittaa kevyesti iltasaduilla, ja onnistuinkin lukemaan molemmat teoksen yön pimeinä tunteina. Muumi-kirjoissa on se aivan ihanaa, että ne ovat satukirjoja, joten niin lukeminen on kevyttä. Lyhyys ja viihdyttävyys ovat kaksi muumien asiaa, jotka jäävät mieleen joka kerta niitä lukiessa. Innoistuin tosiaan lukemaan kaksi muumiteosta yöllä, kun en meinannut aluksi millään saada unta, mutta lopulta nukahdinkin ja huomasin, että en ollut kirjoittanut blogin puolelle ollenkaan. 

Nyt aamupalan ajan aionkin vähän pyöriä täällä tietokoneella, mutta sen jälkeen tartunkin teokseen, jonka lukemista olen jo harkinnut jonkun aikaa. Minulla olisi myös kesken yksi todella huokutteleva teos, mutta onneksi tässä on hyvin aikaa vielä lukea. 

♦ Tähän mennessä luettuja sivuja: 211 ♦

Olen myös iloinen, että näillä Muumi-teoksilla saan aloitettua tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen. Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumit ja suuri tuhotulva sopivat molemmat Helmet-lukuhaasteessa muutamaankin kohtaan, mutta pidän kiinni yhäkin säännöstä 1 kohta / 1 teos. (1. Satukirja: Muumit ja suuri tuhotulva - Tove Jansson & 8. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi: Muumipeikko ja pyrstötähti - Tove Jansson)

Olisiko aika teekupillisen klo 11:45

"Kompastuin ei-mihinkään ja melkein kaaduin rähmälleni. Deittailu tosiaan toi aikamoisen latingin uutta sotkua aivoihini. Mutta se ei ollut "normaalia" sotkua, niin kuin ei koskaan minun aivoissani." (Oonko ihan normaali - Holly Bourne, sivu 18)

Ajattelin lyhyesti ja nopeasti kommentoida blogin puolelle ajatuksiani tämän hetkisestä tunnelmasta, mutta ryhdyin hienostelemaan ja tekemään teoksien kansista collaasia ja tutkimaan muita blogeja, joten olen yhä tässä muokkaus vaiheessa. Holly Bournen teos on ollut kyllä hyvä. Teos on nuorten aikuisten kaunokirja, joka käsittelee aiheita mm. erilaisuudesta, ongelmista ja deittailusta. Vahva ja synkkä teos on omalla tavallani, mutta sopivaa luettavaa juuri tähän hetkeen. 

♦ Tähän mennessä luettuja sivuja: 313 ♦

Olipas kiireinen päivä klo 23:00

Lukumaraton on päättynyt. Olen ehkä hieman jopa hämmentynyt, kuinka omituinen päivä tästä tulikaan. Sain kuitenkin suoritettua onnistuneen määrän luettuja sivuja tähän lukumaratoniin. Luin vielä jopa kolme oikein hienoa teosta, joiden seurassa viihdyin hyvin. Pienen keilaus tauon tuossa pidin maratonin aikana, kun tarjoutui mahdollisuus mennä extempore keilausreisulle, mutta onneksi se ei häirinnyt suoritustani ja oli mukava päästä hieman ihmisten ilmoille. Lukumaratonissa luetut teokset alla olevassa listassa. 

♦ Yhteensä sivuja kertyi 623 ♦

Muumit ja Suuri tuhotulva - Tove Jansson

sivuja 55

alkuteos Småtrollen och den stora översvämningen - suomentanut Jaakko Anhava

WSOY, Helsinki

Muumipeikko ja Pyrstötähti - Tove Jansson

sivuja 156

alkuteos Kometjakten - suomentanut Laila Järvinen

WSOY 1998, Juva

Oonko ihan normaali? - Holly Bourne

sivuja 412

alkuteos Am I Normal Yet - suomentanut Kristiina Vaara

Gummerus Kustannus Oy, Helsinki

Maan povessa: Väkiveriset osa 4

Mikä olisi parempaa, kun lopettaa vuosi Väkiveriset-sarjan viimeiseen teokseen? Luin Helmikuussa sarjan ensimmäisen osan, jonka jälkeen en halunnut jatkaa sarjan lukemista, vaan luovuin ajatuksesta. Jokin kuitenkin myöhemmin herätteli minua, ja yllättäen kesällä, jokin sai minut tarttumaan toiseen ja kolmanteen teokseen. Ne antoivat erilaisen näkökulman Väkiveristen maailmaan, ja syvensivät mytologista sarjaa entisestään. Varsinkin sarjan toinen teos, jonka päähenkilönä toimi Pekko, jotenkin vakuutti minut entistä paremmin, ja halu lukea koko sarja kasvoi kokoajan. Väkiveriset -sarja on kulkenut yhtä matkaa minun kanssani koko vuoden, joten on vain oikein, että se päättää myös tämän vuoden. Jotenkin tuntuu, että tässä sitoutuu niin paljon yhteen koko vuoden ajalta, mutta jatkan yhäkin tapaani olla paljastamatta tapahtumia, jotta muut halukkaat saavat yllättyä toivon mukaan yhtä paljon kun minä yllätyin. Aikaisemmat Sini Helmisen teokset Kaarnan kätköissä, Kiven sisässä ja Veden vallassa löytyvät linkkien tai tunnisteiden kautta, jos aikaisemmat arvioni teoksista kiinnostavat.

"Punainen on kauniin kuoleman väri." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 6)

Jälleen kirjan ensimmäinen lause herättää minut. Sykkeeni kohoaa, mieleni asentoituu ottamaan vastaan tarinaa. Tarinaa, joka odottaa päätöstä, jonka se tulee saamaan näissä 248 sivussa, jotka ovat sidottuina näihin kansiin. Teoksen kannen tunnelma on surumielisempi kuin aikaisempien. Se puhuttaa lukijaa, mutta toisaalta työntää myös itseään pois lukijasta luoden tummansävytteisiä ajatuksia teosta kohtaan. Itse kansista ei välity kaikki ne tapahtumat, hahmot, tilanteet, vuorosanat, joita teos pitää sisällään. Kaikki tulee sitoutumaan yhteen nyt. Sini Helmisen luova kuvailu jatkaa kulkuaan tässäkin teoksessa, eikä poikkea aiemmista, mikä on hienoa huomata.

Teoksen päähenkilönä toimii tällä kertaa maahispoika Otra, jonka maailma on vaarassa ihmisten aiheuttamien rakennusprojektien ja kaivostyömaa-alueen vuoksi. Otra elää maahisten joukossa, joilla on täysin oma maanalainen maailmansa, jossa asiat ovat aivan nurin kurin. Ihmisillä ei ole tietoakaan maanalaisesta maailmasta, vaan he jatkavat kaivaustöiden tekemistä sillä välin maan pinnalla. Otran seikkailu yhdistyy jo entuudesta tuttujen päähenkilöiden Marin, Pinjan ja Pekon tarinaan. Kun Tuulian katoaminen tulee Marin tietouteen, hän yhdistää voimansa Pinjan ja Pekon kanssa, jotta löytäisivät tuon kadonneen sinipiian. Kuitenkin Pinjan ja Pekon keskittymistä häiritsee useampikin asia, jonka johdosta jokainen pääsankari joutuu käsittelemään myös omia tuntemuksiaan ja halujaan kaiken tämän keskellä. Tärkeimpänä hahmona on tietenkin itse sinipiika, Tuulia. #tuulirocks♥

"Käännyn, enkä katso taakseni, kun potkaisen itseni yhdellä pyrstön heilautuksella kauemmas ja avaan majan oven." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 44)

Eteenpäin lukiessa huomaa, että teoksessa on hyvin paljon asiaa. Noin vähäiseen sivumäärään nähden tavaraa on hieman liikaa, jonka vuoksi muutamat aikaisemmista teoksista tutut sivuhahmot jäävät köyhiksi. Tietenkään teoksessa ei ollutkaan tarkoitus nostaa näitä esille, mutta jos jokainen päähenkilö kuitenkin auttaa omalta osaltaan ja omilta taidoiltaan kadonneen Tuulian etsimisessä, miksi jokaisesta teoksesta on tuotu jokainen sivuroolinkin hahmo teokseen mukaan? Onko se jo hieman liikaa? Jokaisen päähenkilön elämässä sattuu ja tapahtuu koko teoksen ajan, joten myöskin Otra jää hieman pienempään osaan, joka hieman harmittaa minua, koska kuitenkin Väkiveristen-sarja punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.

Teoksessa yhden ja tietyn päähenkilön esille nostaminen on hyvin vaikeaa, koska asiaa on niin huimaisevan paljon. Otra esitellään monen eri keskustelun ja näkökulman kautta, mutta tärkeimpänä hänestä voi nostaa esille hyväsydämisyyden. Tämä hyväsydäminen pelastaja, joka toivoo parempaa kaikille, kuitenkin jää paljouden alle, jonka seurauksena myös maahisten maanalainen maailma jäi vain olemaan. Hahmosta tuli kuitenkin mieleen muutamassa muussakin kirjasarjassa esiintyvä hyväsydäminen sankari -tyyppi, joka oikeastaan on yllättävän tylsää luettavaa. Nopeatempoisuus viehättää minua teoksessa yhä. Teoksessa tapahtui näin ollen jatkuvasti, koska jokaisen päähenkilön tarinoiden päätöstä tuotiin esille, ja auki jääneitä asioita käsiteltiin vahvasti. Jokaisella näytti myös olevan matkalla tapahtunut jotain täysin yllättävään ja omituista, joka myös lisäsi tarinaan kierroksia. 

Kokonaisuutena Väkiveriset -sarja lisäsi jokaisen teoksen osalta luontevasti tietoa mytologiasta, metsän, vuoren, veden ja maan asukkaista, jotka nousevat esille Suomalaisessa mytologiassa. Jokainen teos oli omanlaisensa, mutta yhtenäisyyksiä oli helppo löytää. Suosittelen lukemaan sarjan loppuun, jos sen on joskus aloittanut. Jotenkin yhden tai kahden kirjan lukeminen ei kerro koko tarinaa, ja jättää reilusti avonaisia kohtia, jotka minusta on omalla tavallaan kiva saada päätökseen. 

"Ison kädestä säteilee lämpöä olkapäähän, hellittää kiristystä, jota en edes ole huomannut ennen kuin se on vihdoin poissa." (Sini Helminen - Maan povessa s. 239)

Nyt jouluhulinan jälkeen ehdin tämän blokkauksen lisäksi hetken pohtimaan blogia kokonaisuutena, teoksia ja kirjoittamista. En kadu pitämääni blogi taukoa, koen etten välttämättä ollut vielä silloin täysin tietoinen, mitä haluan elämältäni. Takaisin tuleminen on ollut yksi elämäni parhaimmista ja tärkeimmistä päätöksistä. Kirjallisuus on yksi asia, jonka haluan säilyttää elämässäni. Blogini on myös kasvanut ja laajentunut hurjasti, teidän lukijoiden ansiosta ♥ Vuoden 2021 tunnelmiin virittäydytään viikonloppuna monien blogien voimin yhteisellä vuodenvaihteen -lukumaratonilla. Emäntänämme toimii Oksan hyllyltä / Marika. 

Aion siis pitää yllä blogia jatkossakin ja haluan napata jonkun lukuhaasteen myös ensivuodeksi. Olen myös tutkinut jo alkuvuodesta ilmestyviä teoksia, ja ilmoittanut itseni kirjaston varausjonoon. Näin saan käsiini mahdollisimman pian minua kiinnostavat teokset. Listalta löytyy mm. Sini Helmisen uutuus teos, joka ilmestyy Maaliskuun puolella sekä Anu Holopaisen Maaliskuussa ilmestyvä uutuus. Toukokuuhun saakka on listattuna uutuus teoksia, jotka toivon saavani mahdollisimman nopeasti käsiini. Varausjonossa on myös englannin kielisiä teoksia tällä hetkellä, joten saa nähdä mitä sieltä ensimmäisenä ilmestyy noudettavaksi. Uskoisin siis, että kärsivällisyyttäni testataan monellakin tapaa alkavalla vuodella.

Olen tehnyt monenlaisia uusia päätöksiä myös henkilökohtaisessa elämässäni, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan itseeni, joten aikaisemmin Joulukuussa mainitsemani itsensä kehittäminen saa siis jatkoa myös vuonna 2021. Uskon siihen että ihmisen on kehittyvä, ja jokainen myös tekee sitä, huomaa sen tai ei. Suosittelenkin toisinaan pysähtymään ja miettimään, mitä haluaa elämältä. Elämällä on lopulta paljon annettavaa, ja jokainen meistä valitsee itse mihin tarttua. Uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. Tehkää siis sitä mitä rakastatte ja haluatte ♥

Maan povessa

Väkiveriset osa 4

Sini Helminen

sivuja 248

Myllylahti Oy, Espoo 2019

Yhteenveto luetuista ja Helmet-lukuhaasteesta 2020

Nyt on aika katsoa lyhyesti taaksepäin aina vuoden 2020 alkuun saakka, ja pohtia mitä on tästä vuodesta jäänyt mieleen. Joulutunnelmien kunniaksi otin kaveriksi riisipuuroa ja glögiä, jotta kirjoitus saapi vauhtia. Omassa mielessäni on rakentunut vahva ajatus itseni kehittämisestä ja löytämisestä. Puhun siitä lisää vielä yhden teoksen verran, jonka julkaisen täällä blogin puolella. Minulla on siis yksi teos vielä tulossa, jolla haluan päättää tämän vuoden. Nyt kuitenkin keskityn mieleen jääneisiin teoksiin ja haasteisiin. 

Helmet-lukuhaaste 2020 omalta osaltani ei yltänyt suuriin tuloksiin. Linkin kautta pääsette katsomaan suorittamiani kohtia ja teoksia, joilla olen Helmet-lukuhaastetta täyttänyt. Sain muutaman positiivisen yllättävän hyvän teoksen lukuhaasteen avulla luettua, joista oikeasti nautin. Löysin myös hyviä suomalaisia kirjailijoita, joiden muihinkin teoksiin haluan myöhemmin palata. Luin yllättävän monipuolisesti jännitystä, psykologista draamaa sekä aikuisten- että nuortenkirjallisuutta.

Parhaiten mieleeni on jäänyt Salla Simukan Lukitut -teos, jonka luin osana kirjabloggaajien kesälukumaratonia. Maratonin puolella luin jännityskirjallisuutta, mutta aloitin loppupuolella Salla Simukan teoksen. Teos oli lumoava ja täynnä yllätyksiä. Olen todella iloinen, että luin sen loppuun lukumaratonin jälkeen. Monessa muussakin blogissa oli teoksesta jo kirjoiteltu, joiden pohjalta se tuli oikeastaan valittua. Teos oli kuitenkin todella hyvä, vaikkakin omituinen. Osa asioista paljastettiin todella nopeasti, ja toisia taas pihisteltiin aina loppuun saakka. 

Lukumaratonit ovat yhäkin kirjablogin pitämisen yksi huippukohdista. Olen tänä vuonna saanut osallistua neljään lukumaratoniin. Pääsiäisen aikana oli kaksi, toinen palmusunnuntaina ja toinen itse pääsiäisenä. Pääsiäisen lukumaratonin eroavaisuutena oli se, että koko pääsiäisen sai käyttää lukemalla eli yhteensä neljä päivää. Itse suoritin kahden päivän eli 48h lukumaratonin. Näiden jälkeen elokuussa oli kaksi kesälukumaratonia, joista toisen aikana luin Leena Lehtolaista sekä Salla Simukan teoksen, ja toisen aikana luin tuttua ja turvallista J.R. Wardia. Kiitos jokaiselle emännälle myös upeista lukumaraton kokemuksista.

Lukumaratoneista sekä vuoden suurimpana saavutuksena minulle on jäänyt mieleen pääsiäisen lukumaraton, jossa luin George R.R.Martinin Valtaistuinpelin. Tämä 700 sivuinen jättiläinen oli hyvin jännittävä teos, jonka tarina lumosi minut. Olen miettinyt toisen osan lukemista, mutta ei ole tullut sopivaa hetkeä, joten olen nautiskellut vain tästä suorituksesta. Luin 48 tunnin aikana 732 sivua :) En voisi olla tyytyväisempi enää tuohon saavutukseen. Lukumaraton tunnelmia pääset halutessasi kertaamaan täältä.

Luetut 2020 on täyttänyt koko vuoden ajan. Itse en osaa oikein arvostella kirjoja 1-5, tähtien tai vastaavan perusteella, joten olen itse laittanut teoksen eteen ♠-merkkejä sen mukaan lukisinko teoksen uudestaan. Se on ehkä minulle ominaisempi tapa arvioida teosta. Osa luetuista teoksista ei ole päässyt tänne blogin puolella, mutta suurimman osan olen kuitenkin tänne kirjoittanut. Pyrin tasaiseen lukutahtiin, enkä halua aiheuttaa lukemisen ilosta minulle stressiä. Goodreadsin puolella olen jälleen saanut heräteltyä aktiivisuuttani, ja ehkä sen saankin vielä rullaamaan blogin ohella mukavasti. Luetuista teoksista haluan nostaa esille kolme teosta, jotka jokainen on herätellyt minussa uusia puolia. En olisi koskaan ajatellut lukevani näitä teoksia, joten haluan hieman nostaa niitä tässä esille. Kaikki teokset ovat yllätys yllätys (ei oikeasti yllätys) jännitys- ja vielä enemmän kauhukirjallisuutta.

M.A.Meretvuo - Pilvikädet
Salla Simukka - Sytytä valot!/Sammuta valot!
Marko Hautala - Pimeän arkkitehti

Nämä kolme teosta ovat yllättäneet minutkin. Kauhukirjallisuutta, jota niin harvoin luen, mutta olen nyt ylittänyt itseni kolmella mieleenjääneellä teoksella. Pilvikädet oli yllätyksellinen, ja valitsin  sen ensisijaisesti Helmet -lukuhaasteeseen, mutta jo tutkaillessani teosta tiesin, että se lähtee mukaani. Tumman puhuvia kuvia täynnä ollut teos käsitteli vahvasti ihmisen mentaalista puolta ja mielen sisäisiä ajatuksia. Puolestaan Sytytä valot!/Sammuta valot! (lyhensin hieman teoksen nimeä) oli toisenlainen. Yksissä kansissa oli lyhyitä kertomuksia kahdesta erinäkökulmasta: kauniita teoksia sekä kauheita teoksia. Eniten minut kuitenkin yllätti Marko Hautalan - Pimeän arkkitehti. Teos ei ole blogin puolella, koska en voi sanoa nauttineeni sen lukemisesta, mutta se oli oikein oivallinen teos seisauttamaat veren ja antamaan muutaman sydämentykytyksen. Kauhun ystäville oikein hyvä. Olen iloinen, että luin teoksen loppuun kuitenkin tarvitsin heti vastapainoksi jotain kevyttä rakkaushömppää. 

Olen oikein iloinen suorituksestani, ja olen jopa täyttänyt Goodreadsin tavoitteen ja lukenut yli 25 teosta. Ajatuksessani oli tietenkin, että luen 25 teosta, jotka ruksittavat aina Helmet-lukuhaaste kohdan, mutta en ole kuitenkin onnistunut tässä. Onneksi se on mukava pieni haaste aina taustalla, ja kyllä yritän jälleen ensivuonna uudemman kerran. Tähän en vielä kokoa loppufiilistä tästä vuodesta, koska  ainakin yksi bloggaus on vielä tulossa. Siihen teokseen on hyvä lopettaa tämä vuosi, joten toivotan siis ihanaa joulun odotusta jokaiselle! :)