helmikuuta 11, 2021

Sarjakuva: Viivi ja Wagner

Ensimmäisen kerran blogin puolella sarjakuva teos. Taidan itsekin olla hieman hämmästynyt, että tosiaan luin sarjakuva teoksen, ja vielä aion luoda tekstiä teoksesta. Tässä samalla ryhdyin pohtimaan omaa suhtautumistani sarjakuviin, enkä oikein löytänyt kauheasti vertailukohtia. Muistan lapsuudessa, että luin aikoinaan paljon karvista.. siitä taisi joskus olla blogin puolella, mutta koen että vain sivulauseena. Nyt aion tehdä ihka oikean ensimmäisen suuren blogitekstin sarjakuva teoksesta, jos vaikka innostuisi lukemaan ja bloggailemaan lisää. 

Minusta on aina ihanaa haasta itseäni, ja yritän tänä vuonna lukea teoksia monipuolisemmin erilaisista kategorioista. Tietokirjallisuus ja sarjaukuva -teokset ovat nyt ensimmäisenä vuorossa, ja tästä niistä ensimmäinen eli sarjakuva. Valitsin teoksen oman äitini kirjapinosta, ja sepä sattui sopivasti kantamaan nimeä Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria. Teoksen ovat toimittaneet Mari-Leena Kuosa ja Vesa Antonen. Tietokirjallisuuden ja sarjakuvan lisäksi yritän saada tänä vuonna luettua yhden elämäkerran, jonkun runoteoksen sekä teoksen. joka sopii haasteeseen "kirja, jota en halunnut lukea". Haaste on meneillään tälläkin hetkellä, mutta tiedän, että olen haukannut hyvin suuren haasteen. Saa nähdä onnistunko tässä ollenkaan.

Sarjakuvista ainoaita näin aikuisiällä lukemiani ovat Viivi ja Wagner -sarjakuvat. Vaikka mielelläni heittäydyn ja seikkailen ja kokeilen uutta, kirjallisuudessa on vain yksi ja oikea tie minulle. Romaani tai novelli, jonka sivut ovat sijoitettuna koviin (mahdollisesti pehmeisiin) kansiin. Sitä saa pitää käsissään, eikä se sisällä kuvia. Tarina on yhtenäinen, ja teoksessa kuljetaan alusta loppuun saakka. Se on minulle kuin toinen todellisuus. Kuitenkin otin haasteen vastaan, enkä voisi sanoa että olisin pettynyt. 

Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria oli oivallista viihdyttävää hyvän mielen luettavaa. Letkautukset, joita 234 sarjakuvastripissä oli, ovat varsin rentouttuvaa aivotonta luettavaa. Sarjakuva teos oli mukavaa vaihtelua minun tämän hetkisiin genreihin ja teemoihin, mitä olen nyt lukenut. Teos oli myös sopivan kokoinen, eikä sitä voi ajatella oikein verrattavaksi sivumäärältään romaanin kanssa. 288 sivua käsitteli 234 sarjakuvastrippiä jaettuna 24 lukuun, mutta teos tuntui huomattavasti tätä pienemmältä. Luin teoksen tämän johdosta yhdeltä istumalta, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. 

Teos oli jaoteltu parisuhteen kriittisimpiin (ja normaaleimpiin) aihealueisiin, kuten kodinhoito, raha-asiat, ulkonäkö, muoti ja yms. Näiden joukossa oli muutama vähemmän itseä houkutteleva aihepiiri, mutta luin kuitenkin sarjakuvat jokaisesta. Ne olivat onnistuneita jokaiseen aihepiiriin liityen, ja niitä oli vain kymmenkunta, joten aihepiirikään ei tuntunut liian kulutetulta. Sisältöluettelo on hyvä kekstintö, jos haluaa etsiä jonkun tietyn aihepiirin alta sarjakuvia, eikä lukea koko teosta. Sen avulla sai myös mukavan kokonaiskatsauksen teoksen aihepiireistä.

Voisin kuvitella jatkossakin lukevani Viivin ja Wagnerin menoa ja melskettä, mutta osaisinko tarttua johonkin muuhun sarjakuva teokseen? Veikkaisin, että blogin puolelle ei ainakaan lähiaikoina ole tulossa uusia sarjakuva postauksia, mutta en heitä ajatusta täysin sivuun. Voi olla, että innostun jossain vaiheessa hakemaan vastapainoa jollekin psykologiselle teokselle, ja käytän vastapainona sarjakuva-teosta!


Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria
toim. Mari-Leena Kuosa ja Vesa Antonen
sivuja 288
Arktinen Banaani
Painopaikka: Juva, 2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset