kesäkuuta 14, 2020

Järistyksiä

" WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo tarpeesta 
tulla kohdatuksi sellaisena kuin on" 
(kirjan takakansi)

Meneillään oleva pride-lukuhaaste innoittaa itseänikin kiinnittämään enemmän huomiota sateenkaarikirjallisuuteen, jonka parissa tämä kyseinen teos esiintyy. Mainitsinkin aiemmassa blokkauksessani, että Yöpöydän kirjat -blogi emännöi kesäkuun kunniaksi pride-lukuhaastetta. Pridetapahtumat on siirretty pitkälle syksyyn, jonka vuoksi itsekin päätin ottaa osaa lukuhaasteeseen. Tällä kertaa saa jopa lukea rauhassa kesäkuun ajan, joten voi rauhassa pohtia mitä teoksia oikeasti haluaa lukea!

Aloitin lukuhaasteen Riina Mattilan teoksella Järistyksiä. Teos kertaa Eeliasta, joka tulee "tyypillisestä" ydinperheestä: äiti, isä ja kaksi lasta, tyttö sekä poika. Ydinperheen arvot koostuvat vaatimuksista työn ja saavutuksien osalta. Eelia puolestaan ei sopeude tähän kuvaan, joka hänen perheessään luodaan, ja jonka mukaan tulisi elää. Eelia saa mahdollisuuden, ja lähtee muualle lukioon, uuteen ympäristöön ja yhteisöön, jonka avulla on mahdollista löytää omia ihmisiä ja näkymyksiä maailman monista väreistä. 

"Se juuri minut pysähdytti: nuoren naisen itsevarmuus."
(Riina Mattila - Järistyksiä, sivu 15)

Eelian lähdettyä lukioon muualle, hän tutustuu uusiin (omiin) ihmisiinsä. Lukiossa on monenlaisia oppilaita, joista osa nostetaan esille muita selkeämmin. Teoksessa on selkästi Eelian perheen lisäksi kaksi vahvaa hahmoa (sivuhahmoa?). Karhu kuvataan voimakkaana, omapäisenä ja Eeliaa kannustavana sivuhahmona. Tähän hahmoon syvennytään teoksessa hyvin, joten hänen ja Eelian suhdetta ymmärtää paremmin tarinan edetessä. Toinen sivuhahmona teokseen ilmestyvä hahmo on Isla. Hahmolla on selkeä omatahto, jonka mukaan hän toimii. Tämän ketunsilmäisen rohkean hahmon ja Eelian suhde kasvaa koko tarinan ajan. 

151 sivuun mahtuu hyvinkin paljon ajatuksia ihmisten välisistä kohtaamisista ja odotuksia, joita maailmassa luodaan. Teos alusta alkaen herätti mielenkiintoni, joka johdatti minua eteenpäin verkkaista tahtia. Teoksen sisällä kulkeva punainen lanka erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä on kiedottu tarinaan hyvin. Selkeä ja vahva esitys kerrotaan erilaisten näkökulmien johdattelemana, jonka lopussa kuitenkin voidaan todeta jokaisen ihmisen olevan täysin omanlaisensa. Juuri sellainen kuin itse haluaa olla.

Alussa nousi heti esille teoksen teema, jonka ympärille tarina rakentui. Alku fiilikset olivat odottavaiset, ja suoraan sanottuna oletin alusta alkaen pitäväni teoksesta. Teos kuitenkin, loppuun luettuani sen, menee lokeroon luettu kirja. Kohtaisin itseni teoksen aikana muutamaan otteeseen. Teos ei kuitenkaan herätä suurempaa intoa tai muutenkaan tunteita. Luettava teos joka tapauksessa.

"Sillä lähtemisen tunnistin, jäämistä en."
(Riina Mattila - Järistyksiä sivu 67)

Tiivis ja nopeatempoinen teos tuli luettua hyvin lyhyessä ajassa. Teoksen aikana pystyi pitämään monenlaisia taukoja ilman, että teoksen tunnelma rikkoutui. Koin teoksen itselleni enemmän tarinaksi, jonka voi vain lukea. Näen kuitenkin kirjailijan esille nostamat teemat, ja niiden tuoman erilaisuuden jos raa'asti vertaa erilaisia genreä toisiinsa. Kuitenkin teoksesta nousi erilaisuuden lisäksi vahvasti esille rakkaus ja romantiikka, joka ei ole minulle niin mieluisaa luettavaa, joten uskon sen vaikuttaneen myös mielipiteeseeni. Teoksen päähenkilö, Eelia, antaa monenlaisia ajatuksia, ja hänen "sisäistä kamppailua" kuvataan tarinan edetessä. Tämä aspekti antaa lukijalle enemmän, kuin vain yksinkertainen kerronta olisi antanut.

Teos on ensimmäinen teos, jonka luen pride-lukuhaasteen alla. Minulla on siis kerättynä tällä hetkellä 151sivua ja yksi teos. On se sentään alku. Toivottavasti tästä lähtee innostus lukea vielä pari teosta tässä kesäkuussa. Heinäkuuksi on odottamassa jo muita teoksia, ja sarjoja, joita nyt kuitenkin haluan jatkaa. Etsin pitkää sopivaa kohtaa myös toisesta haasteestani eli Helmet-lukuhaasteesta. Minulla on tähän haasteeseen nyt aivan tarkoituksella pino kirjastosta lainattuja teoksia, mutta kuitenkin houkutus oli suuri myös liittää tämä teos haasteeseen. 

Valikoin Helmet-lukuhaasteesta kohden numero 4. Kirjassa kohdataan pelkoja. Minulle tuli heti kohdan luettuani jo ajatus siitä, että en tule lukemaan teosta, jossa kohdataan fyysisiä pelkoja vaan henkisiä, kuten tunteiden ja asioiden ilmaisua. Minulla tuli tämän teoksen kohdalla juuri sellainen olo, että se on luotu tätä kohtaa varten, vaikka pohdin sitä useampaan muuhunkin kohtaan. Olin tähän kohtaan jo pohtinut toista teosta, mutta katsotaan jos sen saisi sopimaan johonkin toiseen. 

Järistyksiä
sivuja 151
Riina Mattila
WSOY 2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset