tammikuuta 20, 2020

Muista, unohda

"Oven takana vesi lakkasi valumasta, syntyi hiljaisuus. Odotimme."
(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 57)

Heidi Kerosuon esikoisromaani Muista, unohda, on vahvaa kuvailevaa kerrontaa sisältävä "vanha nainen". Ensimmäinen ajatukseni kirjasta oli juuri tuo, "vanha nainen". Enkä tarkoita pahalla, vaan juuri sillä vahvalla kokemuksella, joita kyseisillä henkilöillä on, huokuu kirjasta. Kokemus, ikä ja historia on vahvasti kokoajan läsnä kirjan kerronnan edetessä. Kirjassa on myös hyvin mielenkiintoisen luovan kuvaileva kerronta. Se ei täysin paljasta kaikkea, vaan kirjaa tulee lukea ajatuksella, jotta kirjasta saa enemmän irti kuin yksinäisiä lauseita.

Tämän vuoksi kirja ei ollut alusta alkaen täysin yhtenäinen, joka hieman harmitti minua, koska en saanut kirjasta otetta. Kirjassa liikutaan paljon nykyhetken ja muistelmien välillä, jonka vuoksi alussa on haastavaa luoda kontakti Martaan, kirjan tarinan kertojaan, koska ajan kulussa hypitään paljon. Marta on kirjassa jo ikääntynyt pitkälle aikuisuuteen, lähemmäs vanhuutta, mutta kuitenkin kuvailee perheensä ja omaa historiaansa aina lapsuudessa aikuisuuteen saakka muistojen kautta. Martan äiti, Muti, on kirjassa pääosassa oman tarinansa kanssa, jonka Marta kertoo teoksen edetessä.

Martan perheeseen Mutin lisäksi kuuluu Pappa, Lauri ja Elin, joiden hahmot kulkevat tasaisesti taustalla, mutta eivät kuitenkaan hallitse turhan paljon tarinaa. Jokaisella on kuitenkin oma paikkansa tässä perhesuhteita käsittelevässä kirjassa. Kivulta ja tuskalta ei välty kukaan perheessä, vaan jokainen historian palanen loksahtaa kohdillaan, ja kirjaa lukiessa huomaa, että jokainen hahmo syvenee tarinan edetessä sekä jokainen asia syvenee niiden mukana.

Mielenkiintoinen seikka kirjaa lukiessa on se, että kirja on jaettu kolmeen osaan. Marta kertoo ensimmäisen osan, Muti toisen ja Marta jälleen viimeisen osan. Tämän jaottelun avulla kirja saa vielä syvempää taustaa, koska myös Mutin elämänhistoriaa tuodaan selkeästi esille hänen omasta näkökulmastaan. Mielestäni oli ehdottoman tärkeää kuitenkin, että Marta lopettaa tarinan. Martan kerronnan loppu lauseissa huomaa helpotuksen ja tuskan yhtenevän ja tarinan saavan lopun kaikelle tapahtuneelle, mikä on tärkeä mielestäni Martan elämän jatkuvuuden kannalta. Näin ainakin itse koin teoksen lopun.

Omituisinta on, että en edes valinnut kirjaa niinkään, vaan se valitsi minut. Selailin tuossa taannoin internettiä, jossa on uutinen 5 kirjasta, joita voisi suositella luettavaksi illan pimeinä tunteita. Uutinen löytyi menaiset nettisivulta, ja se sisältää tosiaan 5 väkevää kirjaa, joista tämä oli yksi. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla lauseella kuvattu, millainen kirja on ja tiesin sillä hetkellä, että haluan lukea tämän teoksen. Laitoin sen kirjastoon varaukseen, ja sain saman viikon aikana ilmoituksen, että voin noutaa kirjan. Jos kiinnostuit katsomaan mitä muuta uutinen piti sisältään, sen löydät täältä.

Kirjan genre ei kuulu minulla millään tavalla luettavaan kategoriaan, jonka huomasin jälleen kerran. Kirja oli luettava, mutta hämmentävä. Minulla vei aikaa tottua sen aikajanassa hyppimiseen, mutta luin mieluummin lapsuudesta ja niistä hetkistä, kun Martan vanhuuden hetkistä. Kirjassa oli ehkä yksi teema yli muiden, joka houkutti minua; sairaala.

Kirjan hahmoista jokaisella oli omanlainen suhteensa sairaalaan. Sairaala ylipäätänsäkin nousi paljon esiin kirjan sivuilla erilaisten asioiden saattelemana. Muti:n elämä tapahtui paljolti sairaalassa, jossa myös Marta, Lauri ja Elin olivat tilanteesta tai toisesta johtuen. Sairaala nousi paikkana suuresti esille kirjassa. Ehkä se juuri herätti omia muistojakin esille ja houkutti lukemaan kirjan loppuun saakka.

Pohdin pitkään saanko liitettyä kirjaa lukuhaasteeseen, mutta kuitenkin yllättävän yhtenäisyyden kautta sain sen liitettyä. En edes aluksi ideoinut kuinka paljon kirjan alussa ruuan valmistus valmisteli kirjan loppunäytökseen. Kirjassa oli omituisia piirteitä, mutta kuitenkin lopussa kaikki nitoutui yhteen, mutta oli mielenkiintoista, että kaikki alkoi ateriasta.

"Jalkauduin lähikauppaan hämärässä, josta näytti tulleen päivienkin pysyvä olomuoto, ostin puolikkaan grillatun broilerin ja vähän tykötarpeita. Kotona keitin riisiä ja ryhdyin valmistamaan kastiketta. Kastikkeen poristessa liedellä kuulin elävästi korvissani Mutin äänen "Hyvä kastike vaatii hiljaisen lämmön ja kärsivällisyyttä. Kestää aikansa ennen kuin maut kypsyvät ja solmivat liiton keskenään." Katseeni osui ikkunaan ja näin kuvajaiseni mustasta lasista: Muti yksin keittiössään kokkaamassa. Meidän hahmomme liukuivat yhteen kuin kaksi varjokuvaa niin ettei toista voinut erottaa toisesta. Minä olin hän." 
(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 9-10)


Tämän pienen alun yksityiskohdan avulla sain nostettua kirjan lukuhaasteeseen ja yliviivattua kohdan numero 22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä kirja. 



Muista, unohda
by Heidi Kerosuo
Docendo Oy, Jyväskylä 2019
sivuja 267

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset