Yhden promillen juttuja

Yhden promillen juttuja -teos nostaa esille todenmukaisia kertomuksia nuorten elämästä. Siinä esille nousee nuorten elämän haasteita ja houkutuksia, joihin jokainen varmasti on itsekin törmännyt aikoinaan. Ei välttämättä kaikkiin, mutta joka tapauksessa jokaisella on salaisuuksia. Tässä teoksessa nousee nuorten maailmasta esille muunmuassa kaverit, ryhmäpaine, alkoholi, juhliminen ja pikavipit. Nämäkin ovat vain pieni osa teoksessa esille nostettavista asioista.

Terhi Rannelan teoksessa on 19 lyhyttä kertomusta, joissa jokaisessa on oma päähenkilö/-t. Teokset eivät ole keskenään millään tavoin yhtenäisiä, vaan jokainen kertoo kuvailevasti yhden tai muutaman päähenkilön kertomuksen, jossa painottuu jokin edellä mainittu asia. Poikkeus vahvistaa säännön -sanonta pätee myöskin tähän teokseen, koska teoksessa on yksi 3-osainen kertomus, joka sulautuu yhteen, vaikka on jaettu kolmeksi eri kertomukseksi. Jokaisen teoksen pituus on todella lyhyt, lyhyin teos on vain 2 sivua pitkä. Muuten keskimäärin yhden kertomuksen pituus on 3-4 sivua. 

Erilaiset päähenkilötkään eivät ole millään tavoin yhteinäisiä. Rannela on tuonut esille ihmisten erilaisuuden nuorten kautta. Teoksessa on monenlaisia nuoria; on tyttöjä ja poikia, täysi-ikäisiä ja sitä nuorempia, sisaruksen omaavia ja ainoita lapsia. Nämä nuoret ovat tarinoiden kertojia, joilla jokaisella on omanlaisensa tausta, vaikka se onkin lyhyt ja ytimekäs. Tausta on osaksi hämyisä, koska kirjailija ei ole keskittynyt kertomaan kaikki asioita, vaan keskittynyt kertomuksissa tiettyyn aiheeseen. Päätelmiä on kuitenkin helppo tehdä jokaisesta päähenkilöstä, vaikka niiden totuudenmukaisuudesta ei tietenkään tiedä. Jokainen kuitenkin tekee päätelmiä jatkuvasti, joten sitä tekee myös lukiessa.

Kertomukset ovat kirjoitettu niin, että päähenkilön elämään on helppo hypätä mukaan. Hauskinta oli, kun en jokaisen kertomuksen kohdalla huomannut aluksi kertojan sukupuolta. Naureskelin vain itsekseni kertomuksen lukemisen jälkeen, että olin tehnytkin pojasta tytön tai toisinpäin kyseiseen kertomukseen, mutta onneksi sukupuoli ei haitannut lainkaan päähenkilöihin samaistumista eikä kertomuksen lukemista. Kuitenkin kirjailija oli huomioinut kertomukset niin, että jokaisen kertomuksen kohdalla päähenkilön sukupuoli ilmeni lukiessa. 

"En kysy, en puutu, en utele, vaan vaikenen, sillä niin meidän perheessämme on näköjään tapana tehdä."

(Terhi Rannela; Yhden promillen juttuja sivu 58)

Jokaisessa kertomuksessa on selkeä alku-, keski-, ja loppukohta, joten kertomusta on yksinkertaista lukea. On myös lumoavaa, kuinka osa kertomuksista nostaa esille muistoja: seikkailut kavereiden kanssa, joihin nämä teoksessa käsiteltävät aiheet ovat jotenkin liittynyt. Se tuo hyvällä mielellä, kun välillä pohtii kuinka on itsekin tyhmyyksiä tehnyt, ja kuinka ne luodut kaverisuhteet ovat kehittyneet ajan kanssa. 

Kirjailija nostaa esille myös positiivisia asioita nuorten elämästä, joita he eivät välttämättä itse kertomuksissa huomaa, koska ne kulkevat tavallisina arkipäiväisinä toimintoina, joita tehdään jos asian tekemisestä tykkää. Suurin osa siis keskittyy harrastuksiin, joita tarinoiden henkilöt tekevät, kuten piirtämiseen, luonnosteluun ja valokuvaukseen. Itsellenikin on tärkeää, että löytyy harrastuksia, vaikka ei "virallisesti" harrasta mitään. Kirjojen lukeminen, kirjoittaminen ja muu vastaava ovat minulle harrastus täysin siinä missä muukin. Teoksessa huomaa, että jokaisella päähenkilöllä on "maailma", johon kadota. Itselläni se on aina ollut kirjallisuus.

"- Täti vei minut hiljattain Elizabeth Blackadder -nimisen taiteilijan näyttelyyn. Hän on skotlantilainen maalari. En ollut kuullutkaan hänestä ennen Edinburghin-matkaamme, mutta innostuin hänen tyylistään. Blackadder maalasi tulppaaneja, kissoja, päärynöitä - kaikkea pientä ja arkista. Olin ennen ajatellut, että kiinnostava taide on aina rajua tai skandaalinhakuista, ainakin sellaisesta kuviskoulun opettaja tykkää."

(Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja sivu 80)

Tarinoiden miellekkyydessä oli myös eroavaisuuksia. Osa tarinoista ei kiinnostanut, mutta luki sen viisi sivua pitkän kertomuksen kuitenkin. Toiset olivat raskaita, joka myös laski omaa haluani lukea kertomus. Toisaalta taas löytyi muutama kertomus, josta olisi voinut lukea vaikka 100 sivuisen kirjan! Itselleni jäi parhaiten mieleen teoksesta kertomukset Miss Jackie Daniels ja Vaa'an tähtikuvioita. 

Miss Jackie Daniels -niminen kertomus antaa heti mielikuvan, mistä tarina mahtaa kertoa, tai toivon, että en ole ainoa jolle tulee välitön mielikuva kyseisestä kertomuksesta. Veikkaan, että mielikuvasi siellä ruudun toisella puolella on oikea. Kertomus oli lyhyt, mutta todella kuvaava. Vähän vähemmän taustaa oli kerrottu, joten lukijalla oli vapauksia muodostaa omanlainen kuva päähenkilöstä. Kuitenkin lyhyestäkin kertomuksesta saadaan näköjään hyvin mielenkiintoinen, koska tämä kertomus jätti haluamaan lisää! 

          Kun taas miettii Vaa'an tähtikuvioita -nimistä kertomusta, eroaa se täysin äsken mainitsemastani Miss Jackie Daniels -kertomuksesta. Itselleni tuli heti mieleen painoon liittyviä asioita, joita ajattelin kertomuksen käsittelevän. Pääsin kuitenkin yllättymään positiivisesta, koska nostan tämän kyseisen kertomuksen teoksen parhaimmaksi. Kertomuksessa oli selkeä ydin asia, joka haluttiin nostaa esiin. En halua paljastaa mitään, joten en sen enempää kerro tästä. Mainitsen kuitenkin, että Miss Jackie Daniels -kertomusta tosiaan olisi voinut lukea pidempäänkin, puolestaan tämä Vaa'an tähtikuvioita -kertomus oli juuri oikean mittainen makuuni. Siinä oli kaikki oleellinen juuri tuollaisenaan.

Rannelan esille nostama kieli on selkeästi nuorille tyypillisiä viittauksia täynnä, mutta kuitenkin hienosäädetty teokseen sopivaksi. Teos täytti sen pienen aukon minussa, joka halusi lukea nuortenkirjallisuutta kaikkine hölmöyksine. Sain taas annoksen nuoruutta takaisin itseeni. Vaikka kertomuksista osa oli raskaita, ne kuitenkin tasapainoittivat toisiansa hyvin, eikä kertomusten välillä tullut yhteentörmäyksiä. Kokonaisuutena teos on oikein oivallinen yhden silmäyksen luettava.

Yhden promillen juttuja

Terhi Rannela

Otavan Kirjapaino Oy

Keuruu 2012

sivuja 110

Pääsiäismaratonin Valtaistuinpeli, tässä tunnelmat

Pääsiäislukumaraton järjestetään 10.4.-13.4.2020, jonka aikana maratooniin saa osallistua lukemalla väh. 24h, mutta voi lukea aina sinne yli 70h saakka. Lukumaratonista voi blokata ennen, sen aikana sekä jälkeen. Lukumaratonia emännöi LauraKatarooma, hänen bloginsa ja lukumaraton info löytyy täältä. Käykää fiilistelemässä myös sitä, ja muiden osallistujien lukumaraton urakkaa.

Palmusunnuntain lukumaratonin jälkeen keskustelin itseni kanssa, ja otan nyt erilaisen näkökulman tähän maratooniin. Päätin lukea yhtä teosta, joka on George R.R.Martin:in - Valtaistuinpeli. Tämä yli 700 sivua oleva jätti, on jo hetken aikaa pyörinyt mielessä, joten päätin lukemisen suorittaa nyt! Aloitan oman luku-urakkani kello 16:00, joten se päättyy maaanataina kello 16:00 (48h).

Game of Thrones - lauantai kello 16:00

Itselle kyseinen sarja on jonkun verran tuttu; tullut joskus katsottua jakso sieltä ja toinen täältä. Molempia vaihtoehtoja, kirjan lukua ja sarjan katsomista, olen miettinyt useamminkin, mutta nyt vihdoin vuosien jälkeen päätin tarttua tähän teokseen. Ensimmäinen teos Valtaistuinpeli, kupillinen teetä ja mukava asento: näin on hyvä aloittaa tämä urakka.

Liian koukuttavaa - lauantai kello 20:40
Martin:in teos on nyt avattu, enkä meinaa suostua laskemaan sitä käsistäni. Teoksesta minulla on tosiaan hieman kokemusta sarjan osalta, kuitenkaan en ole koskaan yhtäkään kautta kokonaan katsonut. Alussa on hyvin hämmentävää, kun tarinalla on niin monta kertojaa, ja tämän seurauksena monta eri näkökulmaa. Jossain 100 sivun kohdalla tähän alkaa tottumaan, ja palaset loksahtavat toisiinsa.
tähän mennessä sivuja yhteensä: 110

"Hänen veljensä hymyili. "Hyvä." Hän kosketti Danyn tukkaa, melkein hellästi. "Kun minun hallintokauteni historiaa kirjoitetaan, sisko hyvä, sanotaan, että se alkoi tänä iltana.""

(Geroge R.R.Martin- Valtaistuinpeli, sivu 33)

Aamun ensimmäinen tee kupillinen - sunnuntai kello 8.05
Sadepäivä: kerrankin hyvä syy pysytellä vain kotosalla. Luin vielä eilen noin 40 sivua Valtaistuinpeliä, ja nyt jatkan teoksen ja tee kupillisen parissa.

Teosta eteenpäin lukiessa, huomaan alkavani jatkuvasti enemmän tuomitsee teoksen hahmoja. Huomaan jo tehneeni valinnan kenen näkökulmasta teosta luen mieluiten. Teos kiinnostaa minua myös vahvojen fantasiapiirteiden takia: lohikäärmemunia, hurjasusia, mystisiä puita sekä variksia. Kaikki tämänkaltaiset asiat teoksessa huokuvat fantasiaa, joka kiehtoo minua. Haluan myös vahvasti tietää kuinka asiat kietoutuvat toisiinsa, ja miten näiden eläimien käy.  

tähän mennessä sivuja yhteensä: 160

"Viisi miestä, kolme poikaa, hurjasusi, kaksikymmentä hevosta ja häkillinen mestari Luwinin Benjenille antamia variksia. He olivat epäilemättä omituinen joukkio Kuninkaantiellä - tai millä hyvänsä tiellä." 

(Gearge R.R.Martin - Valtaistuinpeli, sivu 112)

Talvi on tulossa - sunnuntai kello 14:15
Onneksi meillä on edessä kesä, eikä puolestaan kylmät ja raa'at kelit, mitä Valtaistuinpelin hahmot odottavat. Jokaisen hahmon tarina on nyt selkeä, ja teos antaa nyt odotella itseään huippukohtien muodossa. Tällä hetkellä siis luen pohjustuksia huippukohdille eri hahmojen tarinoissa. Odotan jo, kuinka pitkälle tiettyjen hahmojen tarinat viedään tässä ensimmäisessä teoksessa. Loppuratkaisuihin on vielä reilusti matkaa, mutta tahtia on hyvä.
tähän mennessä sivuja yhteensä: 243

Mustavalkoiset kuvat puhuvat - sunnuntai kello 19:30
Olen nyt ylittänyt tästä yli 700 sivuisesta jättiläisestä puolenvälin, ja olen lumoutunut. Itse kirjailijan Geroge R.R.Martin:in kirjoitustyyli ei nouse vahvasti itselleni esille, kuitenkin huomaan, että hän on huomioinut sanavalinnoillaan teoksen tyylin sopivan historialliseen ajankohtaan. Nämä asiat eivät nyt ihan nykyajassa tapahdu kuitenkaan. Teoksessa on myös mustavalkoista kuvitusta, joiden taustalla on Petri Hiltunen. Mielestäni kuvat ovat tyyliltään hyvin sopivia, tumman puhuvia.

Myös 24h raja on jo ylittynyt, enkä ole oikeastaan väsynyt. Huomaan kyllä, että nyt varsinkin kaipaa hetkiseksi muuta tekemistä, mutta todennäköisesti jatkan vielä myöhemmin tänään teoksen parissa. Toivoisin kovin, että saisin tämän luettua nyt 48h aikana, mutta saa nähdä. Aika voi tulla haasteeksi!
tähän mennessä sivuja yhteensä: 396

Huippukohdat, haluan lisää - maanantai kello 9:50 
Olen kahlannut teoksessa yli sen vaiheen kun pohjustetaan huippukohtauksia varten, eli pääsen nyt vasta lukemaan ne kaikkein parhaimmat ja jännittävimmät kohdat teoksesta. Teos oli jo aamupala seurana, vaikka luinkin sitä todella hyvin vielä eilen illalla. Nyt kuitenkin on jatkettava, koska 48h alkaa kulumaan loppuun. Hyvät yöunet takana, joten jaksan tämän viimeisen kuusi tuntia varmasti.
tähän mennessä sivuja yhteensä: 517

Lopputunnelmat
48h on nyt suoritettu, ja olo on tyytyväinen. Sain luettua kokonaan tämän teoksen, ja jäin haluamaan lisää. Ulkoilmatkaan eivät ole onneksi suosineet vesi- ja lumisateineen, joten ei tarvitse murehtia sisällä olemista. George R.R. Martin:in Valtaistuinpelin pituus on 710 sivua, jonka lisäksi vielä on liitteitä teoksen lopussa. Taitaa olla minun ennätykseni ikinä näin yhden lukumaratonin aikana. Onneksi aikaa oli tämä 48h, mutten en olisi teosta saanut luettua.
Yhteensä luettuja sivuja tuli 732.

Valtaistuinpeli jakaa mielipiteeni hyvin rajusti. Teos aloittaa Tulen ja jään laulu -nimisen sarjan, ja jättää monia asioita hyvin avoinaiseksi. Uskon, että kirjasarja toimii todella hyvin tv-sarjana. Pitäisiköhän siirtyä sen pariin? Teoksessa 3 pääjuonta käsiteltiin monen eri kertojan näkökulmasta, joten alussa on hankaluuksia pysyä juonessa mukana. Tyrion, Catelyn, Eddard, Jon, Bran, Sansa, Arya sekä Daenerys ovat jokainen pääjuonien sankareita, joiden ajatukset ja tunteet nostetaan vahvasti esille tarinoiden edetessä.

Eddard, Tyrion, Sansa, Arya, Bran sekä Catelyn kertovat Lannisterien ja Starkin sukujen välisistä jännitteistä. Jokainen heistä kertoo tämän pääjuonen johdattelemana omaa tarinaansa, kuinka hahmo nousee esille ajatuksiensa ja tunteidensa avulla näissä tilanteissa ja ympäristössä. Jokaisella on oma paikkansa, jonka seurauksena muodostuu monia pienempiä juonia teoksen sisällä. Jon puolestaa kertoo tarinaansa Muurilta, ja siellä tapahtumista asioista. Daenerys Targaryen on itsessään jo oma pääjuoni teoksessa.

Teoksessa on hyvin paljon asiaa, joka toisaalta saa toivomaan, että olisi jo katsonut sarjaa. Tilanne olisi varmasti erillainen, jos olisin lukenut kirjan jo sen ilmestyessään, mutta nyt kun tietää, että tv-sarja on jo olemassa tästä sarjasta, tuntuisi hyvin helpolta taipua sen puolelle. Pohdin myös onko jännitys, kauhu ja vaara niin esille teoksessa kuin toivoin. Onko teos vain yksinkertaisesti hyvä, vai onko se hyvä, koska sen sanotaan olevan?

George R.R. Martin - Valtaistuinpeli

Englanninkielinen alkuteos - Game of Thrones

Tulen ja Jään laulu osa 1

Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2009

Palmusunnuntain lukumaraton suoritettu, tässä tunnelmat!

Lukumaratonit ovat loistava tapa viettää viikonloppua rentoutuen ja kirjamaailmaan upoten. Olisi yksi keskeneräinen blokkauskin, mutta päädyin kuitenkin, että haluan osallistua lukumaratoniin. Aikaisemminkin olen näihin osallistunut, mutta silti on epäilys, että en muista kaikkea, mitä pitäisi muistaa. Lukumaratonin aloitan nyt klo 18:00 ja näin ollen luen aina sunnuntain klo 18:00 saakka eli 24 tuntia. Kuitenkin pidän blogitaukoja, ruokataukoja ja taidan nukkuakin välillä!

Tällä kertaa lukumaratonin emäntänä toimii Iltatähden syttyessä -blogi. Bloggauksen ja ohjeistuksen lukumaratoniin ja Iltatähden syttyessä -blogin löydät tästä. Otan itse osaa lukumaratoniin extempore perjaatteella, joten sen kummempaa kirjapinoa en ole varannut lukumaratonia varten. Kuitenkin luettavia kirjoja on vielä jäljellä: kirjastosta lainattuja sekä omia, joita ei ole vielä ehtinyt lukea. Aloitan siis jostakin näistä. Löytyy myös kirjoja, joita haluaisin uudemman kerran lukea pitkästä aikaa. Tähän blokkaukseen päivittelen tunnelmia ja sivumääriä lukumaratonin aikana.

Lukumaraton urakka alkakoon - kello 18:00 
Aloitan synttärilahjana minulle ostetulla kirjalla, joka ei nyt varsinaisesti ole täysin luettava. Kirja on Pasa:n ja Atpo:n Vitutuspäiväkirja. En ole kuitenkaan kirjaa kertaakaan vielä ehtinyt avaamaan, joten avaan sen nyt ja luen vähän ohjeistuksia, mitä kyseiseen teokseen saa tehdä, ja hyvä ottaa huomioon, että kirja on huumorilla täytetty.

Tilanne vaatii novelleja - kello 19:45
Vitutuspäiväkirja aloitus oli hyvä valinta, kuitenkaan se ei kauan kantanut. Kirjassa ryhtyi jo kirjoittamaan tehtäviä ja lukeminen alkoi jäämään. Myöskin pidin pienen tauon ja selailin blogeja, ja luin kirjoituksia. Tämän korona-epidemian ja sisällä olen vuoksi pitää etsiä luettavaa. Ja ryhtyä myös miettimään mistä sitä voisi saada, kun kirjastot ovat kiinni.

Vitutuspäiväkirjasta sain kerättyä sivuja 54. Nyt hetkittäin sitten nostin kirjaston kirjojen pinosta Carmen Maria Machadon teoksen Kahdeksan puraisua, joka on novelliteos. Ajattelin jatkaa sen parissa nyt iltaani.

"Ja matka jatkuu, Joensuusta länteen.." - kello 22.30
Carmen Maria Machadon teos on ollut lumoava. Olen lukenut nyt hänen teoksestaan kolme novellia. Kauhun ja romantiikan sekoitus on ollut mielenkiintoinen yhdistelmä, kuitenkin ensimmäinen novelli hänen teoksessaan on ollut minulle mieluisin.

"Tämän tarinan opetusta minun ei tarvitse kertoa. Luultavasti se on jo kaikkien tiedossa." (Carmen Maria Machado: Kahdeksan puraisua sivu 31). Aviomiehen tikki -nimeä kantava novelli oli kyllä todella hienosti kirjoitettu, jonka seurauksena teos sai minut haluamaan lukea lisää. Tästä teoksesta voisi varmaankin tehdä blokkauksen lukumaratonin jälkeen. Nyt kuitenkin taidan heittäytyä television tai pelailun maailmaan. En kuitenkaan osaa sanoa, jos vaikka lukisin vielä yhden novellin tai kaksi. Viimeistään aamulla jatketaan.

Tällä hetkellä luettuja sivuja: Vitutuspäiväkirja sivut 54 + Kahdeksan puraisua sivut 77
yhteensä sivuja 131.

Sunnuntain aamuauringon hehku - kello 8:50
Eilen luin vielä yhden novellin Carmen Maria Machadon teoksesta. Se osoittautui hyvin omituiseksi ja pitkävetiseksi. Tämä 64 sivua pitkä novelli oli latistavaa luettavaa, koska en saanut ollenkaan siitä otetta. Nyt aamupalan kaverina luen seuraavan novellin teoksesta. Novelli kantaa nimeä: Oikeat naiset ovat lihaa ja verta. Novelli iski minuun paljon paremmin kuin aikaisempi. Selkeä tarinan ja juoni, jonka kirjoittaja novelliin on luonut, oli helposti mukaansatempaava.

Sivuja kertyi lisää 88 kappaletta. Yhteensä tällä hetkellä luettuja on 219.
Tällä hetkellä mietin vähän millaisen aikataulun teen tähän syntymäpäivääni! Lukuaikaa on kello 18:00 saakka eli runsaasti vielä jäljellä. Yritän ainakin tämän Machadon teoksen saada luettua loppuun saakka.

Kello käy - kello 13:25
Machadon teos on nyt kahlattu läpi. Luonnollisesti, kun teos kantaa nimeä Kahdeksan puraisua, siinä on kahdeksan novellia, eikä yhdeksän. Olin jotenkin täysin uskotellut itselleni teoksen sisältävän yhdeksän novellia, kunnes tajusin, että viimeisen otsikon alla oli kirjailijan osoittamat kiitokset. Sitä nyt ei kuitenkaan novelliksi lasketa, vaikka mukavaa luettavaa on.

Viimeiset kolme novellia Machadon teoksesta ovat tarinamaisempia, joten lukeminen on minulle huomattavasti rennompaa. Jokaisesta tarinasta jää hyvin erilainen fiilis kuin aiemmista, jotenkin osaksi myös hämmentynyt. Kirjailija on selkeästi tavoitellut jotakin aivan upeaa, joka ei minulle välity jokaisesta novellista. Taidan tehdä tästä blokkauksen myöhemmin. Toinen blokkaus on myös kesken, mutta onneksi se ei mihinkään häviä.

Nyt täytyy miettiä hetkinen näläntunteen hävittämistä. Tämän jälkeen tutkailla, millaista kirjallisuutta sitä haluaisi vielä lukea. On kirjaston lainoja, mutta taidan odotuttaa vielä niiden kanssa. Voisin ehkä palata johonkin vuosia sitten lukemaani.. Minulla on vahva halua lukea Langennut enkeli -sarja uudestaan. Katsotaan mitä valitsen.

Luettu tähän mennessä: Carmen Maria Machado - Kahdeksan puraisu 268 sivua (kokonaan) + 54 sivua Vitutuspäiväkirjaa - yhteensä sivuja 322

Aika lopetella - kello 17:40
Lukuaika on nyt melkein loppu ja päätin ryhtyä kirjoittamaan tätä yhteenvetoa. Ryhdyin kuitenkin vielä lukemaan Langennut enkeli -teosta, ja pääsinkin siinä etenemään yllättävän paljon. 24 tuntia lukemista meni yllättävän vauhdilla. Valitsin mielestäni hyvin ajankohdan, koska oli koko tämä päivä aikaa sitten lukea, mutta kuitenkin vaadin illalla vielä hieman rentoutumista, varsinkin kun itse menen huomenna (vielä ainakin) töihin.

Yhteenveto

Huh! Olipas maraton, mutta onneksi se näin synttäreiden kunniaksi on asioiden parissa, joista pidän paljon. Palmusunnuntain maratonista tuli ensimmäinen pitkään aikaan, mutta ehdottomasta ajankohdallisesti parhaiten sopiva. Ehdin myös keskittymään paljon sekä kirjallisuuteen, että tähän blokkaukseen, jotta saisin mahdollisimman paljon myös teille kuvailtua, miten omalla kohdallani lukumaraton etenee.

Iltaisin lukeminen aina väsyttää ihmeellisen paljon. Huomaa, että aivot ovat jo kokopäivän tehneet työtä ja kaipaavat lepoa, joten tämän sunnuntaipäivän aikana lukeminen sopi minulle paremmin. Aamusta alkaen luin teoksia, joista olin monta mieltä. Sitten lopulta päätin kuitenkin, että aloitan vielä menneiden aikojen kunniaksi Langennut enkeli -sarjan. Pääsin siinäkin hyvin alkuun, ja huomasin juuri miksi rakastan nuortenkirjallisuutta.

Pidän kirjallisuudesta, jossa asioita tapahtuu tasaisella, mutta verkkaiselle rytmillä. Sitä näissä nuorille suunnatuissa kirjoissa löytyy. Onneksi jokainen saa olla omanlaisensa, jonka vuoksi jokainen voi myös lukea mitä haluaa. Itselläni löytyy molempia puolia rakastava osa itsestäni, nuortenkirjallisuutta ja aikuisten romaaneja, siksi niitä tuleekin lukea limittäin, jotta saa innoitettua molempia puolia itsestään.

Lukumaratoneille tulevaisuutta ajatella huomaan, että novelli teokset ovat hyvä valinta. Näin ollen pääsee hyppäämään tarinasta toiseen, eikä kokonaisuus teoksessa jumitu pitkäksi aikaa paikoilleen, vaan jatkaa eteenpäin, jota itse toivon kirjalta paljon. Toisaalta myös itseä kiinnostavan kirjan ottaminen lukumaratoniin varmaankin voisi olla sopiva, koska sitäkin todennäköisesti tulisi kahlattua vauhdilla eteenpäin.

Tähän lukumaratoniin valitsin alla luetellut teokset (sivumäärät sulkeissa)
Pasa ja Atpo (Gummerus Kustannus Oy) - Vitutuspäiväkirja (luettuja sivuja 54)
Carmen Maria Machado (Kustantamo S&S) - Kahdeksan puraisua (sivuja 268, luettu kokonaan)
Becca Fitzpatrick (WSOY) - Langennut enkeli (luettuja sivuja 76)

yhteensä luettuja sivuja: 398

Pilvikädet

Mutta jotta voisi avata silmänsä, on ensin tultava sokeaksi. Voiko sokea väittää, että aurinkoa ei ole olemassa?" 
(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 126)

Minulla on monesti tapana selailla kirjaa jo kirjastossa, ennen kuin virallisesti valitsen kirjan luettavaksi. Valitsen kirjan monenkin asian perusteella, mutta tässä suurin valintaan vaikuttava tekijä oli kirjan tumma ulkoasu. Kirjaa lukiessa huomasin myös itse tarinan ja kirjan sisällön olevan todella tumman puhuva, joten siltäkin osin kirja kiinnosti minua suuresti. Yllätyksekseni kirjaa lukiessa huomasin sen sivuilla olevan myös kuvitusta. Kappaleet oli eroteltu kuvien avulla. Myös kuvat olivat tumman puhuvia, käsittelivät luurankoja, ihmisten varjoja sekä erikoisia kuvioita, joiden tulkinta on katsojen silmissä.

Kirjan kansikuva ja takakannen teksti antaa jo selkeän kuvauksen, millainen kirja on kyseessä. Kuitenkin lopun epilogi vasta paljastaakin mielenkiintoisia seikkoja Tampereen ratkaisemattomista tapauksista 90-luvun alkupuolella, johon kirjan tarina perustuu. Kirjan luokittelisin rikos- ja kauhuromaaniksi, jonka sisällä käsitellään myös ihmisen mentaaliapuolta unien kautta.

Kirjailija M. A. Meretvuo, aikaisemmin kirjoittanut tietokirjan, luo tässä ensimmäisessään romaanissa vahvan tumman ja voimakas sävyisen kirjan, joka on mielestäni hyvin onnistunut luomaan ahdistavan, mutta houkuttelevan tunnelman. Kirjan haluaa kahlata läpi melkein yhdeltä iskulta, vaikka se välillä voikin aiheuttaa kylmiä hikipisaroita selässä.

Kirjan päähenkilönä toimii 23-vuotias nuorimies, joka on vetäytynyt itseensä ja eristäytynyt muusta maailmasta. Hän kuitenkin käy koulua, ja tälläkin hetkellä suorittaa harjoittelua työskentelemällä tavaratalossa. Kirjan päähenkilön historiasta ja taustasta selviää monenlaisia asioita kirjan edetessä. Hänen seurustelusuhteistaan, Johannasta sekä unien maailmastaan selviää järkyttäviä, mutta mieltä avartavia seikkoja. Kirjan päähenkilön hahmo syvenee kokoajan kirjan edetessä, eikä loppua kohden lukiessa edes huomaa hieman alun hankalaa samaistumista hahmoa kohtaan.

"Herään ja tunnen yhä putoamisen aiheuttaman kouristuksen vatsassa."

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 63)

Nuorimies elää yksin, ja keskittyy työnsä lisäksi valokuvaamiseen, musiikkiin ja salatieteisiin. Kirjan alussa hänen mielensä palaa jatkuvasti entisiin suhteisiinsa sekä muistoihin. Hän kehittyy jatkuvasti omien uniensa tulkinnoissaan, ja alkaa huomaamaan yhdistävän tekijän unien ja muistojen välille. Johanna, nuoren miehen luokkalainen, kuitenkin sekoittaa miehen mieltä, jonka vuoksi nuorimies alkaa pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Yhden pienen paperilapun saaminen muuttaa miehen ajatusta itsestään, jonka vuoksi nuorenmiehen elämä saakin yllättävän sävähdyksen voimakkaita ja nopeatempoisia tapahtumia.

Vahvaa ja kuvailevaa kieltä käyttävä M. A. Meretvuo on kieltämättä onnistunut houkuttelemaan lukiansa syvällä rikoksen tummien ajatusten ja tapahtumien joukkoon. Hän käsittelee taidokkaasti aihealuetta, joka pohjatuu ratkaisemattomiin rikoksiin. Kirjan kieli on ymmärrettävää, vaikka teoksessa asioita ei paljasteta helpoimman kautta. Ajatustyötä saa tehdä koko kirjan loppuun saakka.

Kirjahaasteen osalta kirja ruksittaa jälleen yhden kohdan. Voin sanoa, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta ei ollut kirjahaaste kohdan täyttäminen. Ajattelin, ettei sopivaa kohtaa lyödy, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa blokkauksen tästä teoksesta. Kuitenkin nuoren miehen unien avulla, sain kuin sainkin kirjan yhdistettyä haasteeseen. Kirjassa nimettäin päähenkilö yrittää lentää. Lentämisellä kirjassa tarkoitetaan unessa tapahtuvaa selväunta (kirjahaasteen kohta numero 21. kirjassa lennetään.)

"Havahdun unesta ja huomaan piteleväni käsissäni heinänkorsista kasattua nukkea. Korret ovat aluksi olleet yhtenä nippuna, sitten osasta on taitettu erilleen jalat ja kädet. Ne on sidottu kasaan langoilla ja yläosaan jääneet korret on leikattu lyhyemmiksi esittämään päätä. Tämä on noituutta. Olenko vielä unessa? Todellisuuden tuntu lyö vasten kasvoja ahdistuksella, jota ei tunne unessa. Se ei ole ahdistusta siinä mielessä, että pelkäisin. Päinvastoin, se on ahdistusta siitä, että en pelkää tehdä mitään." 

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 97)

Ihmisen mentaalipuoli nousee esille juuri näiden nuorenmiehen unien kautta. Hän näkee paljon unia, oikeastaan kirjan sivuista noin puolet tapahtuvat valve maailmassa ja puolet unessa. Nuorimies käsittelee unien kautta tapahtumia, sekä selvittää kuka oikeastaan on. Kirjassa nousee esille käsite: selväuni. Minun oli oikein pakko selvittää internetin kautta, onko tästä tehty enemmänkin tutkimusta. Löysin sanalle selväuni toisen määritelmän; selkouni. Selkounen yksinkertainen määritelmä on, että unessa oleva aistii olevansa unessa. Hän tiedostaa, että nukkuu ja näkee unta.

Jos näkee unta, monestihan aamulla vasta huomaa, että on uneksinut. Kuitenkaan ei muista juurikaan mitään, mitä kyseisessä unessa on tapahtunut, kuitenkin tietää nähneensä unta. Jokaisen unen aikana ei siis tiedä olevansa unessa. Kirjassa oli siis hyvin tuotu esille, millaista selkouni voi olla. Joten jäinkin pohtimaan, onko yleistä että ihminen näkee selkounta?

Pilvikädet

by M. A. Meretvuo

Hexen Press 2018

(Painettu EU:ssa)

sivuja 131

Kaarnan kätkössä

"Millaiseksi kuvittelet äänen, jonka jälkeen elämäsi on ohitse?"

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä, sivu 7)

Onkohan teistä lukijoista kukaan ajatellut ääntä, jonka kuulisi kun elämä on ohitse? Itselle äänet ovat elämänlahja. Niitä on kuultava, jotta voi ajatella olevansa osa jotakin. En osaa kuvitella, että olisin kuuro, enkä kuulisi ympärillä olevia ääniä. Olisin hiljaisuuden keskellä. 

Kaarnan kätkössä kirjassa ei kuitenkaan seikkailla elämän ja kuoleman rajamailla, vaan nuoren Pinjan maailmassa. Kirja on suunnattu nuorille, joten myös kirjan päähenkilöllä Pinjalla on nuorille tyypillisiä ongelmia. Pinjan elämän romahtaakin heti kirjan alussa yhdellä kännykkään saapuvalla kuvalla, jonka seurauksena Pinjan elämä saa rajun suunnan muutoksen. Pinjan vanhemmilla on omat mielipiteensä Pinjan elämäntilanteesta, eivätkä he näe Pinjan erilaisuutta. 

Kirjan omituisimpana asiana ovat kirjan otsikot. Kirjan otsikot ovat latinaksi, jonka suhteen kirjan taakse joutuu välillä vilkuilemaan, jos haluaa tietää, mitä otsikossa lukee. Itse en kauheasti kiinnittänyt huomioita tähän, koska minua olisi enemmän häirinnyt kirjan takasivuille vilkuileminen kirjaa lukiessa. Kirja alkaa, kun Pinja on valmistunut juuri ylioppilaaksi ja viettää ylioppilasjuhlia perheen ja sukulaisten kanssa. Hän on opiskellut psykologiaa lukiossa, joka on itselläkin tällä hetkellä työn alla, joten sekin herätti kiinnostusta. Myöskin kirjallisuudella on kirjassa suuriosa. Lukiokirjojen lisäksi Pinja lukee vanhoja kirjoja hänen isovanhempien ajalta, selvittäessään erilaisuuttaan. Kirjoittaja Sini Helminen kirjoittaa kaunista kieltä, jota on helppoa lukea. Kieli on selkeää ja tuotu nykyaikaan, niin kuin kirjan tarinakin. 

Pinjan elämään ilmestyy nuori tyttö, Tuulia, jonka hän näkee, mutta näkevätkö muut? Pinjaa on jo hetken aikaa piinannut eräs uni, joka on osaksi hänen muistonsa, jota hän ei kuitenkaan täysin pysty muistamaan. Hänen selkänsä on unessa pääosissa, sillä Pinjan selässä on salaisuus, jota pidetään visusti salassa. Tuulia ilmestyy mihin milloinkin sattuu puhumaan Pinjan kanssa, vaikka Pinja ei sitä itse haluaisikaan. Tuulia ei kuitenkaan ole vain hallusinaatiota, vaikka Pinja alkaakin jo uskoa hallusinaatioihin samoin kun hänen äitinsäkin, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että Pinjan olisi parempi mennä töihin. Äiti järjestää Pinjalle työpaikan, jossa Pinja tapaa mystisen Virven. 

""Eiks sua koskaan ota päähän, että kaikki tulee niin annettuna? Sitä vaan tullaan tähän maailmaan ja todetaan, ai mulla on vihreet silmät ja vaikka parantumaton sairaus, ruoho on vihreetä ja ruusut punaisia, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan ja that`s it."

"En mä taida tajuta", totean säikähtäen hieman Virven kiihkeää ilmettä."

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 50)

Virve on luonnonystävä, kasvitieteilijä, rohkea ja itsevarma persoona, kun hän tutustuu Pinjaan. Pinja huomaa yllättäen löytäneensä jotain mukavaa elämäänsä kännykkään ilmestyneen kuvan jälkeen. Kuitenkin onni ei kestä ikuisesti ja Pinjan äiti alkaa huomaamaan Pinjan käytöksessä oireilua, jonka seurauksena Pinja joutuu ryhtymään työskentelemään itsensä kanssa, ja selvittämään mystisen Tuulian sanoja hänen suonissaan virtaavasta verestä. Samalla kun yrittää pohtia suhdettaan Virven kanssa, joka myöskin vihjailee Pinjan suonissa virtaavassa verestä. Pinja löytää vastauksia vihdoin isovanhempiensa ja heidän vanhojen kirjojen avulla. 

Pinjan kohdella seikkailut vain jatkuvan, kun vanhemmat lähettävät hänet mummin ja ukin luokse ottamaan taukoa työstä ja muusta. Pinjan elämään kuitenkin ilmestyy mystinen punasilmäinen nuorukainen, joka osoittautuu kaikeksi muuksi kuin Pinja aattelee. Tämän seurauksena Pinja joutuu vaaraan, jonka seurauksena hän törmää uudelleen Virveen ja Tuuliaan, joilla on omat tavoitteensa. Punasilmäinen mystinen nuorukainen tuo lisämausteen kirjaan sekä uuden sivujuonen. Tumma nuorukainen tuo mystisen piirteen ja herättää lisää mytologisia hahmoja tarinaan.

" - myös kaikki lääkäriharlekiinit, joista osa on niin kamalia, että ne saavat minut antamaan Dorian Graun muotokuvalle uuden mahdollisuuden. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä romanttista on desinfiointiaineen löyhkässä, oksentelussa ja veren yskimisessä. Ehkä sairaalan läheisyys kuolemaan herättää joissakuissa eläimellisen lisääntymisvietin, mutta minussa valkoiseen takkiin ja kumihanskoihin sonnnustautunut mies veitsi kädessä on aina herättänyt vain kauhun väristyksiä. Ehkä se on hyvä juttu, kun isä on lääkäri. Olen ehkä rakastunut isoäitiini, mutta ainakaan minulla ei ole oidipuskompleksia..."

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 113-114)

Olen tyytyväinen kirjan lukemiseen, mutta kirjasarjan jatkaminen varmaankin jää haaveeksi. Nuortenkirjallisuuden lukeminen on huomattavasti jäänyt vähemmälle, koska en ole enää niin kiinnostunut kirjan nopeista lopuista. Tässäkin kirjassa oli juuri se sama ongelma. Alussa kirja etenee tasaisesti ja kuvailevasti, mutta kirjan huippukohdassa tilanne etenee vauhdilla muutaman kappaleen sisässä ja lopussa ei enää tapahdu oikeastaan mitään. Tämän vuoksi arvailenkin, että kirjasarjan lukeminen ei jatku eteenpäin. 

Kirjan lukeminen täyttää kuitenkin yhden kirjahaasteen kohdan, josta olen todella tyytyväinen. Olen myös katsonut kolme vuotta sitten suorittamaani kirjahaastetta, jossa en ollut saanut hirveästi kohtia täytettyä, josta olen pettynyt, joten nyt yritän parhaani ja jatkan vahvasti ja päättäväisesti eteenpäin. Kirja yliviivaa kohdan numero 11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.

Kaarnan kätkössä

by Sini Helminen

Väkiveriset osa 1

Myllylahti Oy, Espoo 2018

sivu 216 (sekä suomennokset)

Nimeä minut uudelleen

Selkeästi alkaa näkymään teema näissä tämän hetken lukemisissa. Julman, mutta vahvan aihealueen ympärillä jälleen kerran kietoudutaan, eikä loppua näy näiden vahvojen genrejen suhteen. Olenkin tainnut mainita, ettei sellainen pehmeä rakkausromantiikka ole minua varten, kirjoissa lisämausteena se on sopiva, mutta muuten.. joten tälläkin kertaa isketaan lujaa, ja kirja keskittyykin seksuaalisen väkivallan maailmaan. En halua käsitellä liiaksi kirjan juonta, joten poikkean siihen kirjoitukseni lomassa jonkun verran, mutta mahdollisimman lyhyesti. Suosittelen siis omanlaista varovaisuutta kirjan lukemisen kannalta, sopiiko kirja siis juuri sinulle; en osaa sanoa.

Kirja on jaoteltu kolmeen jaksoon, jotka kuvaavat päähenkilö Elle:n eri-ikävaiheita, joissa hän käy läpi kokemaansa eritavoin. Tarinan kertojana toimii Elle. Alussa Elle:n on vasta alaluokilla, jolloin tapahtumat ovat voimakkaammillaan. Perheeseen Elle:n lisäksi kuuluu äiti ja isä. Hänelle läheinen on mummu, joka esiintyy tarinassa.

"Sitten koitti se päivä! Bussilla mummun luo! Mummu oli kertonut äidille, että hän oli ostanut karkkia ja marenkeja ihan vain Elleä varten. Aamulla oli ollut kova kiire. Isä oli lähtenyt Karin kanssa pelaamaan tennistä ja äiti oli nukkunut liian pitkään. Bussi lähti kymmentä vaille yksi, ja äiti oli noussut sängystä huutaen vasta kahdeltatoista."

(Sara Saarela: Nimeä minut uudelleen sivu 63)

Ensimmäinen osa luo pohjan Elle:n hahmolle, siinä tapahtuu paljon asioita, joita tuon ikäisen ei kuuluisi kokea. Ne jättävät myös selkeästi jälkiä Elle:en. Kirjailija Sara Saarela on hienosti nostanut esille kirjassa psykologista kasvua, ja selkeästi ajatellut kuinka kertoa näistä vahvoista asioista ja tunteista, joita Elle kokee tarinan edetessä, piilottamatta totuutta. Rajun kuvailun kautta kirjailija tuo esille asioita, joista ei uskalleta puhua, mutta kuitenkin on toisaalta jossakin päin maailmaa arkipäivää.

Toiseen osaan päästessä Elle on kasvanut ja muutoksia hänen elinympäristössään on tapahtunut, hän on yläasteella. Elle on tullut murrosikään, jonka seurauksena on hänen kokemiensa asioiden vaikutus on vieläkin voimakkaampi. Elle hakee paljon täytettä asioista, jotka lopulta eivät auta häntä paranemaan kaikista arvistaan. Elle:n tarinassa nousee vahvasti esille yläasteella näkyvä ryhmäpaine sekä uusien asioiden kokeileminen yhdessä ystävien kanssa. Elle käsittelee tapahtumia terapien avulla, mutta ympärillä olevat asiat sekoittavat nuoren mieltä kirjan edetessä. Toisinaan vaikuttaa, että Elle eteenee parantumisen suhteen, ennen kuin jokin asia vetääkin häntä takaisin päin. Kirjassa käydään monenlaiset itseään vahingoittavat asiat läpi, kuten muun muassa alkoholin käyttö.

" - Miksi sä ite voit aina haukkua muita ja heittää vitsiä, mutta susta ei saa sanoa mitään? Oliko noi muka pahoja juttuja?" 

(Sara Saarela: Nimeä minut uudelleen, sivu 181)

Kolmannessa osassa Elle on saanut taas muutaman lisävuoden, ja siirtynyt opiskelemaan ylemmäs. Kuitenkaan asioille ei ole tapahtunut paljon muutos. Tässä luvussa näkyy selkeästi Elle:n kasvutarinan loppu. Mahdollisuudet, tulevaisuuden toiveet ja muut nostetaan esille selkeästi. Loppu antaa toivoa. Vahva ja tumma kirjoitustyyli luo kirjaan omanlaisensa tunnelman. Kirja ei ole positiivista luettavaa, vaan vaatii rauhallisen ja kestävän mielen lukemisen ajaksi. Huomasin myös, että kirjan lukemisen aikana tumma varjo häälyy sen yllä. Se on karu ja valoton punainenlanka, joka kulkee kirjan kannesta kanteen mitään piilottamatta.

Helmet-lukuhaaste kohta 23. Kirjassa on isovanhempia. Nimeä minut uudelleen -kirjassa on Elle:n mummu, joka esiintyy tarinassa ja on tärkeä Elle:lle.

Nimeä minut uudelleen

by Sara Saarela

Kharis Oy, Tampere 2015

sivuja 351

Muista, unohda

"Oven takana vesi lakkasi valumasta, syntyi hiljaisuus. Odotimme."
(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 57)

Heidi Kerosuon esikoisromaani Muista, unohda, on vahvaa kuvailevaa kerrontaa sisältävä "vanha nainen". Ensimmäinen ajatukseni kirjasta oli juuri tuo, "vanha nainen". Enkä tarkoita pahalla, vaan juuri sillä vahvalla kokemuksella, joita kyseisillä henkilöillä on, huokuu kirjasta. Kokemus, ikä ja historia on vahvasti kokoajan läsnä kirjan kerronnan edetessä. Kirjassa on myös hyvin mielenkiintoisen luovan kuvaileva kerronta. Se ei täysin paljasta kaikkea, vaan kirjaa tulee lukea ajatuksella, jotta kirjasta saa enemmän irti kuin yksinäisiä lauseita.

Tämän vuoksi kirja ei ollut alusta alkaen täysin yhtenäinen, joka hieman harmitti minua, koska en saanut kirjasta otetta. Kirjassa liikutaan paljon nykyhetken ja muistelmien välillä, jonka vuoksi alussa on haastavaa luoda kontakti Martaan, kirjan tarinan kertojaan, koska ajan kulussa hypitään paljon. Marta on kirjassa jo ikääntynyt pitkälle aikuisuuteen, lähemmäs vanhuutta, mutta kuitenkin kuvailee perheensä ja omaa historiaansa aina lapsuudessa aikuisuuteen saakka muistojen kautta. Martan äiti, Muti, on kirjassa pääosassa oman tarinansa kanssa, jonka Marta kertoo teoksen edetessä.

Martan perheeseen Mutin lisäksi kuuluu Pappa, Lauri ja Elin, joiden hahmot kulkevat tasaisesti taustalla, mutta eivät kuitenkaan hallitse turhan paljon tarinaa. Jokaisella on kuitenkin oma paikkansa tässä perhesuhteita käsittelevässä kirjassa. Kivulta ja tuskalta ei välty kukaan perheessä, vaan jokainen historian palanen loksahtaa kohdillaan, ja kirjaa lukiessa huomaa, että jokainen hahmo syvenee tarinan edetessä sekä jokainen asia syvenee niiden mukana.

Mielenkiintoinen seikka kirjaa lukiessa on se, että kirja on jaettu kolmeen osaan. Marta kertoo ensimmäisen osan, Muti toisen ja Marta jälleen viimeisen osan. Tämän jaottelun avulla kirja saa vielä syvempää taustaa, koska myös Mutin elämänhistoriaa tuodaan selkeästi esille hänen omasta näkökulmastaan. Mielestäni oli ehdottoman tärkeää kuitenkin, että Marta lopettaa tarinan. Martan kerronnan loppu lauseissa huomaa helpotuksen ja tuskan yhtenevän ja tarinan saavan lopun kaikelle tapahtuneelle, mikä on tärkeä mielestäni Martan elämän jatkuvuuden kannalta. Näin ainakin itse koin teoksen lopun.

Omituisinta on, että en edes valinnut kirjaa niinkään, vaan se valitsi minut. Selailin tuossa taannoin internettiä, jossa on uutinen 5 kirjasta, joita voisi suositella luettavaksi illan pimeinä tunteita. Uutinen löytyi menaiset nettisivulta, ja se sisältää tosiaan 5 väkevää kirjaa, joista tämä oli yksi. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla lauseella kuvattu, millainen kirja on ja tiesin sillä hetkellä, että haluan lukea tämän teoksen. Laitoin sen kirjastoon varaukseen, ja sain saman viikon aikana ilmoituksen, että voin noutaa kirjan. Jos kiinnostuit katsomaan mitä muuta uutinen piti sisältään, sen löydät täältä.

Kirjan genre ei kuulu minulla millään tavalla luettavaan kategoriaan, jonka huomasin jälleen kerran. Kirja oli luettava, mutta hämmentävä. Minulla vei aikaa tottua sen aikajanassa hyppimiseen, mutta luin mieluummin lapsuudesta ja niistä hetkistä, kun Martan vanhuuden hetkistä. Kirjassa oli ehkä yksi teema yli muiden, joka houkutti minua; sairaala.

Kirjan hahmoista jokaisella oli omanlainen suhteensa sairaalaan. Sairaala ylipäätänsäkin nousi paljon esiin kirjan sivuilla erilaisten asioiden saattelemana. Muti:n elämä tapahtui paljolti sairaalassa, jossa myös Marta, Lauri ja Elin olivat tilanteesta tai toisesta johtuen. Sairaala nousi paikkana suuresti esille kirjassa. Ehkä se juuri herätti omia muistojakin esille ja houkutti lukemaan kirjan loppuun saakka.

Pohdin pitkään saanko liitettyä kirjaa lukuhaasteeseen, mutta kuitenkin yllättävän yhtenäisyyden kautta sain sen liitettyä. En edes aluksi ideoinut kuinka paljon kirjan alussa ruuan valmistus valmisteli kirjan loppunäytökseen. Kirjassa oli omituisia piirteitä, mutta kuitenkin lopussa kaikki nitoutui yhteen, mutta oli mielenkiintoista, että kaikki alkoi ateriasta.

"Jalkauduin lähikauppaan hämärässä, josta näytti tulleen päivienkin pysyvä olomuoto, ostin puolikkaan grillatun broilerin ja vähän tykötarpeita. Kotona keitin riisiä ja ryhdyin valmistamaan kastiketta. Kastikkeen poristessa liedellä kuulin elävästi korvissani Mutin äänen "Hyvä kastike vaatii hiljaisen lämmön ja kärsivällisyyttä. Kestää aikansa ennen kuin maut kypsyvät ja solmivat liiton keskenään." Katseeni osui ikkunaan ja näin kuvajaiseni mustasta lasista: Muti yksin keittiössään kokkaamassa. Meidän hahmomme liukuivat yhteen kuin kaksi varjokuvaa niin ettei toista voinut erottaa toisesta. Minä olin hän." 

(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 9-10)

Tämän pienen alun yksityiskohdan avulla sain nostettua kirjan lukuhaasteeseen ja yliviivattua kohdan numero 22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä kirja. 

Muista, unohda

by Heidi Kerosuo

Docendo Oy, Jyväskylä 2019

sivuja 267