Salla Simukka - Punainen kuin veri

 

 "Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään" (kirjan takakansi)

"Äiti oli järkyttynyt taas viimeksi käydessään hänen luonaan. "Etkö sä ole halunnut ollenkaan sisustaa tätä? Laittaa kodin näköiseksi?" Ei hän halunnut. Lumikki oli asunut kämpässä puolisentoista vuotta. Ei muuta kuin paksu patja lattialla toimittamassa sängyn virkaa, kirjoituspöytä, läppäri ja nojatuoli. Ensimmäisinä kuukausina äiti oli vaatinut, että Lumikille täytyisi ostaa sänky ja kirjahylly, mutta Lumikki oli kieltäytynyt tarjouksesta sinnikkäästi. Kirjat olivat pinoissa lattialla. Ainut "sisustuksellinen elementti" oli mustavalkoinen Muumi-kalenteri. Miksi hän olisi vaivautunut johonkin ihme pesänrakennukseen? Ei tässä Innoa leikitty. Yksiö oli vain paikka, jossa hän asui lukiovuodet. Ei se ollut koti siinä mielessä, että hän olisi ajatellut juurtua sinne pidemmäksi aikaa. Kun lukio olisi ohi, Lumikki olisi vapaa lähtemään minne tahansa eikä hänen tarvitsisi jäädä kaipaamaan ketään tai mitään." s. 24-25

Itse en missään nimessä olisi valinnut tätä kirjaa pelkien kansien perusteella. Mielestäni kansi ei ole mitenkään erityinen, ja tarvitsen aina vahvan takakannen tekstin, jotta saan kuvan kirjan tulevista tapahtumista. Myöskään kirjasta ei oikeastaan jäänyt paljon sanottavaa.
     Salla Simukan Punainen kuin veri tuli suosituksena kaverilta jo aika päiviä sitten. Kirjasarja ei niinkään kiinnostanut minua silloinkaan, enkä tiedä jäikö siitä nyt käteen mitään sen kummempaa. Kirjastossa aikani kierrellessä en keksinyt muutakaan, niin nappasin kirjan käteen ja lähdin lainauspisteelle.

Kirja aloittaa Lumikki-trilogian, joka on jo ilmestynyt kokonaisuudessa. Itselle jää pieni halu lukea seuraava kirja, mutta en tiedä - muutakin luettavaa on riittämiin. Kirjan vahva teema ja vahvat ajatukset on helppo peilata omaan ja kaverien elämään, ja ajatella miten tilanteessa olisi itse toiminut ja kasvanut. Kirjassa näkyy vahva kasvutarina Lumikki -nimisellä päähenkilöllä. Kirjan tarina hipaisee lumikki ja seitsemän kääpiötä teosta, jos tarkkaan miettii, mutta kuitenkaan se ei etene kuten satu. Tarina on selvä, enemmän nykymaailmaan liittyvä, perus nuoren elämästä kertova tarina.

"Jostain syystä yläasteella älykkyys ei ollut seksikästä. Jos tahtoi olla seksikäs, piti kartella fiksuutta kuin ruttoa. Fiksu tarkoitti samaa kuin tylsä, rasittava, ärsyttävä ja jos ei suorastaan ruma niin ainakin mitäänsanomattoman näköinen.

     Lumikki oli ajatellut, että yläasteen jälkeen tilanne muuttuisi. Osin se olikin muuttunut, osin ei. --" s. 107

Kirjan tarinaa ei kirjoitetan mieleeni niin yksityiskohtaisesti, mutta joitakin tapahtumia painotetaan. Minusta tuntuu, että kirjassa jää asioita peittoon - onko tämä tarkoitus sarjan kannalta? Kuitenkin Punainen kuin veri -kirja menee näin myös yksittäis teoksena, koska kirjan lopussa asioita suljetaan. Tietenkään en tiedä onko tämä lopullinen sulkeutuminen tietyille asioille... Tässä sen huomaa, että pieni kipinä seuraavan osan lukemiseen jää, mutta onko se tarpeeksi vahva? Se varmaankin selviää kaiken tämän tämän hetkisen sekoilun lopussa.

Englanninkielinen alkuteos: Punainen kuin veri
Kirjailija: Salla Simukka
Julkaisuvuosi: 2013

Tämä blokkaus tuli aikaiseksi oman huoneen lattialla patjalla istuen. Nyt on viimeinenkin muuttotavara paketissa, huonekalut kuljetus valmiina ja itse nauttimassa viimeistä yöstä täällä. Huomenna on aika nukkua jossain aivan muualla. Jatkan lukemista ja blokkaamista aivan niinkuin ennen, mutta tietenkin uudella aikataululla, koska en asu enää porukoiden luona, vaan oman ihanaiseni luona. Päivittelyn muutofiilinkejä, sekä kirjojen järjestämisen panikointi myöhemmin!

Petra

Viimeiset sanat vuodelle 2015 + kertausta kirjahaasteesta

Vuosi on vaihtunut päiviä sitten, kun itse vasta nyt pikkuhiljaa ymmärrän asian. On tapahtunut nyt vuoden vaihteessa niin kauheasti, että hieman on vielä ruosteessa tämän blokkailun suhteen. Nyt kuitenkin sain vauhtia kirjoittamiseen (ja aikaa). Kaiken kaikkiaan minun tuli luettua tasan 30 kirjaa vuoden 2015 aikana. Tällä määrällä sain ruksittua sitten 27 kirjahaasteen kohtaa (osaksi ruksitin yhden kirjan lukemisella kaksi kohtaa). Tähän blokkaukseen ryhdyin nyt sitten muistelemaan viime vuoden kirjoja (lyhesti tapahtumia).

Vuoden 2015 aikana tuli juhlittua valmistujaisia (omiani ja kaverini). Sen lisäksi mielessä on uusi koulu: perhepäivähoitaja sydeemi. Tämän lisäksi aivan aivan täydellinen kumppani on löytänyt tiensä sydämeeni ja elämääni. Nyt vuosi 2016 tuo vielä enemmän herkullisempia tapahtumia ja seikkailuja!

Osallistuin siis kirjahaasteeseen, jonka tarkoitus on tutustuttaa ihmiset erilaiseen kirjallisuuteen ja nauttimaan lukemisesta. 50n kohdan haaste kokonaisuudessaan olisi antanut hyvinkin monipuolisen kuvan kirjallisuudesta. Itse loppu vuotta kohden vielä tarkoituksella hain muutaman kirjan, jotta ainakin puolet haasteen kohdista tulisi ruksittua. Ja näin onneksi kävikin. Sain myös luettua goodreads:n asettamani 25kirjaa vuoden aikana tavoitteen. Jonka totesin myös hyväksi tavoitteeksi tämän vuoden aikana. Katsoo nyt tuleeko täytee. Kirjahaasteen jokaisen kohdan voi käydä katsomassa kirjahaaste -otsikon alta, nyt nostan muutaman mieleen jääneen kirjan tähän blokkaukseen.

Noniin, mitenkäs nyt sitten tätä ryhdyn purkamaan pienemmäksi. Ensin ajatus oli helppo, tuosta vaan kirjoittamaan, mutta sitten ryhdyin pohtimaan kuinka sekava ja epäselvä tästä voisi tulla, joten yritän nyt sitten pohtia, miten tästä saa jotenkin paremman näköisen. Osasta kirjasta kirjoitin jo niin pitkän mielipidetekstin blogin puolelle, että en oikein tiedä nyt sitten kuinka paljon tänne sepittelen.
     No aloitetaan jokatapauksessa...

Suurin osa kirjoistani ruksitti yhden kohdan kirjahaasteesta (osa kaksi). Ne jotka eivät ruksittaneet, esim Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja hämähäkkisafiiri ja Sally Green - Half Bad, olivat muuten vain ihania luettavia! Parhaiten minulle jäänyt mieleen on tietenkin J.R.Ward - Varjot nimeä kantava paksu yli 600 sivuinen kirja. Samalla kirja ruksitti kohdan Vuonna 2015 julkaistu kirja. Oikeasti, en uskonut edes ruksittavani tätä kohtaa. Yhtäkkiä minulla olikin mahdollisuus ruksittaa tämä kohta, kun löysin Varjot -kirjan kirjakaupasta. Nyt se koristaa omaa hyllyäni. Varjot -kirjan blokkaus kannattaa käydä lukemassa (jos sitä ei ole vielä tehnyt). Sieltä voi saada uuden sarjan, jota lukea. täältä löytyy.

Toisaalta tutustuin myös tutun kirjailijan uuteen sarjaan, kuten Erin Hunter - Etsijät: Matka alkaa (kirjahaaste kohta nro 5 Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä). Erin Hunter:n soturikissat -sarjan ensimmäiset kirjat olen lukenut kauan aikaa sitten, joten ajattelin että tutustun muihin sarjoihin myös. Itselläni jäi ihan mukava fiilis kirjasarjasta, en sitä itse oletettavasti ryhdy sen enempää lukemaan, mutta mielestäni oli kuitenkin mukava lukea. Kevyt ja helppo lukuinen kirja, samalla tapaa kuin soturikissatkin. Ehkä jos aikoisin lukea sarjaa pidemmälle, niin alkaisi vielä kirjassa tapahtua lisää jne. Vaikka en siis voi sanoa, että ensimmäisessä kirjassa ei olisi asioita tapahtunut - tapahtuu tapahtuu. Mutta ehkä ne sitten eivät vaan minuun kolahtaneet.

Meloy & Ellis - Sysimetsä hehehehe - mitenkäs tähän nyt päästiin? Pääasiassa kirja oli hyvä. Se ei vielä korista hyllyäni, vaikka niin olen puhunut. Toinen ja kolmasosa kuitenkin koristaa. Itse en ole ehtinyt kolmanteen osaan vielä, mutta toisen osan olen saanut luettua. Kirja kuitenkin ruksitti yhden kohdan kirjahaasteesta (nro 8), eikä kuitenkaan ollut mikään totaalinen pettymys.

Nro 12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle Heleena Lönnroth - Salaisuus eli Sininen Motelli; tähän kohtaan olisin saanut muutamankin vaihtoehdon. Minulle suositeltiin myös Salla Silmukan Lumikki-trilogiaa. Olisin tietenkin siinä samassa saanut ruksitettua kirjatrilogia -kohdankin ruksittua, mutta koskaan vain ei tullut lainattua sitä kirjaa. Ehkä vielä jossain vaiheessa. Toisaalta en ole pettynyt yhtään Heleena Lönnroth:n kirjaa. Se oli jännittävä ja koukuttava, joten luin sen vauhdilla läpi. Kirja ruksitti myös kohdan: Nro 28. Kirja, jonka nimessä on väri. 

Nämä nostan nyt näin yhtäkkiä mieleen nousseella fiiliksillä. Pääasia on, että nyt on sanottu hyvästit vuodelle 2015 ja odotetaan vuoden 2016 haasteita ja tapahtumia! 

Hyvää uutta vuotta 2016!
Petra

Sally Green - Half Bad

Pieni päivitys omasta elämästä ennen tähän kirjallisuuden maailmaan hyppäämistä. Joulukuu on vaihtunut, ja puolessa välissä joulukalenteria mennään. Ei ehkä näytä jouluisalta, mutta pidetään nyt toiveet korkealla, jos vaikka tuo pakkanen ilmeistyisi ensiviikolla. Jouluvalmisteluja on tehty jo monellakin tapaa, ja pian loppuu tämä pitkään jatkunut työssäoppiminenkin. Tammikuussa uudet kuviot koulun osalta, ja ehkä oman elämänkin osalta.
      Noniin, nyt tässä seuraavaksi voi sitten pohtia, että jos lukee englanniksi, tulisiko kirjoittaakin englanniksi? No se jää tällä kertaa haaveeksi, koska oma pää ei anna nyt kirjoittaa edes tätä selvää Suomen kieltä, joten yritetään käyttää sitä kirjoittaessa nyt.

you can't read, can't write, but you heal fast, even for a witch

you get sick if you stay indoors after dark 

you hate White Witches, but love Annalise who is one

you've been kept in a cage since you were fourteen

all you've got to do is escape and find Mercury, the Black Witch who eats boys

and do that before your seventeeth birthday

easy

Sally Green:n Half Bad aloittaa trilogian Nathan -nimisestä puoliverisestä nuorukaisesta, johon muuten joutui aluksi taas hieman totuttelemaan. Olen yleensä lukenut kirjallisuutta, jonka pääosissa on nainen; kuitenkin - Half Bad pääosissa on siis Nathan, jonka elämään kietoutuu monia henkilöitä (tuota noidista ihmisiin ja toisinpäin). Nathan itse on mielenkiintoinen hahmo, mutta kirjassa yksi hahmoista menee hänen ylitseen; Gabriel. Gabriel on musta noita, jolla on mielenkiintoinen lahja, mutta ei siitä sen enempää, että ei paljastella liikoja.

Voin kyllä sanoa, että kahden euron kirjaksi ei todellakaan ollut pettymys ostos. Tämä kirja kyllä saa minulta paljon positiivisa pisteitä, ja olen varma myös että se tulee uudelleen luettua jossakin vaiheessa. Toivottavasti myös teille lukijoille, jotka että ole tätä kirjaa vielä ehtineet lukea, tulee tunne, että kirja voisi kuulua omalle lukulistalle! Keräsin tähän nyt pieniä kohtia kirjasta; erilaisia, jotta tekstin tyyli voisi hieman avautua lukijoille - ja omia lempiasioita kirjasta, yrittäen paljastaa ei mitään (saa hyppiä yli jos näin haluaa).

"I wander round the room. It's large with a kitchenette in a right-hand corner: a few cupboards, a sink, an oven. Moving round I pass between the fireplace and a small, old sofa. There's no carpet, but wooden floorboards stained dark brown, almost black, and three rugs of different sizes, all a sort of Persian desing. --" s. 281-282

"Day four and Gabriel's on to poetry. I've got to give him ten out of ten for trying, but if he's attempting to piece together the story of my life poetry isn't going to add much. I mean - poetry! The I start laughing. Really laughing. --" s.292 

Voin hyvin sano, että tekisi mieli ruksitella 380sivuisen teoksen melkein jokaisesta kappalessa tänne kohti. Rakastan lukea kirjoja englanniksi, koska teksti on niin aitoa ja upeaa. Olen aina ihaillut sitä taitoa, vaikka en ymmärtäisi edes joka sanaa. Tämä kirja on kyllä mielestäni helppo lukea, itselläni ei ainakaan ongelmia ollut. Ei siis tarvitse olla mitenkään erityisen vahva englannin kielessä - vaan vähemmälläkin pääsee. Osa sanoista oli vieraampia, mutta aina lauseyhteydestä sai kyllä selvää.
     On myös hyvä, että samankaltaiset sanat toistuvat. Nyt kun ajattelen, on aina hyvä, että hahmoilla on oma tyyli. Se piristää tekstiä, kun hahmot keskustelevat toistensa kanssa. Ja englanniksi se on aina vielä parempaa, koska lausahduksia tai vastaavia ei ole väkisin käännnetty toiselle kielelle.

"We have arranged to meet in a week's time. The next day seems to take forever to pass. The day after that is worse. I don't know what to do with myself; all I can do is wait. -- " s. 88

Kirjassa tapahtuu paljon, mutta vähän. Tyypilliseen tapaansa minusta kirjassa ei ollut tietyn juonen pätkän loppumista, vaan kaikki oikeastaan jätettiin auki seuraavaan kirjaan. Kirjassa on niin monta henkilöä, jotka vaikuttavat Nathan:n elämään, ja niin monia sivujuoni, että itselleni ei oikein selvinnyt mikä tässä nyt se pääjuoni oli, mutta se ei häirinnyt tarinan luettavuutta. Kyllä tämä kirja sarja on sellainen, jonka aion loppuun asti lukea - mitenkäs mahtaisi olla jos kuusen alta vaikka löytyi sarjan seuraava kirja hmm.

Englanninkielinen alkuteos: Half Bad

Kirjailija: Sally Green

Julkaisuvuosi: 2014

-Petra

Rhonda Byrne - The Secret: Sankari

Rhonda Byrne:n teoksiin en ole aiemmin niinkään kiinnittänyt huomiota. Jotenkin vain nuo alekirjat lumoaa kummallisella tavalla - sieltä tämäkin tarttui mukaan. Nyt olen tässä kirjoituksessa hyvin kaukana omalta turvalliselta maalta, koska en tiedä miten käsitellä kirjaa, joka ei sisällä mitään epätodellista, eikä oikeastaan tarinaakaan. Sankari kirjassa käsitellään kyllä erilaisten henkilöiden maailmaa ja menestystä, mutta jotenkin tarina on niin hyvin sisälllytetty kirjan antiin, että siihen ei kiinnitä huomiota.

Tämä on kertomus siitä,

miksi olet tällä maapallolla.

Sinussa on jotakin erityista. Synnyit olemaan ja tekemäään jotakin erityistä, johon kukaan muu meistä seitsemastä miljardista ei pysty. Sinun on tarkoitus elää erityinen elämä. On olemassa matka, joka sinut on tarkoitettu kulkemaan. Tämä kirja kertoo tuosta matkasta.
     Kaksitoista maailman tällä hetkellä menestyneimpiin lukeutuvaa ihmistä on kulkenut tämän kartan mukaisesti. He kertovat mahdottomilta kuulostavat tarinansa ja paljastavat, että sinut on syntyessäsi varustettu kaikella, mitä tarvitset elääksesi suurinta unelmaasi. Kun teet niin, täytät oman tehtäväsi ja aivan kirjaimellisesti muutat maailmaa.
     Olipa kerran sankari.


Miten kuvaisin parhaiten tätä kirjaa? Itse en niinkään näe kirjaa kertomuksena, jota lukisi vain ajattelematta eteenpäin. Tämä kirja antaa liikaa ajatuksia ja mietittävää, joten joskus voi huomata jääneensä lukemaan muutamaa sivua uudelleen ja uudelleen. Ainoastaan siksi, että sisältö on antanut niin paljon, että oma ajatus ei enää jatka automaattisesti eteenpäin.

En tiedä voiko kirjaa niin sanotusti arvioida. Kirja on niin erilainen kuin yleensä lukemani, mutta ei kuitenkaan pettymys. Olen täysin tyytyväinen, että tämä kirja löytyy omasta hyllystäni. En kuitenkaan ryhdy etsimään nyt Rhonda Byrnen teoksia käsiini, niin hyvä kirja ei ollut. Myöskään tällaista "sisäisen itsensä kasvattamis" -tekstiä ei kyllä jatkuvasti peräjälkeen pysty edes lukemaan. Kaipaan nyt täydellisesti jotakin vastapainoa!

Kirjassa oli monia hyviä ajatuksia ja mietittävää, jotka ajattelin kiteyttää lyhykäisesti kirjasta poimineiksi kohdiksi. Kirja on jaettu erilaisiin osiin, jotka kuvaavat Sankarin matkaa.

"Vaikket vielä edes tietäisi unelmaasi, voit silti nopeuttaa sen toteutumista jo nyt: tee parhaasi mukaan se, mitä juuri nyt teet. Vaikka tietäisit, että haluat tehdä kokonaan toista työtä, anna tämänhetkiselle työlle täysi huomiosi ja tee siinä parhaasi. Kun toimit näin, kasvat työtäsi suuremmaksi, ajan ovet avautuvat sinulle ja johtavat sinua kohti täydellistä, sinulle sopivaa unelmaa." s.61 (toinen osa: sankari)

"Fantasiaelokuvissa näet sankarin kohtaavan lohikäärmeitä tai hirviöitä, jotka hänen on surmattava saadakseen tehtävänsä päätökseen. Elokuvissa sankarin tehtävä edustaa elämäämme ja sitä, mitä meidän on koettava toteuttaaksemme unelmamme. Hirviöt ovat oman mielemme epäilyksiä ja pelkoja, ja aivan kuin elokuvissakin, meidän on voitettava ne emmekä saa antaa niiden estää meitä toteuttamasta unelmaamme." s. 111 (toinen osa: sankari)

"Ihminen sitoutuu automaattisesti asiaan, jota hän haluaa tarpeeksi. Sitä ei edes ajattele, vaan sitä hyppää suoraan toimintaan. Jos haluat ehdottomasti nähdä jonkin elokuvan, sinulle ei aiheuta vaivaa sitoutua siihen, että lähdet katsomaan sen. --" s.135 (toinen osa: sankari)

Valitsin kirjan kohdat sillä ajatuksella, mitkä eniten kolahtaisivat minun ajatusmaailmani kanssa. Minulle elokuvien ja kirjallisuuden maailma on yksi suuri osa minua. Minusta on ihana uppoutua yhteen tiettyyn saagaan, vaikka molempien, elokuvien ja kirjallisuuden, kautta. Kirjan teksti ei ole haastavaa. Tekstiä pystyy hyvin liittämään omaan elämään, ja jotenkin antaa oman maailman nappaamaan pätkiä tekstistä.

Englanninkielinen alkuteos: The Secret - Hero 

Kirjailija: Rhonda Byrne

Julkaisu: (Suomenkielinen laitos) WSOY 2014

Rhonda Byrnen Sankari -kirja riittää minulle ruksittamaan kohdan nro 31. Elämäntaito tai self-help-kirja.
 
-Petra

Tervetuloa Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan

J.R.Ward ja Mustan Tikarin Veljeskunta on vienyt osan mun sydämestä. Mä olen jäänyt niin koukkuun tähän sarjaan, että oli pakko heti käydä ostamassa myös uusin 13osa kirjasarjasta. Ja tällä kertaa kirja osui ja upposi! Nyt en enää tiedä mikä näistä kirjoista mahdollisesti olisi ykkönen, koska tämä kirja horjutti koko toplistan menemään. Kirja on mitä mielenkiintoisin ja erilaisin kuin aiemmat tietyillä samoilla mausteilla, mutta aivan kerrassaan mahtava.

Varjot -nimeä kantava kirja on pituudeltaan 656sivua, joten siinä keskellä yleisesti kirjojen pituuksista. Sarjan 12osa Kuningas oli pituudeltaan hieman lyhyempi (648sivua). Siitä löytyy hyvin niukka blokkaus täältä. Huomaa kyllä, kun katsoo tuota blokkausta, kuinka paljon kirjoitustapa on muokkaantunut. Nykyään on jo tietty tapa miten kirjoittaa asiat ja millä tavalla ne järjestää näihin blokkauksiin. Alkujaan oli vain, että halusi nopeasti blokata jotakin, vaikka se ei niinkään ole oleellista vaan se, että kirjoittaa hyvän ja järkevän tekstin.

Tällä kertaa tämä blokkaus vie teidät lukijat syvemmällä Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan Varjot -kirjan mukana ja samalla pohdin omia ajatuksiani kirjojen toplistasta ja ehkä jopa saan muodostettua tähän jonkin näköisen listan. Myös te lukijat pääsette nauttimaan tällä viikolla (ja mahdollisesti ainoastaan tällä viikolla) toisesta bloggauksesta nimittäin tästä! Yritän kuitenkin pitää blokkauksen pituuden tasaisena viime aikaisten blokkausten kanssa. Nyt siis itse kirjan pariin, ja lukijat huom. Lukekaa omalla vastuulla, koska en tiedä paljonko tässä hypitään kirjojen juonissa. Yritän mahdollisimman vähän!

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin  Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

     Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet s'Hisben kuningattarelle seksiorjaksi. Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwelliin sutenööriksi. Ainoa ihminen, johon hän tuntee voivansa luottaa, on hänen veljensä iAm.

     iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta heikoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan, mutta onnen tiellä on suuria esteitä. Trezin kuningattarelle vannoma vala on aika panna käytäntöön - hänen on antauduttava kuningattaren tyttärelle, eikä pakotietä tai neuvotteluvaraa ole.

     Trezin on valittava, seuraako hän sydäntään vai  alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Minusta on ihanaa, että takakannen teksti paljastaa niin vähän kirjasta. 656sivuinen kirja pitää sisällään niin paljon enemmän tarinaa ja tapahtumia, kuin takateksit antaa ymmärtää. Kirja myöskään ei kulje tavalliseen tapaansa yhden kertojan silmin, vaan kertojia on useampi. Kirjoissa on yleensäkin jokin asia, joka ei selviä kirjan aikana, joten seuraavan kirjan lukeminen on melkeinpä pakko. Vaikka lukisin sen varmaankin jokatapauksessa.

Kirjassa on paljon sivujuonia, niinkuin aina. Osa juonista loppuu pääjuonen kanssa kirjan lopussa, osa juonista jatkaa kulkuaan seuraavaan kirjaan, ja mahdollisesti vielä siitäkin seuraavaan kirjaan. Jokaisessa kirjassa kertojilla on aina jotain yhteistä tai sama päämäärä tai vastaavaan, joten heidän tarinansa aina leikkaavat toisiaan. Varjot kirjan kertojina toimivat: Trez ja iAm Varjo-veljekset, Selena-valittu, Rhage-veljeskunnan soturi, Paradise, Layla-valittu, Assail, Xcor, Throe, Abalone, s'Ex ja Maichen. Mahdoinko saada kaikki? Kuten huomaatte kirjassa on välillä vaikea pysyä mukana, kun kertojia on paljon, mutta monien kertojien tarinat sulautuvat toisiinsa ja joissakin tapauksissa tarinaa vain kerrotaan toisen kertojan näkökulmasta. Jos kysyt kuka näistä on pääosissa, en oikein osaa vastata. Mielestäni kaikilla on tärkeä rooli kirjassa, sekä päätarinan että sivujuonien kannalta. Kuitenkin nostaisin esiin Trezin ja iAmin lisäksi Selenan ja Maichenin.

He neljä kuljettavat päätarinaa eteenpäin. Päätarinaan taas liittyy myös kertojia, jotka omalla tavallaan tuovat lisämausteita ja syventävät tarinaa. Sitten on myös Layla-valitun sivujuoni, joka solmiutuu Xcorin kanssa osaksi, sekä Rhagen sivujuonen kanssa. Kirjan muut hahmot ovat myös tärkeässä roolissa kirjan sivuhahmoina, mutta tällä kertaa eivät kerro tarinaa. Kuitenkaan yhtäkään kirjan monista hahmoista ei saa unohtaa.

Teksti kirjassa on rajua, eikä niinkään anna lukijalla hirveästi ajattelumahdollisuuksia. Tietenkin aina ajattelee, että kuinka kenellekin tulee käymään, mutta kirja kertoo aina vastauksensa. Kirjassa kuvataan asioita tarkasti ja jatkuvasti. Lukijana ei koskaan tarvitse pohtia millainen tilanne on, se kerrotaan valmiiksi. Pidän myös J.R.Wardin (ja suomentajien) rohkeista sana valinnoista, asioita ei kierrellä tai pehmennetä.

Alla kaksi kohtaa eri kohdista kirjaa, molemmat sivujuonista - olkaapa hyvä! (ja en osannut valita siis vain yhtä, joten oli pakko saada molemmat tänne).

"Vishous iski vastahyökkäyksensä Varjoa vastaan silmänräpäyksessä ikävästä olkavammastaan huolimatta ja taklasi tyypin kunnon kehotällillä samalla, kun Rhage tarttui Trezin paksusta ranteesta kiinni repiäkseen tämän otteen irti. Uskomatonta kyllä, mutta tempuista ei ollut mihinkään. Vaikka V yritti kammeta Treziä irti sadankahdenkymmenen kilon elopainollaan ja Rhage nakkasi moneen taipuvan voimansa soppaan mukaan, Varjo oli kuin tiiliseinä eikä liikahtanut juuri mihinkään.
     Sitten kolmikko sai todellisia huolen aiheita.
     Rhage sulki silmänsä, ja kun hän avasi ne, ahtaaseen, mustaan tilaan tulvahti kirkas valo.
     "Vittu", V ärähti. "Päästä hänestä irti, Trez! Meillä on ongelmia!"
     Kuolemanuhka herätti Rhagen ihonalaisen pedon eloon. 
     "Trez! Irti!"
     Jokin viesti meni perille - olipa se sitten valo tai se, että Rhagen kasvonpiirteet alkoivat muovautua - ja Varjo alkoi löysätä otettaan. 
     V otti tilanteen haltuunsa, heitti Varjon sileälle lattialle ja hyppäsi tämän päälle. Musta tikari välähti ja singahti suoraan kaulavaltimolle. --" s. 32-33

"Veli oli kuitenkin jo nostanut kännykkänsä korvalleen. "Joo, Jane? Sinua tarvitaan eteisaulassa. Layla on kaatunut - V, lukemia?"
     Kun veli pani puhelimen V:n kasvojen eteen, Vishous sanoi puolisolleen: "Pulssi vakaa, mutta hidas. Samoin hengitys. Ei näkyviä vammoja."
     "Kuulitko?" Thor kysyi puhelimeen puhuen. "Hyvä. Kiitos." Puhelun katkaistuaan hän alkoi välittömästi näppäillä toista numeroa. "Jane tuo myös Mannyn ja Ehlenan." Puhelin korvalle. Odottelua. Odottelua. 
     Thor selvästikin soitti Qhuinnille -
     Jostain oudosta syystä maailma alkoi pyöriä: Rhage tuijotti Laylaa ja ajatteli, ettei ollut mitään kauhistuttavampaa kuin tajuttomana vatsallaan makaava raskaana oleva naaras, ja yhtäkkiä eteisaula alkoi pyöriä kuin hyrrä. Hänen päänsä oli kaiken hulinan keskipisteessä, mutta tasapainonsa oli yllättävän hyvässä iskussa, vaikka -
     "Hän pyörtyy!"
     Häh? Ei Rhage tainnutkaan olla niin tukevasti maassa kuin kuvitteli. --" s. 215-216

Kirjassa päätetään mukavasti aika monta eritarinaa, mutta jätetään auki myös mielenkiintoinen sivujuonen pätkä Layla-valitusta. Odotan innolla saako Layla-valittu oman kirjan, vai sitoutuuko hänen tarinansa johonkin toisee kirjaan. Kirjassa myös tehdään mielenkiintoisia valintoja: siitä, että miten henkilöiden tarina ikäänkuin lopetetaan kirjan loppuun. Tietenkin heistä mahdollisesti kerrotaan vielä kirjasarjan edetessä, mutta eritavoin (ehkä pienenä sivujuonena tai vain kirjan sivuhahmona).

Tuli jostain kaukaisesta historiasta mieleen, että tämä on kirjasarja, jota en ole koskaan ajatellut lukea englanniksi. Ehkä siksi, että kirja on hyvin pitkä jo suomenkielisenä, enkä usko että jaksaisin keskittyä englanniksi niin kauan tai sitten siksi, että teksti lumoaa minut jo. En ajattele, että saisin enempää englannin kielisestä versiosta. Myöskään kirjan kieli ei ole helpoimmasta päästä.

Tästä päästäänin vieläkin pohtimaani kirjasarjan toplistaan. Tämä kirja hipoo aika lähellä minun makuuni täydellistä tarinaa täydellisissä kansissa (kirjan kannet ovat jälleen kerran onnistuneet). Mutta kirjasarjassa on kaksi hahmoa yli muiden: Butch O'Neal kirjasarjan neljännen kirjan päähenkilö, sekä John Matthew, joka taas on ollut kirjoissa kauan taka-alalla, mutta esiintyy päähenkilönä kahdeksannessa kirjassa Minun rakastajani. Varjot -kirja nousee eritavalla toplistalle. En niinkään aluksi ollut kiinnostunut Trezin ja iAmin henkilöllisyyksistä, mutta lopulta nekin upposivat minuun. Enemmin kirjan tarina ja sen kerronta (erilaisuus myös muihin aiempiin kirjoihin) olivat syy, miksi kirja hyppäsi toplistaan. Kuitenkaan päähenkilöinä he eivät nouse niin ylös, kuin nämä kaksi: Butch ja John.

Tässä on siis osa minun maailmaani, taas tullut julki. Kaikilla on oma maku, ja näin raju teksti ei välttämättä uppoa jokaiseen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Itse taisin juuri kirjastossa käytyäni (kävin muuten juu kirjastossakin - hankalaa kun asioita olisikin yhtäkkiä niin kauheasti, että tänne pitäisi ehtiä kirjoittamaan) sano, että olisi vielä enemmän pitänyt lukea minulle ei niin kiinnostavia tai omaa kirjamaailmaani horjuttavia teoksia kirjahaasteen aikana. Kuitenkin olen osallistunut siihen ja lukenut kirjoja liittyen siihen ja muutenkin lukenut. Minulla on kuitenkin vielä aikaa: vuosi ei vielä vaihdu.

Englanninkielinen alkuteos: The Shadows 

Kirjailija: J.R.Ward (suomentanut Timo Utterström)

Julkaisu: Basam Books, 2015

Varjot -kirja auttaa minua etenemään kirjahaasteessa kahdella nro. 3. Vuonna 2015 julkaistu kirja sekä nro 6. Kirja, jonka nimi on sana. Nämä kohdat kirjahaasteesta saan ruksia todella todella ihanin fiiliksin.(tuli tässä mieleen, että pitäisi varmaan alustavasti ryhtyä tekemään kirjahaasteen yhteenveto blokkausta - siinä tulee menemään hetkinen)

-Petra

James Dashner - The Scorch Trials

Lokakuu - Marraskuu - Joulukuu. Huh aika menee nopeasti! Ajatelkaas, että siitä on jo parisen viikkoa kun viimeksi jaksoin ruksia tänne blogin puolella tekstiä. Nyt on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina. Toivottavasti kaikilla on syksy alkanut yhtä hyvin kuin minulla.

SOLVING THE MAZE WAS SUPPOSED TO BE THE END.

Thomas was sure that escape from the Maze would mean freedom for him and the Gladers. But WICKED isn't done yet. Phase Two has just begun. The Scorch. 

THERE ARE NO RULES. THERE IS NO HELP. YOU EITHER MAKE IT OR YOU DIE.

The Gladers have two weeks to cross the Scorch - the most burned-out section of the world. And WICKED has been sure to adjust the variables and stack the odss against them.

     Friendships will be tested.

  Loyalties will be broken. All bets are off.

     There are others now. Their survival depends on the Gladers' destruction - and they're determined to survive.

NEVER STOP RUNNING. (takakansi) 

The Maze Runner -saaga jatkuu tässä toisessa osassa; The Scorch Trials by James Dashner. Tämä blokkaus voi hieman palata itse The Maze Runner:n tarinaan, mutta yritän välttää suurimat paljastukset. Eiköhän kaikki asiasta kiinnostuneet ole jo lukeneet tai nähneet The Maze Runner:in (Labyrintti) ensimmäisen osan? Blokkauksen The Maze Runner:sta löydät täältä.

The Scorch Trials jatkaa kulkuaan Maze Runner:n päätyttyä uusilla kokeilla ja seikkailuilla, jotka nämä Gladiaattorit kohtaavat. He törmäävät uusiin esteisiin matkalla eteenpäin, kohti WICKED:in mutkikkaisten asioiden selvittämisessä, ja yrittävät selvitä kohti parannusta ja pelastusta. The Flary eli kulkutauti Roihu on vaikuttanut ihmisiin jo pitkän aikaa ja sankarit joutuvat nyt kamppailemaan juuri näiden ihmisten kanssa jatkaessaan kulkuaan.

Kirjan kertojana toimii Thomas, joka jatkaa kamppailu oman itsensä kanssa. Kirjan henkilöille myös selviää mitä kummallisempi asioita, jotka vaikuttavat kirjan lopputulokseen. Paljon uusia henkilöitä ilmestyy ja asiat välillä menevät sekavaksi, mutta kyllä se aina takaisin radalle pääsee. Minulla on suuri epäilys, että kirja ja elokuva ovat jonkin verran (tai enemmänkin) erilaisia, mutta silti odotan kovasti, että pääsen katsomaan tämän elokuvan.

Englannin kielen kääntäminen vie aina vähän aikaa, joten siksi kirja välillä hieman tökkii. Kuitenkaan tätä kirjaa en missään nimessä lukisi suomeksi. Jo kuultuani suomenkielisen käännöksen nimestä The Scorch Trials (Poltettu maa; näin on ilmeisti kirja suomennettu, mutta elokuva kantaa nimeä Labyrintti - Aavikkokokeet http://m.imdb.com/title/tt4046784/) oli liian hirveä minun makuuni. Välillä en ihan ymmärrä kaikkien suomennuksien  perään. Muutenkaan en ehkä ihan ole innoissani koko tarinan sisäisten asioiden suomennuksista.

Kirjassa sattuu ja tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Hämmentävää on seikkailevien henkilöiden määrä. Minusta niitä ei ole liikaa, mutta kaikkiin ei pääse syventymään. Oikeastaan kirjassa ei edes mainita kaikkien nimiä, vaan osa henkilöhahmoista kulkevat vain tietyissä ryhmissä eteenpäin tarinassa. Nämä tietyt päähahmot ovat selvästi mainittuja ja kuvattuja.

En kuitenkaan siis sano, että kirja olisi ihan floppi. Minusta on ihanaa, kun Teresa:sta on tehty hyvin voimakas luonteinen. Se tuo kirjaan jotenkin niin paljon elävyyttä. Kirjan ja elokuvan hahmoja ei oikeastaan voi verrata millään tavalla toisiinsa. Niissä on niin hirveästi eroa, joten se hiukan sotii mieleni kanssa kummasta pidän enemmän. Kirjassa on minusta ihanan voimakkaita ja erilaisia hahmoja, mutta kuitenkin taas pidän Labyrintti-elokuvan persoonista, koska siihen ei ole ängetty liikaa. Tämänkin asian voi nähdä monella tapaa, muistaakas se.

Kirja on mukava sekoitus fiktiota ja tulevaisuutta hiukan scifimäisellä mausteella. Minusta kirja on kirjoittettu juuri mielenkiintoa ylläpitävällä tavalla: alussa lähdetään nousuun, jonka jälkeen tulee palautus ja perussettiä, ennen loppuhuipennusta. Mielestäni kirja myös kertoo aina tarpeeksi tarinaa eteenpäin, ja jättää pienen pähkinän mietittäväksi, joten kiinnostus vain kasvaa entisestään ennen kuin saa seuraavan kirjan käteensä. Onneksi minulla löytyy jo The Death Cure (kolmas kirja sarjasta) hyllystä! :)

Valitsin nyt tämän kirjan ajatuksieni pohjalta ruksittamaan kohdan kirjahaasteesta. Kohta nro 40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja. Lisäyksenä yritän kovasti edetä tässä kirjahaasteessa, mutta heikolta näyttää. Kyllä nyt vielä ainakin muutama kirja pitäisi lukea kirjahaasteeseen liittyen. Katsoo sitten mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Kirjan lopussa oli myös pieni esinäyte James Dashnerin uusimasta sarjasta. James Dashner - The Eye Of Minds. Alustavasti kirjan nimi ei kutsunut minua, mutta päätin lukea nuo muutamat sivut. Ja jäin koukkuun! Oli ihan pakko tännekin laittaa, ja samalla vähän tutkailla netistä löytyisikö sieltä jotain lisää tietoa kirjasta ja kirjasarjasta.

Kun esinäytteessä lukee sanoja, kuten: a game, the Sleep, knowing, computer-simulated, death, Lifeblood, killing yourself, Core, coding & Experience Points. Nämä vain jäävät kummittelemaan päähän. On sellainen tunne, että haluaa oikeasti lukea tämä kirjan. Katsotaan siis kuinka käy? :) (lisäyksenä: adlibris.com sivustolta löytyy englannin kielellä)

 

- Petra

Neiti Etsivä huumaa

Miten aina käy niin, että lukee yhden Neiti Etsivä kirjan, jonka jälkeen haluaakin lukea seuraavan? Neiti Etsivä on aina kuulunut yksiin lempikirjoihini. Ne taitavat myös olla ensimmäisiä pidempiä kirjoja, joita olen lukenut. Viime viikonloppuna sarjaan myös liittyi kaksi uutta kirjaa, jotka odottavat nyt lukemista. Nyt kirjoja on siis viisi kappaletta (että ei ole koskaan tullut ostettua niitä, mutta nyt kirpputori löytönä tuli ostettua.

Neiti Etsivä eli Paula Drew ja hänen ystävättärensä seikkailevat kirjoissa ratkaisten erilaisia rikoksia ja tapahtumia. Kirjoissa ei enää niinkään ole jännitysmomenttia niin paljon, mutta niiden lyhyen sivumäärän takia (about 150sivua per kirja), niiden lukeminen on mukavaa ajanvietettä. (nyt löytyy muuten uudet kirjat myös tuolta hyllystäni -osastosta)
Tämä blokkaus keskittyy Carolyn Keenen kirjaan: Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus.

 

Ramppivalo-teatterin toiminta uhkaa kaatua outoon asiaan: vanhassa kartanossa, teatterin toimipaikassa, kummittelee. Ihmisen kokoinen nukke ilmaantuu iltaisin tanssimaan kartanon alueelle. Aavetanssija on tehdä ohjaajan ja näyttelijät hulluiksi.
    Paula ja hänen ystävättärensä liittyvät seurueeseen, mutta kaikki eivät toivota heitä tervetulleiksi. Neiti Etsivää varoitetaan työntämästä nokkansa asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Uhkaukset eivät kuitenkaan estä etsivätyttöä tekemästä jännittäviä löytöjä kartanon ullakolla.
    Kuka on kaiken takana ja mihin hän tähtää? Liittyvätkö teatterin tulehtuneet henkilösuhteet asiaan? Ennen kuin arvostukset selviävät, Paula ehtii kokeilla näyttelijäntaitojaankin - yllättävin seurauksin. 


Tällä kertaa Neiti Etsivä ihmettelee tanssivan nuken arvoitusta 134 sivuisessa kirjassa. Kirjan kuvitus on tyypilliseen tapaansa piiretty kuva, ja juurikin aiheeseen sopiva. Rakastan näitä kirjojen eri väri sävyjä ja korostuksia. Ne ovat niin hauskat! On myös kiva, että teema jatkuu Neiti Etsivä kirjojen läpi.

Kirjan lyhykäisyyden takia sen ahmii yhdellä kertaa, mutta ei se mitään. On ihan mukava välillä aloittaa ja lopettaa kirja samana päivänä. Minun piti lukea tämä kirja jo kirjahaasteen aikoihin, mutta se jäi tekemättä.

Itse kirjassa ei ole moitittavaa. Ehkä sen lukemiseen tarvitaan hieman enemmän lapsenmieleisyyttä kun useimpiin, mutta Neiti Etsivä on hyvä kirja aloittaa tuo lukemisen ihmeellisen maailman. Kirjan teksti on helppoa luettavaa (taidan kyllä olla tuota mieltä jokaisesta kirjasta jonka luen), ja tarinan juonessa pysyy helposti mukana. Kirjan on hyvin jaoteltu, ja aina kappaleen loppu on hieman jännittävä, joten kirjan käsistä laskeminen on haastavampaa kun haluaa jo tietää, että mitä tapahtuu. Kirjassa on muutama mielenkiintoinen käänne, eikä minulle ainakaan heti valjennut täysin ketä tässä voisi syyttää ja miksi.

Onhan kirjassa paljon arvattavuutta myös, mutta minusta se ei häiritse lukemista eteenpäin. Kuvitusta ei ole, eikä minusta kirja sitä edes kaipaa. Voisi ehkä ajatella, että sitä voisi myös olla - eikä siitä olisi minusta haittaa. Neiti Etsivä kirjoissa on aina samat henkilöt seikkailemassa, joten on kiva lukea aina heidän seikkailuistaan. Minusta mainseman vaihdokset tai muut muutokset, joita kirjoissa keskenään voi olla, häiritse yhtään. Mikään kirja ei kuitenkaan ole suora seuraus jostakin muusta sarjassa olevasta kirjasta, joten voi aloittaa mistä tahansa Neiti Etsivä kirjasta.

Englanninkielinen alkuteos: The Clue of the Dancing Puppet

Kirjailija: Carolyn Keene

Julkaisuvuosi: 1962, suomessa Helsingissä 1987

- Petra