Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus

"Paulan isä on saanut kolme vapaalippua River Heightsissä järjestettävään suureen kissanäyttelyyn ja lahjoittaa ne Paulalle ja tämän ystäville Georgelle ja Bessille. Riemusta kiljuen lähtevät Paula, George ja Bess Keskilännen Suuren Kissanäyttelyn avajaisiin. River Heightsin monitoimitalo on täynnä mitä erilaisimpia kissoja; on sfinksejä, manxeja, burmakissoja. Ystävysten huomio kiinnittyy kuitenkin suurikokoiseen, smaragdisilmäiseen persialaiskissaan joka ylväänä huoltaa turkkiaan. Sen kaulassa välkähtelee vuorikristallein koristeltu kaulapanta. Pian selviää, että kissan omistaja on Andrea Cassidy, jonka Paula, George ja Bess tuntevat entuudestaan. Kissan nimi on Hurrmuri, ja sen on määrä esiintyä myös televisiossa kissanruokamainoksessa. Mutta ennen kuin pitkäkarvarotujen arviointi pääsee edes alkuun, kuuluu Andrean huuto:
-Joku on varastanut minun kissani..." (kirjan takakansi)

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus on jälleen kerran taitavaa näytöstä Carolyn Keeneltä. Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus oli n. 3tunnissa luettu bussimatkalla Tampereelle ja takaisin. Kirjan nopea lukuisuus ei yllättänyt, eikä haitannut yhtään vaikka tarina etenikin nopeasti.
     Oli kuitenkin mielenkiintoista, että välillä kirjan juonen kuviot vaihtuivat, eikä kirja ollutkaan niin yksinkertainen kuin ajateltiin. Neiti Etsivässä on kyllä huonona puolena, se että kirjassa annetaan hyvinkin selviä vihjeitä syyllisestä. Riittää että on vähän asioiden ratkaisukykyä, ja kirja on helposti arvattavissa.

"Väkijoukko haukkoi henkeään kuullessaan Andrean huudon. Sitten kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen, kiihdyttäen ilmapiirin aina vain sekasortoisemmaksi ja häkeltyneemmäksi.
     - Tulkaa. Paula sanoi ystävilleen pompatessaan ylös istuimeltaan. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, kun hän oli pinkaissut käytävää salin etuosaan ja noussut Andrean viereen. Andrea keskusteli lavalla seisseen tanakan miehen ja sinne tulleen keski-ikäisen järjestysmiehen kanssa. Bess ja George seurasivat Paulan kannoilla. 
     Andrea huomasi heidät heti. - Paula, Bess, George, hyvä että olette siinä. Joku on vienyt Hurrmurin!
     - Mitä tapahtui? Paula kysyi häneltä.
     - Voi Paula, Andrea sanoi täristen, ruskeat silmät kyyneliä tulvillaan. - Jätin sen vain pariksi minuutiksi kuljetuskorissa takahuoneeseen. Kun tulin takaisin, koko kuljetuskori oli poissa!
     - Anteeksi, järjestysmies puuttui puheeseen. - Minulla on nyt kissan tuntomerkit, mutta tarvitsen tuntomerkit vielä kuljetuskoristakin.
     - Se on suunnilleen näin suuri - Andrea teki käsillään leipälaatikon kokoisen kaaren ilmaan - ja luonnonvalkoinen, ja sen kantokahva on musta. Siinä on toisessa päässä metalliristikosta tehty ovi, jossa on yksinkertainen salpakiinnitys, ei lukkoa. Ai niin, ja sen kyljessä on nelikulmainen vaaleanpunainen tarra, jossa on Hurrmurin nimi samoin kuin minun nimeni ja osoitteeni." (Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus, luku 3, sivu 21)

Kirjassa ei ole paljoakaan jätetty lukijalle miettimisvaraa. Asioita kerrotaan selkeästi ja suorasti, tietenkään paljastamatta mitään juonen ratkaisuun liittyvää. Kirjassa on enemmän henkilöitä seikkailemassa kuin minusta monissa Neiti Etsivissä, mutta se oikeastaan tekee juonesta vielä kiinnostavamman ja jännittävämmän.
    Itse en voisi sanoa keräileväni Neiti Etsiviä, mutta niitä tulee aina silloin tällöin matkaan kirppiksiltä tai ilmaiseksi jostakin kirjaston poistoboksista. Minulle niitä on kertynyt nyt muutamia. Itse haen vielä tiettyjä kappaleita, ja ehdottomasti sellaisia, joita en ole lukenut vielä, omaan hyllyyni.

Englanninkielinen alkuteos: The Search for the Silver Persian
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1993

Tuli tuossa juuri käytyäkin kirjastossa viikon aikana. Oli ajatuksena hakea kirjallisuutta töihin lapsia varten. Ja kävi kuin kävikin niin että lähdin kirjastosta pinon kanssa. Tällä kertaa lastenkirjojen pinon kanssa.
    Töissä suoritamme ryhmämme kanssa projektia, jossa matkustamme erilaisiin paikkoihin kuukausittain. Tuo Marraskuun on sitten Alaska kuukausi, joten kirjastosta tarttui matkaan jääkarhuihin ja pingviineihin liittyviä lastenkirjoja.

Näissä tunnelmissa, Petra

To be read and much more

Blogissa on jälleen kerran ollut parin viikon tauko, mutta eipä mitään sillä... tässä kuussa on aika juhlia! Tämän vuoksi blogi saa tässä kuussa nauttia to be read -bloggauksesta, jossa kerron yleisesti syyskuun tavoitteista, sekä syksyn tulevista kirjoista ja asioista aina jouluun saakka.
     Nyt on varmasti viimeisetkin aloittaneet ahkerana työt tai koulut, ja ne joilla ei ole niitä vielä luvassa, varmasti löytävät syksyn pimeyttä kohti mentäessä jotakin mieleistä. Tiedän, että olen paljon kirjoittanut nyt oman elämän infoa tänne blogin puolelle, mutta siksi oikeastaan tämä bloggaus syntyi. Bloggaus osui myös aivan loistavaan kohtaan, juhlien suhteen.

Aloitetaan pohtimalla tulevaa syksyä. Ensiksi voin jo sanoa, että kirjapino ei tule hirveän korkeaksi kohoamaan, ainakaan suunniteltujen kirjojen kohdalla, koska työ vie tällä hetkellä paljon aikaa. Onneksi sielläkin, kun ohjaa lapsille tuokioita esim musiikissa, samoja kappaleita on helppo hyödyntää. Ja ainahan sanotaan, että toistoa toistoa toistoa!
     Eli työ tulee viemään suuren suikaleen omasta lukuajasta ja tällä hetkellä ehdottomasti elokuvat tulevat viemään aikaa lukemiselta. Samoin myös muut tapahtumat ja synttärit mitä tässä on tulevana. Myöskään jokapäivä ei todellakaan töiden jälkeen huvita lukea. Ja niin kirja riippuvainenkin olen. Jos on niin sanotusti huono kirja kesken, sitä lukee yllättäen hitaammin. Ainakin näin on minun kohdallani.

Aloitin lukemiseni kirjalla Tove Jansson - Näkymätön lapsi. 
     Kirja piti sisällään Näkymätön lapsi teoksen lisäksi kahdeksan muuta teosta. Kirjassa on sivuja 145, joista jokainen pysyy tyypillisenä muumina. Minusta muumi -kirjat ovat mukavia ja leppoisia luettavia. Ja minulla taisi vain olla kauhea tarve lukea muumia. Näkymätön lapsi kertomus on yksi lempikertomuksistani muumeissa.

Alkuteos: Det Osynliga Barnet
Kirjailija: Tove Jansson
Julkaisija /-vuosi: WS Bookwell Oy, Juva 2010

Muumi -kirjat siis pääsivät yhdeksi tämän kuukauden kirjoista. Muuten Syyskuu tulee pitämään sisällä ainakin yhden varman teoksen:
     Emily Roppa - Deltoran vyö: Rottien kaupunki.
     Emily Roppa:n kirjoihin olen juuri tutustunut, mutta kuitenkin olen tyytyväinen niiden sisältöön. Niitä on myös rentouttavaa lukea, sekä pieni koko huomioiden, pitää kädessä. Rottien kaupunki on kirjasarjan kolmas osa. Kiinnostus on siis pysynyt hyvin kirjasarjassa.

Syksyä kohden mentäessä eteen tulee paljon kirjoja aika samankaltaisesta genrestä nimittäin fantasiasta. Minulla on kaksi varmaa kirjaa, jotka aion lukea tämän vuoden puolella...
     Sylvia Day - Captivated by You
     James Dashner - The Death Cure
     Nämä kaksi upeaa teosta odottavat hetkeä, jossa välissä ehtisin niiden kimppuun! James Dashnerin kirja on kolmas The Maze Runner kirjasarjaa. Kirja löytyy hyllystä, joten se ei ole silloin ensimmäisenä ollut halukas sieltä käteen löytymään. Samoin kieli (Englanti) tuottaa oman haasteensa. Pitää olla niin virkeänä ja valmiina englanninkielen lukemiseen.
     Sylvia Day - Captivated by You -kirja on minulla aivan uusi tuttavuus, mikään siinä ei herätä mitään tuttuja kelloja. Se on kuitenkin romanttinen ja eroottinen kirja, jonka lukemista odotan mielenkiinnolla. Myöskin englannin kielellä.

Nyt on aika tavaksi tullut kuljeksia sunnuntai päivät kaupoissa ja kirjastoissa, niin tapahtui tänäänkin, joten saan nyt vielä hieman täyttöä tähän bloggaukseen.
     Syksyä kohden mentäessä ja pimeän laskeutuessa yhä aiemmin, on mukava kietoutua sohvalle peiton alle kynttilän loistossa katselemaan elokuvaa. Tämän päivän kirjasto saavutuksena oli viisi elokuvaa, kirja sekä kaksi lasten cdtä. Jos pinoa katsoo, ei taida ensimmäisenä tulla mieleen, että kyse olisi minun elokuva pinostani. Toisaalta taas.. kuitenkin. Elokuvien valintaan vaikutti käsillä oleva vuosipäivä, nimittäin ensimmäinen seurustelu vuosi tulee täyteen ensiviikolla! ♥
     Sitä tulee varmasti juhlittu sitten elokuvan ja viinin kera, joten tuossapa on nyt valinnan varaa. Luulen, että elokuvaksi valikoituu yksi neljästä rakkaus-komediasta, itse taidan nostaa esille ainakin I'll see you in my dreams ja Lemmenlomalla. 
     Molemmaet elokuvat ovat rakkaus-komedia yhdistelmiä, joten niiden katsomisen tasapainoittamiseksi tarvittiin jotain raskasta ja lujaa, nimittäin Animal Kingdom. Animal Kingdom on elokuva, jota en ole koskaan katsonut kokonaisuudessaan, mutta kiinnostus ei ole koskaan kadonnut. Odotan siis innolla, että tuo kulta tulee minun seuraksi katsomaan sitä - näin vastapainona rakkauselokuville!

Lauren Oliver:in Delirium kirja tuli kullan käsissä kotiin. En tietenkään vielä sano varmaksi, että en myös itse lukisi sitä. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, ja käsittelee rakkautta ja sen vaikutuksia ihmisiin ja tunteisiin. Päähenkilönä toimii nuori nainen Lena, joka sekoittautuu tunteiden ja rakkauden sekaisee seikkailuun.. ja loppua odotellessa.
     Ei voi sanoa, että kirja ei kiinnostaisi! Se on kaikkea sitä mikä voisi sekoittaa mukavasti aivosoluja. Myös yksi kavereistani ehdotti kirjaa jo aiemmin minulle, silloin oli vain niin monta kesken ja kiinnostus ei aivan siellä Tällä hetkellä minulla on kiinnostusta, mutta katsoo sitten kun kulta on kirjan lukenut ja valaissut vielä lisää kirjan tapahtumista, inspaako silloin enää.

Ensiviikolla töissä tarvitsen siis musiikkia, lasten musiikkia. Siksi kirjastosta on lainassa tällä hetkellä mm. Piilometsän säveliä (cd) sekä Matkustan ympäri maailmaa lasten laulumatka (kirja + cd). Aion ensiviikolla hyödyntää näitä kahta lasten kanssa. Meillä on vuoden projekti työnä matkustaminen. Näin ollen matkustamme erilaisiin paikkoihin joka kuukausi ja toteutamme sitä ohjatuilla tuokioilla ja lasten ehdotuksia hyödyntäen.
    Kirjasto on loistava paikka etsiä erilaista materiaalia lasten kanssa työskennellessä. Sieltä löytyy kerran kirjojen lisäksi musiikkia sekä elokuvia. Minusta on mukava, että ei tarvitse kaikkia ostaa itselle Olen tietenkin myös kerännyt materiaalia, jotka ovat omiani. Tilasinkin juuri sellaisen lasten cd:n kuin Karvakorvan laulupurkki. Siinä on muutamia aivan loistavia kappaleita lasten kanssa työskentelyyn.

Mitä tästä bloggauksesta tulisi siis jäädä mieleen? Pohtikaapa vaikka työn arvoa.. no ei! Minusta oli mukava päästä tällä kertaa kirjoittamaan asiasta, mutta myös asian ohi. Nauttikaa ensiviikosta, vaikka siihen sisältyisikin ensin työtä/koulua, ennen viikonloppua.

Petra

Erin Hunter - Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina

 Sinitähden tarina erikoisseikkailu

>>Sinä olet tuli, joka roihuaa metsässä...

Mutta varo! Vesi tuhoaa hurjimmatkin liekit.>>

Epävarmoina ja rauhattomina aikoina syntyy Myrskyklaaniin siniharmaa naaraspentu. Sinipentu. Hänen on ennustettu olevan voimakas kuin tuli ja nousevan suuruuteen. 

     Soturinimensä ansaittuaan Siniturkki pyrkii kohti unelmaansa, klaanin päälikkyyttä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, ja nuoruuden huolettomuus on pian enää kaukainen muisto. Onnettomuudet seuraavat toistaan, eikä valtataistelu klaanissa jätä valinnanvaraa.

     Syvällä sisimmässään Siniturkki tietää tekevänsä mitä vain klaaninsa hyväksi - vaikka joutuisi uhraamaan kaiken. (kirjan takakansi)

Erin Hunter on jälleen kerran onnistunutt lumoamaan minut tarinallaan, vaikka tällä kertaa tarina on hieman nopeampi tahtinen ja vauhtia piisaa ihan eritavalla. Erin Hunterin tämän kertainen kirja on erikoisseikkailu Sinitähdestä, ja tämän tarinasta Myrskyklaanin johtajaksi.
     Myrskyklaanin johtajana Sinitähti toimii soturikissat kirjasarjassa, jossa seikkailee upea kotikissa Ruska, mutta ei mennä niihin sen tarkemmin. Niistä voi lukea enemmän soturikissat -tägiä klikkaamalla.

Sinitähden tarina käsittelee syntymästä alkaen kauniin vaalean ja sinisilmäisen kissan kamppailua. Tällä kertaa on mukava lukea täysin klaanissa kasvaneen pennun seikkailuja ja haluja elää omanlaista elämäänsä. Sinitähti syntyy kahden pennun pesueeseen, ja kantaa näin aluksi nimeä Sinipentu. Pikku pennusta ei kerrota hirveän kauankaan vaan pian jo Sinitassu on oppilas, joka kehittyy muiden soturien opastuksella.
     Suurin osa tarinasta keskittyy Siniturkin (vahvan ja oppivan soturin) elämään ja ajankohtaan. Siniturkki joutuu kokemaan vaikeita valintoja, jotta osaisi valita oman elämänsä suunnan tarkalleen.

Sinitähden tarina syventää mukavasti jo aiemmin soturikissat sarjassa esille tulleita asioita, pilaamatta kuitenkaan soturikissat sarjan lukemista. Minusta on mukava lukea Sinitähden näkökulmasta asioita, koska aiemmat soturikissat, jotka olen lukenut eivät ole niin hirveästi käsitelleet Sinitähteä.
     Sinitähti on lempeä, oikeamileinen ja muiden puolesta tekevä hahmo, joka säväyttää aina uudelleen. Mielestäni on mahtavaa, että tämä hahmo on saanut oman tarinansa. Sinitähti tekee paljon valintoja, ja joutuu uhraamaan elämältään paljon, joka syventää minun arvostustani kirjoittajaa kohtaan. Miten jokin tällainen tarina (kissat pääosissa meinaa) voikin tuottaa näin paljon ajatuksia ja tuntemuksia? Samalla kuitenkin ne helpottavat omia ajatuksia ja tunteita, koska pääsee välillä hetkeksi aivan toisaalle!

Kirjan tarinassa huomaa selvästi sivujen loppumisen kesken. 504sivua tuntui loppuvan vauhdilla, kun aloitin kirjan lukemisen. Kirjassa oli paljon asiaa, jotka oli mielestäni ihan hyvin sisälletty itse sivumäärään. Tietenkin olisin aina mielelläni lukenut hieman enemmän!

LUKU 3, sivu 52-53

"Unen pyörteissä Sinipentu hyppäsi perhosen kimppuun ja huitaisi sen maahan. Kun hän painoi sitä maata vasten, sen siivet kutittivat hänen nenäänsä. Häntä kiinnosti nähdä miten se lentäisi pois, joten hän antoi sen lehahtaa lentoon. Se singahti kohti taivasta hänen ulottumattomiinsa, mutta jokin kutitti hänen nenäänsä edelleen.
     Hän aivasti ja heräsi.
     Unikkoaamun tupaten täydeltä makuusijalta sojottava lyhyt, pörröinen häntä värisi Sinipennun kuonoa vasten. Hän työnsi sen äkäisenä sivuun. Lumipentu nojasi raskaasti hänen selkäänsä, niin että hänellä oli tukala olo. Sinipentu ja Lumipentu eivät olleet enää pentutarhan pienimpiä. Neljä kuuta sitten Unikkoaamu oli saanut pentunsa: kaksi naarasta ja yhden kollin, joiden nimet olivat Ihapentu, Ruusupentu ja Ohdakepentu. Sinipentu oli ehdottanut Ohdakepennun nimeä, koska tällä oli harottava harmaavalkea turkki, joka tarttui kiinni joka paikkaan. Onneksi karva lli paljon pehmeämpää kuin oikeat ohdakkeet. Lumipentu oli nimennyt Ruusupennun vaaleanpunertavan oranssin hännän mukaan. Ja valkea kilpikonnakuvioinen Ihapentu taas oli saanut nimensä Mäntytähden emon Iharuusun mukaan. 

     Alkuun oli ollut hauska saada lisää pentuja leikkitovereiksi, mutta nyt Sinipennusta tuntui että hyvä jos hänellä oli tilaa venytellä. Vaikka Kuukukka nukkuikin suuren osan öistä soturien pesässä, pentutarha tuntui ahtaalta. Ohdakepentu, Ihapentu ja Ruusupentu kasvoivat nopeasti eivätkä enää mahtuneet kunnolla Unikkoaamun makuusijalle. Kaiken kukkuraksi Pilkkuhäntä oli poikinut kaksi kuuta sitten, ja Leijonapentu ja Kultapentu kiemurtelivat ja ynisivät lakkaamatta.
     Nyt he olivat hiljaa, mutta kun Sinipentu sulki taas silmänsä, Unikkoaamu murahti unissaan, rimpuili irti Ruusupennusta ja Ihapennusta ja kierähti huokaisten. Ohdakepentu kierähti emonsa perään, painoi leukansa tämän kyljelle ja rupesi kuorsaamaan kuuluvasti. --" 

Kuten huomaa Sinitähden pentuna elämisessä oli paljon hyviä hetkiä, mutta pienestä pitäen pentu rupeaa pohtimaan maailman oikeita ja vääriä.
     Mielestäni kirjassa on paljonkin hyviä sanontoja, joten en nyt ryhdy enää niitä tässä luettelemaan. Teksti alkaa muutenkin käsitellä jo samoja asioita. Haluaisin vielä huomauttaa, että muiden kirjojen lukemista ei välttämättä tarvita. Tietenkin voi olla muuta asia kirjan alussa, jotka hieman paljastavat tai voivat herättää ajatuksia, mutta tarpeellista muiden kirjojen lukeminen ei ole.

Mainitsen aina soturikissojen kohdalla, kuinka haluaisin ne hyllyyni ja nauttia niiden ihasta tekstistä ja onnistuneista kansikuvista aina ja aina, mutta kuitenkaan en missään vaiheessa ole sinne asti päässyt! Olen kuitenkin varmasti tyytyväinen, jos tämän teoksen saan omaan hylllyyni! Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina pääsee tämän hetkisten kirjojen lukemisen kärkeen. Se kolahtaa sinne lujaa, eikä hirveän nopeasti tipahda alas!

Petra

Deltoran vyö: Hiljaiset metsät

Pääsinpäs taas kerran blogin puolelle pitkästä aikaa. Kävimme oman kullan kanssa kirjastossa, josta päätyi mukaan elokuvien lisäksi lisää kirjallisuutta. Nyt pitää ryhtyä lisäämään tahtia lukemiseen, koska syksy alkaa ja puoliväli tän vuoden lukemishaasteessa on vasta rikki. Kiire tulee syksyn aikana, kun on samalla kaiken maailman asioita hoideltavana.

Elokuu alkaa ihan näillä näppäimillä, ja enää on pari/kolmeviikkoa kun ainakin toinen meistä aloittaa perusarjen koulun parissa. Lukeminen voi siis syksyllä pikkuhiljaa jäädä, jos syksyksi ilmestyy paljonkin erilaisia asioita.

Tässä lukumaratonin ja tämän blokkauksen välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Nyt on löytynyt pokemon go -pelin ihmeellinen maailma, jota on tuossa iltaisin tullut pelailtua ympäri keskustaa. Se lopulta yhdistää ihmisiä, kun kaikki istuvat puhelin kädessä samassa paikassa, vai mitä? No ei se ole lainkaan sama maailma, mutta onpahan ihmiset ulkona metsästämässä pokemoneja.

Ensiviikoksikin on ohjelmia vaikka ja kuinka. Ensin tällä viikonlopulla juhlitaan rippijuhlia sekä synttäreitä. Ensiviikolla taas nähdään kavereita ja nautitaan toivon mukaan kauniista ilmoista vielä!

Takaisin blokkauksen aiheeseen, kun meni alkulöpinät taas pitkäksi. Mutta siis kirjastosta tarttui matkaan kaksi kirjaa; Emily Roppa: Deltoran vyö sarjan ensimmäinen osa sekä Erin Hunterin Soturikissat: Sinitähden tarina (erikoisseikkailu). Lyhyt Emily Roppan kirja kiinnosti yllättäen minua. No onhan siinä fantasiapuoli ja seikkailu sekä jännitys, mitkä kaikki ovat minun genreäkin. Kuitenkin lyhyt kirjasarja, johon kuuluu kahdeksan kirjaa ei ulkonäöllisesti oikein maistu. Sisältö oli sitäkin järkevämpi.

Emily Roppa - Deltoran Vyö (osa1): Hiljaiset metsät

Tarunhohtoisen Deltoran tulevaisuus on uhattuna.

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Varjovartijoita on jo joka kylässä. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat kaikki seitsemän jalokiveä. Kivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Barda lähtevät etsimään vyöstä puuttuvia jalokiviä. Parivaljakon ensimmäinen tulikoe on uskaltautua pahamaineisiin Hiljaisiin metsiin, joista moni ei ole ehjin nahoin palannut. (kirjan takakansi)

Hiljaisuuden metsät aloittaa kahdeksan osaisen sarjan, joka ei välttämättä ole ensimmäinen mahdollinen kirja, jonka ottaa mukaan kirjastosta. Kirjassa on paljon positiivista, mutta huomaa ettei kirja ole aikuismielinen. Kirja kuitenkin etenee mukavan vauhdikkaasti, vaikka ensimmäisessä kirjassa olikin paljon alkuhöpinää.

Kirjan alussa selitetään paljon historiaa, ja kirja pääsee vasta puolessa välissä kunnolla vauhtiin. Mielestäni kirjan alussa kerrottava historia on mielenkiintoinen. On hyvä tietää, mitä on tapahtunut ennen kuin kirjan tarina lähtee tarkalleen käyntiin. Tietenkin pieneksi haitaksi muodostuu kirjan lyhyys. 155 sivua ei jätä hirveästi kuvailulle varaa, joten tarina on nopeasti luettu. Kirjan tarina kuitenkin on mukavan jännittävä.

"PAKO 
Luku 3

Endon ja Jarred käännähtivät säikähtäneinä. Oviaukossa seisoi Prandine. Hän oli naulinnut katseensa Jarrediin, hänen silmänsä kiiluivat vihaisina.
     "Miten uskallat houkotella kuningasta laiminlöymään velvollisuutensa ja rikkomaan ohjesääntöä, palveluspoika?" Prandine sihahti ja harppoi kappeliin. "Olet aina ollut kateellinen hänelle. Nyt yrität tuhota hänet. Senkin petturi!"
     "En yritä!" huudahti Jarred ja kääntyi Endonin puoleen. "Usko minua", hän pyysi. "Minulla on puolellani vain sinun hyvä sydämesi." Endon vetäytyi kauhistuneena kauemmas ystävästään. 
     Jarred pujotti kätensä paidan sisään ottaakseen esiin Deltoran vyöstä kertovan kirjan. Hän halusi näyttää sitä Endonille ja osoittaa, että hänellä oli puheilleen hyvät perustelut." (s.27)
Kirjan lyhyys on oikeastaan etu ja haitta. Kirjan tarina ei välttämättä kestäisi lisää sivuja, mutta itse lukija kestäisi varmasti lisäsivut. Odotan kyllä mielenkiinnolla miten kirjan päähahmot kehittyvät, koska tyypilliseen tapaansa jokainen päähahmo tulee omista lähtökohdistaan, jonka tarina sitoutuu toisiin hahmoihin.

Kirjassa oli muutamia ennalta-arvattavia kohtia, mitkä varmasti liittyvät siihen lapsenmieliseen kirjaan. Kuitenki kirjassa tarvitsee käyttää mukavasti mielikuvistusta, kun ihmiset ja eläimet eivät ole ainoa mahdollinen olento maailmassa. Jokaista olentoa selitetään riittävästi, mutta olisi kuvailua voinut olla myös enemmän. Kirjasarja kuitenkin jättää suurenhalun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Haluan siis lukea seuraavan osan mielenkiinnosta päähenkilökohtaan, sekä tarinan kehittymistä kohtaan. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka seuraavassa kirjassa on toteutettu tarinaosuus. Tarkoitan siis sitä, että tässä ensimmäisessä osassa oli historiaa melkeinpä puolet kirjasta, joten mitä seuraavassa kirjassa sitten mahtaa olla?

Petra

Blogistanian kesälukumaraton 2016

Kesä lukumaraton on startannut jälleen kerran. Tällä kertaa lukumaratonin järjestää Ja kaikkea muuta-blogi. Blogiin ja maratonin tarkempiin ohjeisiin pääset täältä. Lyhyesti ja ytimekkäästä lukumaratonin tarkoitus:

1. Lukumaratonissa luetaan kirjoja, ja kerätään kirjojen sivumääriä

2. Kirjoja luetaan 24tuntia, omien taukojen ja tapahtumien kanssa, niin että osa tunneista on pidettävänä tiettynä päivänä eli 10.7.

3. Lukumaratonissa kaikki saavat lukea mitä haluavat, miten haluavat ja kaiken kaikkiaan kaikki saavat pitää ja pitääkin pitää hauskaa!

Viime lukumaratoniin osallistuin elokuun puolella, jossa luin kaksi kirjaa loppuun saakka sekä kahta muuta kirjaa eteenpäin. Sivuja tuli yhteensä 611, johon tällä kertaa haen kohotusta! Katsotaan miten käy.
     Kirja pinoon on kertynyt, joka kaksi keskeneräistä kirjaa: Fifty Shades Of Greyn toinen kirja Satutettu sekä Yön talon viimeinen osa Pelastettu. Myös kirja pinoon eksyi Kaislikossa suhisee, ihana lastentarina, sekä päätin aloittaa myös uudemman kerran Nälkäpeli sarjan. Ajattelin myös, että jos fiilis laskee tai kiinnostus alkaa lopahtaa, voisin lukea myös Twilight Houkotuksen sarjakuvasovitukset 1 ja 2, jotka pääsivät nyt oikein lukupinoon.

Kirjapinoon ei tällä kertaa löytynyt mitään uusia ja ihmeellisiä teoksia, koska ei ole ollut kiireiden takia aikaa etsiä kirjastosta uusia kirjoja. Hyppäsin mukaan lukumaratoniin myöhään, joten siksi aikataulukin meni täämöiseksi oudoksi. Aloitan itse maratonini nyt illalla 21.00 ja päätän sen klo 21.00 sunnuntain puolella.
      Sain myös houkuteltua oman kullan lukemaan muutaman sivusen, niin saan itse myös puhtia jatkaa nopeammin luku suoritusta! ♥

Minulla lukumaraton starttaa nyt klo 21.00! Oma kultu on jo ehtinyt kymmenisen minuuttia lukemaan, joten lähden nyt äkkiä perään, että ehdin myös nauttimaan sanallisesta taiteesta!

Sunnuntai klo 12.02

Noniin ja nyt heti rikkomaan sääntöjä. Tämän blokkauksen olisi pitänyt tietenkin jo eilen näkyä kaikille siellä blogin puolella, eikä komeilla luonnoksena, kun aamulla avasin oikein tietokoneeni. Nyt kuitenkin kiireen vilkkaa julkaisen tämän, johon sitten täydennän päivän edetessä. Tuli tietenkin pieni mutka matkaa, joka tarkoittaa että en tiedä kuinka paljon ehdin tänne päivittämään tai edes lukemaan, meidät on kuulemma kutsuttu kahdeksi syömään kullan isovanhemman tyköön. Jotain siellä vierähtää hetkinen ja näin, mutta olenpahan aamulla hetinyt hieman taas lukea!
      Palaten vielä hieman eiliseen; illalla luin Fifty Shadesin toista kirjaa eteenpäin about 50sivua. Nyt aamulla olen päässyt eteenpäin seuraavat 14 sivua. Sitten kirja rupesi jo tökkimään, joten päätin välittömästi vaihtaa. Käteeni eksyi yllätys yllätys twilight! Luin ensimmäisen sarjakuvasovituksen about tunnissa. Ihana kuvitus lumoaa tässä sarjakuvasovituksessa. Minusta kirjan tarinasta on poimittu juuri olellisia seikkoja, jota kuvitus tukee ja luo jännittävän tunnelman.

Kirjan tarina on siis jaettu kahteen osaan, joten ahmin varmaan sarjakuvasovituksen toisen osan vielä tämän päivän aikana. Luultavasti Nälkäpeli -kirja oli selvää yli ahmintaa tähän lukumaratoniin, mutta katsotaan... Muutenkin nukkumiseen meni minulta aivan yli aikaa! Kuitenkin kuitenkin nyt hoidan muutaman asian tietokoneella, ja jatkan lukemista ennen kuin menemme syömään. Illemmalla sitten vasta päivittelyä.

Sivut tähän menessä yhteensä twilight sarjakuvasovitus 230sivua + fifty shades 58sivua

Klo on nyt 21.23. Lukumaraton is over! 

Tällä hetkellä fiilikset on hyvät! Ja oon todella iloinen, että ehdin syömisenkin jälkeen vielä lukea. Saavuimme kullan kanssa kotio puoli kuuden aikaan, josta ryhdyin itse heti lukemaan kirjaan. Kultukin jossakin välissä nappasin kirjan käteen ja nautti kirjallisuuden ihme maailmasta.
     Sain luettua kaksi kirjaa, ja eteenpäin fifty shadesia. Olisin halunnut vielä lukea lisää ja muitakin kirjoja, kuten Kaislikossa suhisee, mutta ei tällä kertaa ehtinyt.

Houkutus sarjakuvasovitus osa 2

Jatkoin Houkutuksen toista sarjakuvasovitusta jo ennen syömään lähtöä. Syöminen sukulaisilla meni mukavasti, ja ruokana oli todellisen taivaallista. Kaupan päälle saatiin vielä kunnon tori mansikkaa.
     Kuuden aikoihin pidin pienen tauon: tee-tauko. Sen kanssa oli sitten taas ihana jatkaa lukemista!

"Kun lausun nämä sanat - siinä toivossa että hän kuuntelee minua - tajuan, mikä varsinainen ongelmani on . Minä en tajua, miksi Christian pitää minusta. En koskaan ole ymmärtänyt, miksi hän pitää minusta."
(Fifty Shades Satutettu sivu 364)

Lopputulos: Fiilis hyvä, ja mahtavaa taas päästä lukemaan pitkän aikaa. Kultukin innostui lukemaan ja yhdessä luimme. Sivumääräksi tuli yhteensä 597sivua. Hieman alle 20sivua jäi puuttumaan, mutta ei se mitään. Hienosti sujui kuitenkin lopulta!

Nyt on ensiviikon suunnitelmissa varmaankin lisää lukemista, ja jos saisin nyt vihdoin Fifty Shadesin luettua, että pääsisin kirjoittamaan siitä blokkausta. Muuten aion nähdä kummipoikaa taas pitkästä aikaa ensi viikolla!
     Kavereitakin pitäisi varmaan ehtiä nähdä, ja toivon mukaan tuleekin nähtyä. Ja viikonloppuna tulee vieraita kaukaisemmilta seuduilta eli Tampereelta!

Luetut
Stephenie Meyer (kuvitus Young Kim) Houkutus sarjakuvasovitus osa 1 - 230sivua
Stephenie Meyer (kuvitus Young Kim) Houkutus sarjakuvasovitus osa 2 - 230sivua
E.L.James Fifty Shades Satutettu - alkaen 255 pääsin sivuun 406 asti

Petra

J.R.Ward - Mustan tikarin perintö: Verisuudelma

Olen jo aiemmin ehtinyt hehkuttaa, kuinka paljon rakastankaan Mustan tikarin Veljeskunta kirjasarjaa. Ja jälleen kerran uppouduin uuteen kirjaan, ja rakastuin yhä uudelleen.
     J.R Ward on tällä kertaa yllättänyt ja jatkanut Mustan Tikarin Veljeskunta -kirja sarjaa siihen liittyvällä jatko-osalla. Mustan Tikarin Perintö jatkaa veljeskunnasta kertomusta, mutta eri kantilta. Mustan Tikarin Perintö kertoo tarkemmin uuteen koulutusohjelmaan osallistujista, ja jättää soturit ja heidän shellanit elämään rauhassa kartanossa, kuitenkin niin että heistäkin kerrotaan kirjan edetessä.

Mustan tikarin Perintö aloittaa ikäänkuin "uuden" sarjan, joka jatkaa tyypillistä J.R Wardin tapaista tarinan kerrontaa. Juoni nousee korkeuksiinsa samalla kun uusia juonia syntyy ja uusia hahmoja oppii tuntemaan. Kirjoitustapa on yhäkin saman kova ja kannatteleva, kuin aiemmin. En ole siis yhtään pettynyt kirjaan.

"Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman, vaikka päätös ei kaikkia miellytä. Hän haluaa oppia pitämään puolensa ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Suunnitelma on hyvä, mutta pian Paradise joutuu heräämään karuun todellisuuteen. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat ovat enemmän vihollisia kuin liittolaisia. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa oleva Butch O'Nealilla, eli Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.
     Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Creag on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi. Craeg on kuitenkin kaikkea, mitä Paradise mieheltä haluaa. Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaan - niin työssä kuin vapaa-ajalla?" (kirjan takakansi)

Kirjan 400 sivua säväyttävät jälleen kerran. Jos on lukenut Mustan tikarin veljeskuntaa, niin tietää jo automaattisesti kuinka kirja etenee. Kirjan juoni jatkaa samankaltaista kulkuaan kuin jokaisessa aiemmassa kirjassa. Huomaan hyvin, että kaikkien kirjojen lukijana ei enää niinkään keskity itse juonen peruskohteisiin, ne ovat jo niin peruskauraa. Enemmän keskityn mitä eroa kirjalla oli aikaisempaan verraten, ja millaisia hahmoja ja näiden päiden sisäisiä maailmoja kirja sisältää.
     Kirjan takakansi antaa selvästi odottaa hieman enemmän, mitä kirja kuitenkaan ei ollut. Kirja on hyvä tarinansa puitteissa, mutta kirja on vain 400sivua pitkä. Jos ajattelee Mustan tikarin veljeskunta kirjoja, jotka ovat pidentyneet loppua kohden, kuitenkaan yhdessäkän niissä ei ole kiirehditty. Mielestäni Verisuudelma -kirjan 400sivua piti sisällään hyvin hitaasti ja pitkästi kuvailtuja sivuja, ja toisaalta hyvin kiirehdittyä tarinaa. En osaa sanoa kummasta pidin enemmän, mutta voisin sanoa hitaudessa on etunsa. Esimerkiksi (alla) koulutukseen hakijoiden kuvaukset sekä koulutuksen alku on kuvattu todella rauhallisesti ja hyvin, mutta ehkä kirjan loppua on lyhennetty. En tiedä minulle vain tuli sellainen tunne..

"Seuraavana iltana Paradise hyppäsi koulubussiin.
    Tavallaan.
    Niin sanottuja busseja oli itse asiassa kaksi, ja kumpaankin mahtui noin kolmekymmentä matkustajaa, mutta sen lisäksi yhtäläisyyksiä tuttuun keltaiseen bussiin ei juuri ollut. Ajoneuvot, joilla Veljeskunta tuli hakemaan koulutusohjelman kandidaatteja, olivat kuin White House Down -elokuvasta. Ne olivat läpikotaisin mustia, niissä oli paksut, tummennetut ja epäilemättä myös luodinkestävät ikkunat, niiden renkaat olivat kuin lumiaurat ja niiden keula muistutti tyrannosaurus rexin irvistystä.
     Paradise oli muiden kandidaattien tavoin dematerialisoitunut Caldwellin lähiöiden länsipuolella olevalle autiolle maakaistaleelle. Hänen isänsä oli halunnut tulla hänen mukanaan, mutta hänestä oli tuntunut tärkeältä aloittaa koulutus samalla tyylillä, jolla hän aikoi jatkaakin. Tämä oli itsenäinen päätös: hänen oli toimittava samalla tavalla kuin muidenkin - ja hän oli aika varma, että kukaan muu ei tulisi esiliinan saattelemana. (Luku 4, sivu 47)

Mielestäni kirjassa lukijalle jäi myös liikaa asioita, jotka paljastuivat yhtä tai toista reittiä. Eikä oikeastaan kirjaan jäänyt hirveästi uusia juonen käänteitä, vaan tietää mitä seuraava kirja tulee pitämään sisällä, jos sattuu tietää ketä siinä on pääosissa. Jokaisen kirjan päähenkilö (tässä Paradise) tulee yhäkin todella hyvin esille.
     Minusta Mustan tikarin veljeskuntalainen Butch jäi vähän pimentoon. Tietenkin tässä kirjassa kerrottiin hänen rakkaastaan, Marissasta. Kuitenkaan kumpaakaan ei sen erikoisemmin selitelty tai kerrottu, odotus selvästi oli, että lukija tiesi hahmot jo valmiiksi. Mustan tikarin veljeskunta sarja on kyllä luettava aika ensimmäisestä kirjasta lähtien, mutta itse en nähnyt sitä välttämättömäksi ennen tämän kirjan lukemista. Mustan tikarin perintö -sarja keskittyy selvästi suurimmilta osin uusiin hahmoihkn, joten muiden hahmojen tausta tulee olla tiedossa.

Mielestäni kirjan vahvuuksia on yhäkin kirjan loppu, joka nitoo tarinan täydellisesti rusettiin. Onpas nyt hienosti selitetty: pidän siis kirjan loppusanoista. Ne osuvat aina nappiinsa ja saavat lukijan ihailemaan kirjailijan taitoa luoda mielenkiintoisia ja vahvoja hahmoja.
     Luulen kuitenkin J.R.Wardin jakavan mielipiteitä paljonkin. Kirjoissa on niin paljon samaa, että jos saman juonen lukeminen erilaisien hahmojen ja tapahtumien kautta tökkii, voi kirjat olla tylsiä ja samaa toistavia. Itse olen rakastunut tekstiin ja hahmoihin, joten lukisin vaikka kirjeitä jos näin olisi! Tulen siis ostamaan tämän sarjan kirjat hyllyyni koristamaan jo keräämiäni teoksia.
  
Englanninkielinen alkuteos: Blood Kiss 
Kirjailija: J.R.Ward
Julkaisuvuosi: 2015

Tällä hetkellä minulla on yhäkin kesken Fifty Shades:in toinen kirja, joten sitä luen sekä aloitin juuri Yön talon ( P.C.Cast & Kristen Cast) viimeisen kirjan. Senkin eteneminen on ollut hidasta. Nyt on muuten päivitetty "luetut" kohta blogista - vihdoin!

- Petra

Half Wild by Sally Green

Nathan 
  Byrn
    is on the run

White Witches hunt him
Black Witches hate him

 His gift from his murderous father
 is a wild new power he can't control

 He must find the girl he love
  who may have betrayed him
    
    In a war between black and white witches
    with his loyalties split between both
    the greatest danger Nathan faces
    might be himself... (kirjan takakansi)

Half Wild jatkaa Half Bad trilogiaa yhtä mahtavalla teoksella. Half Wild kertoo Nathan:n kamppailusta ystävänsä ja rakkaansa löytämistä sekä omien voimiensa hallitsemisesta. Kirja hyvin erilaisella teemalla kun aiempi osa, mutta sopii täydellisesti edellisen osan jatkoksi.
     Ja lisäyksenä on kirjan kansia, joita ei edes sen tarkemmin katso - on myös kansia, joita katsoo hyvinkin tarkasta - sekä on kansia, jotka ovat niin upeita ja osuvia, että sulaa jo niiden lumosta. Tämä kirja kuuluu viimeisimpään noista, eikä teksti näytä yhtään miltään tässä kirjotellessani, enkä saa siitä mitenkään niin upeaa kuin haluaisin, mitä kirjassa se on.

"So that was positive!
     Celia isn't on the list. I don't hate Celia any more, which is a good thing, I guess. After all, to not hate someone who kept you locked up in a cage for nearly two years is positive. Surely On the other hand maybe it shows that I'm totallly screwed up by that hole experience I don't know. But Celia's not on the list.
     Mercury isn't either Mercury doesn't inspire hate. It would be like hating the weather.
     Mercury said she would be free Annalise in exchange for my father's head or his heart. I won't deliver either. Somehow I have to find a way to get back to Mercury, find Annalise, break the spell she's under and escape with her. Sounds difficult and dangerous but I have a plan, which is another positive thing. Except that the plan is crap and stupid and won't even work. And Mercury will kill me for sure.
     Still, I shouldn't worry about that. After all, everyone dies sometime.
     And at the moment I've got enough problems with the current plan. I've been here more than a month now and I'm struggling to imagine a positive scenario. a scenario where Gabriel can't get here not becasue he's dead or captured be Hunters but because he's lying in a luxury king-size bed, reading a book and eating croissants.
     If he had baan captured they'd have tortured  him and he would have told them everything. Everything about me, him, the Fairborn, Annalise, adn most definitely where they could find me, about our meeting place here at the cave. I'd have told them under Retribution breaks everyone eventually and no one could old out for a month. And yet the Hunters aren't here. But neither is Gabriel. So that means he's dead. Shot by Hunter that night when we took the Fairborn. Killed trying to save me. And here I am, sitting in a tree, trying to be positive.
     Positive is pretty sick when you think about it." (Part one: red, luku neljä getting darker, sivut 31-33)

Itselleni alussa oli turhan paljon paikallaan jummailua, vaikka tapahtumia olikin. Kirjan alussa jo tapahtuu yksi kirjan parhaimmista kohtauksista, vaikka kohtauksen loppu ei välttämättä ole jokaisen hahmon kannalta hyvä. Tarkoitan siis sitä, että jokainen kohtauksessa oleva henkilö ei välttämättä säästy täysin "hyvänä". Jätetään tämä selitys tähän, koska se menee jo nyt liian sekavaksi.. Kuitenkin kohtaus on jo heti kirjan alussa, joka pistää kirjaan mukavasti vauhtia.
     Kirjaan tulee paljon uusia hahmoja, jotka osa tuodaan esille selvästi "olen jäämässä kirjaan" -tyylillä. Missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta osa hahmoista sotii omia mielikuviani vastaan. Kirjan päähenkilön Nathan:n ajatukset hahmoista sekoittavat myös omaa päätäni. Muutama selkeä muutos (jotka aavistin jo ensimmäisen osan perusteella) tulee hahmojen välille, kuten esimerkiksi Nathan ja Gabriel. Kuitenkaan asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tässäkään tilanteessa.
     Kuitenkaan kirjan tarinaan ei lisätä liikaa henkilöitä. Eräs henkiöistä onkin tärkeä tarinan kannalta, mutta ei jää kirjaan. Hahmo kuitenkin luo lisää sidonnaisuutta Nathan:n sisäisten voimien ja ajatusten väliin. Mielenkiinnolla odotan kirjan tarinan jatkoa, ja sitä miten Nathan:n taitojen kehittyminen näkyy.

Kirjan parhaita puolia on ehdottomasti kuvailu. Tai ainakin tässä toisessa osassa sain mielestäni enemmän "mukavampaa" kuvailua. Kuitenkaan sitä ei ole liikaa ja jotkin turhan raa'at kohdat jätetään pois, mikä on hyvä. Kuitenkin voimaa, taistelua ja veren vuodatusta kuvaillaan, joten se ei jää täysin peittoon muun tekstin alle.

"Van inhales deeply on her cigarette and then slowly breathes out a fine trail of smoke. She comes closer to me and says, 'Delighted. Genuinely delighted.' Her eyes are pale blue, as pale as her suit. I've only seen the eyes of two Black Witches before now: Mercury and my father. Both were different and totally unlike White Witches who, to me, have silver shards that twist and tumble in their eyes. But Van's eyes have jewels of sapphire that turn, grow and diminish, and then when they touch each other give off sparks that seem to turn into more sapphires. They're the most beautiful eyes I've ever seen." sivu 77

Ensimmäisen osan kohdalla puhuin paljolti kirjan kielestä ja sen luettavuudesta. Englanniksi tämä toinenkin osa on, eikä kieli ole miksikään muuttunut. Yhtä ihanaa kuin viimeksi. Tajusin samalla, että taidan olla lukenut englannin kielisen kirjan viimeksi ennen joulua. Hmm, pitääkin taas ruveta hieman enemmän lukemaan niitä. Se kehittää mukavasti kieltä, samalla hauskuuden ja ihailun keskellä.
     Ja takaisin asiaan; kirjan kieli ei yllätä minua, eikä kirjan läpi lukemisessa ole vaikeuksia. Kirjan juoni tiivistyy kirjan keskikohdilla, jonka jälkeen lukaisin sen parissa päivässä. Kirjassa osa sivujuonista sulkeutuu yhtäkkiä (ylhäällä mainittu yksi parhaimmista kohtauksista..), mutta uusia syntyy ja asioita jää auki.
     Mielestäni sarja on kirjoitettu hyvin jännittäväksi. Ei nyt sinänsä "karvat nousevat pystyyn" -tavalla, vaan enemmänkin, että jännitystä on ja halua tietää lisää. Ehdottomasti pidän siitä, että Nathan:lla on samankaltaisia ongelmia kuin ihan tavallisellakin nuorelle. Tietenkin myös tämä fantasia puoli kirjasta kiehtoo minua suuresti. En täysin arvannut kirjan loppua, mutta loistava juoni varmasti seuraavaan osaan. Kirjassa oli hieman yllätyksellisyyttä, mutta myös pettymystä muutaman seikan kohdalta.

Yhteä asiaa pidän kiinnostavana kirjassa, nimttäin luvut on jaettu erikoisesti. Minusta on mukavaa, että kirja on jaettu osiin, joiden sisällä on vielä luvut. Esimerkiksi
     PART ONE: RED 
     a new day 
     waiting 
     jne.
on avattu kirjan sisällysluetteloon, josta on helppo hyppiä sitten luvun ja kirjan sivun mukaan, jos tarvitsee. On myös mukavaa, että kirjan luku liittyy jotenkin kyseiseen pätkään tekstiä. 400 sivuinen kirja on upea teos, jonka päätösosaa odottelen jo. 

Englanninkielinen alkuteos: Half Wild
Kirjailija: Sally Green
Julkaisuvuosi: 2015

Petra