Täysin randomia: Terapiassa

Olipa kerran eräs tyttö, joka rakasti kirjallisuutta. Hänen työpaikkansa oli eräässä kaupungissa, ja työmatkan varrella oli kirjasto. Tyttö harhautui kirjastoon työmatkojensa aikana useasti --- niin kuin tälläkin kertaa, ja siitäpä päästäänkin asiaan. Jonkin aikaa olen jo puhunut haasteesta Täysin Randomia. Kävin tuossa yksi päivä kirjastossa, josta en tarkkaanottaen etsinyt mitään. Nostin hyllystä summamutikassa muutaman teoksen syliini ja lähdin niiden kanssa kirjastosta kotiin. Nyt olen tässä, yhden teoksen lukeneena ja näin ollen osallistun myös Täysin Randomia haasteeseen. Tämän teoksen lukemisen jälkeen tutkailin vähän teosta internetin ihmeellisestä maailmasta, koska tajusin lukeneeni tämän vuoden teoksen. Tämä teos on ilmestynyt Maaliskuussa 2021, miten se on mennyt minulta täysin huomaamatta ohi?

"Kaikki toistuu samanlaisena. Joka kerta toivon, että se olisi erilaista. Että heräisin eloon. Että saisin imettyä uhristani energiaa. ------" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu 15)

Hieman ehkä kiersin säännöksiä kyllä teoksen kohdalla, ja katsoin sen otsikkoa ja kansikuvaa. Terapiassa otsikko ei oikeastaan avaa teosta hirveästi, oletuksena nousee esille että teoksessa käydään terapiassa. Kansikuvakaan ei paljasta paljolti ilman minkäänlaista tekstiä. Kansikuva on kuitenkin kaunis, ja yksi syy miksi teos lähti mukaani. Mustan väriset kannet, joiden keskellä on perhonen, joka on liukuvärjätty vaaleaasta punaisesta tummempaan punaiseen. Minusta se oli jotenkin lumoava, ja aavistukseni hyvästä teoksesta osui oikeaksi teosta lukiessa. 

Aloitetaan purkamaan ajatuksia siitä oudoimmasta: päähenkilömme oli Ira, sarjamurhaaja. En kerro juonipaljastuksia, vaan asia kerrotaan avoimesti ensimmäisenä lauseena kirjan takakannessa (tarkistin!). Tämä oli ensimmäinen asia, joka teoksessa on vahvasti esillä. Muutenkin Ira, päähenkilömme, on hyvinkin väkevä itsepäinen hahmo, joka pelaa peliään aina loppuun saakka. Tässä teoksessa on muutenkin useampi päähenkilö Iran lisäksi. Terapiassa otsikko on suoraan se asia, johon teos keskittyy, joten potilaan lisäksi tarvitaan psykoterapeutti Clarissa. Kun syvennytään Iran menneisyyteen näiden istuntojen aikana, syvennytään myös Clarissan menneisyyteen, joka ei olekaan niin puhdas kuin ympäristö antaa ymmärtää.

"Kuka voisi olla rehellisempi puoliso kuin psykoterapeutti?" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu67)

Teoksessa on myös Clarissan puolison Pekan näkökulma sekä uutisreportteri Arton näkökulma. Jokaisen näkökulman kautta siis kerrotaan tarinaa, ei vain yhden. Luvut on myös jaoiteltu aina kertojan mukaan, joten näkökulma vaihtuu jopa suhteellisen usein. Jossakin kohtaa minusta tuntui, että aikajanassa olisi ollut hyppelyitä, koska näkökulma vaihtui niin tiuhaan. Se vaikutti siihen, että toisinaan tuntui asioiden tapahtuvan kahdessa eri aikajanassa, vaikka jotkin luvut kuitenkin antoi ymmärtää, että teos etenee järjestyksellisesti yhtenä aikajanana. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen asiasta xd

Itse pidin tästä teoksesta, ja sen lukemisesta, vaikka lopuksi ajattelinkin että siinä oli muutamia hienoisia asioita, joita olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla. Luin myös yllättäen muiden lukijoiden kommentteja goodreadsissa teoksen lukemisen jälkeen, ja yllätyin kuinka jakaantunutta se oli. Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että teoksessa oli hieman yliampuvuutta, ja loppuratkaisu.. no oli, mutta teoksessa oli myös todentuntuisia psykologisia ajatuksia. Ehkä itselle jäi päälimmäisenä päälle sellainen suuren "pelastus"-valtataistelun tuntu, joten jos yliampuva psykologinen thrilleri uppoaa: tässä se on. 

Muutama sananen vielä tulevasta viikonlopusta.. jos jotain tiedän, minulla on minuuttiaikataulu ja tämän lisäksi elokuinen lukumaraton napsahti siihen sopivasti. Olen täysin hyvin tietoinen siitä, että olen tänä vuonna osallitunut vain yhteen lukumaratoniin. Tästä johtuen ilmoittauduin Oksan hyllylle/Marikan emännöimään elokuun lukumaratoniin, joka järjestetään nyt 28.päivä. Eli lauantai on se päivä, johon osan lukemisesta on sijoittuva, joten minuuttiaikatauluni tiukkenee entisestään. Jos joku siellä nyt huolestuu, niin ei tarvitse. Teen tämän omasta tahdostani, ja siirrän tarvittaessa muuta, että pääsen lukemaan! Jos lukumaratonaus kiinnostaa, käykää linkistä katsomassa tarkempia ohjeita!

Terapiassa

Martta Kaukonen

sivuja 405

WSOY 2021

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

Elokuu on jo puolivälissä, ja minun lukupinoni kasvaa, lyhenee, muuttuu ja vaihtuu jatkuvasti. Nyt kun työmatka kulkeutuu pääkirjaston ohi, on jotenkin tullut eksyttyä useaan otteeseen kirjastoon työpäivän jälkeen ihan vain "katselemaan". Olen myös vaativa lukija nykyään, koska löydän monia kiehtovia teoksia, jotka etsiytyvät kotiin, mutta jostain syystä niitä ei tule luettua ennen kuin on aika ne jo palauttaa. Niiden eteen ilmestyy enemmän teoksia, jotka kiinnostavat tai ovat luettava ensin, tai mikä tahansa muu syy nyt sattuu olemaankaan. Minulla on omassa hyllyssänikin muutama teos odottamassa, sekä olen selaillut muutamaa tilattavaa teosta, joten mielenkiintoni erilaisissa teoksissa poukkoilee joka suuntaan. 

"Tiikerikynsi vääntäytyi seisomaan huolimatta käpäliensä tutinasta. Vatsasta pulpahti taas verta, kun haavan reunat venyivät. Hän kuuli kissojen henkäilyt ympäriltään muttei välittänyt. Kipu ei tunnu missään! Tappioi ei tunnu missään!" (Erin Hunter - Soturikissat novellit: Kertomuksia klaaneista, sivu 16-17)

Nyt kuitenkin viimeisen kesälomareissun matkaseuraan, joka oli Erin Hunterin novelliteos Soturikissoista. Olen tasaisesti joka vuosi lukenut soturikissoja, mutta novelliteosta en muistaakseni koskaan ole aiemmin häneltä lukenut. Tämä teos piti sisällään kolme erilaista kertomusta, jotka sijoittuivat eri ajan kohdille koko soturikissat sarjaa. Näissä tarinoissa seikkaili Tiikerikynsi, Lehtilampi sekä Kyyhkysiipi ja teos oli myös toinen novelliteos, joka on ilmestynyt Soturikissat-novellikokoelmista käännettynä Suomeksi. 

Tässä novelliteoksessa on tärkeää, että tietää tapahtumia Soturikissat sarjasta, muuten novellien päähenkilöiden ja tapahtumien mukana olisi ollut hieman hankala pysyä. Kuitenkin se voisi käytännössä olla mahdollista, mutta koska ne perustuvat niin vahvasti Soturikissat teoksiin en sitä suosittelisi. Itselleni Tiikerikynsi ei ole koskaan ollut mieluisa hahmo. Tavallaan olen pitänyt hahmosta, mutta tässä hänen novellissaan nostettiin liiaksi esille hänen vallanhimo sekä kiero luonne. Eikä minua niin paljon lopulta kiinnostanut, kuinka Tiikerikynsi lopulta päätyi Varjoklaanin johtajaksi, ja ehkä hieman petyin tähän novelliin, koska se ei ollut ehkä niin voimakas, mitä Tiikerikynnestä luodaan kuvaa.

Pidin siis enemmän Lehtilammen sekä Kyyhkysiiven seikkailuista. Lehtilampi on suloinen kissa, ja tämän ja hänen sisarensa välinen rakkaus on suloista seurattavaa. Toisaalta kuitenkin nämä novellit jäivät hieman ilman sitä "vau" efektiä, koska ne olivat vain lyhyt osa suurta kokonaisuutta. Olen myös aikoinani tarinoita lukiessa muodostanut omia päätelmiäni ja pohdintojani, joten nämä eivät tietenkään sopineet niihin. Luen kuitenkin aina mielelläni Soturikissoja, koska se on yksinkertaista ja houkuttelevaa luettavaa. Nämä tarinat sopivat kaikenikäisille, kissaihmisille - tai ei. Ne sopivat jokaiselle!

Soturikissat novellit ruksittaa myös yhden Helmet -lukuhaaste kohdan. Olen todella tyytyväinen tämän vuoden Helmet-lukuhaaste kohtiin, ja toivon niiden ensivuonnakin nostavan esille näin houkuttelevia aiheita. Näihin saan itse otetta todella hyvin. Nro 12. Kirjan päähenkilö on eläin; on kohta, jonka ruksitan, koska Soturikissat nimenomaisesti kertoo kissoista!

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

eng. alkuteos Warriors Novellas: Tales from the Clans

Erin Hunter

suomentanut Nana Sironen

sivuja 275

Suomennus © 2020 Art House Oy

Evelynin seitsemän kuolemaa

Olen aina himoinnut mahdollisimman psykologisia, juonenkäänteitä ja haasteita sisältäviä jännitys-murha mysteereitä, jotka eivät paljasta välittömästi loppuratkaisua. Tässä minulla oli käsissäni juuri tuollainen teos, Evelynin seitsemän kuolemaa. 494 sivua kertoo tarinan Blackheathin kartanossa tapahtuvasta murhasta. Murha tapahtuu tänään kello 23. Kahdeksan päivän aikana, kahdeksan silminnäkijän kautta, on päähenkilömme keksittävä kuka on syyllinen murhaan, että pääsee pakenemaan Blackheathistä. Tämän lyhyen takakannen tekstin avulla teos sai minut koukuttumaan, enkä voi sanoa että en olisi vaikuttunut kirjailin hyvin keksimistä juononkäänteistä, sekä teoksen hallitsevasta ideasta. 

Käy heti alun alkaenkin selväksi, että teos on täynnä salaisuuksia ja valheiden verkkoja, joita jokainen kartanossa oleva seurapiirihenkilö tai palvelija viljelee ympäriinsä. Kartanon omistajat, Lordi ja lady Hardcastle ovat kutsuneet koolle n. 50 henkeä suuriin naamiaisiin, joiden aikana tämä murha tapahtuu. Murha, jonka selvittämistä lähtee ratkaisemaan päähenkilö nimeltä x. Kyllä, aivan totta: alussa päähenkilömme ei tiedä kuka hän on, josta seuraa hyvinkin mielenkiintoinen tarinoiden yhteensolmiutuminen, ja selviää mitä tarkoitetaan sanoilla "kahdeksan silminnäkijän kautta". Tämä yksityiskohta tekee teoksesta koukuttavan ja haastavan, näin myös lukijana on aluksi hankala pysyä mukana monessa kartanon hahmossa sekä itse juonenkäänteissä. 

"Kokoan kaiken tahdonvoimani, käännän selkäni rouva Drudgelle ja marssin pois pitkin äänettömäksi muuttunutta käytävää. Palvelijoita loikkii sivuun tieltäni, mutta mieleni ei ymmärrä mitään muuta kuin oman raivonsa" (Stuart Turton - Evelynin seitsemän kuolemaa, sivu 171)

Teos on kuitenkin yllättävän rempseää luettavaa, eikä samat asiat toista itseään, joten teosta lukiessa tuntui, että se eteni hyvinkin nopeasti. Tykkään lukea tällaisia suurempia teoksia, mutta sitten siinä useimmiten käy juuri näin: luen sitä koko päivän, ja saan sen luettuakin, mutta minulla jää kaikki muu ympäriltä huomioimatta. Teoksen alussa esitellään tärkeimmät henkilöt, kuten päähenkilömme herra x (tässä vaiheessa), Anna, Daniel ja Evelyn. Monelle teoksen muilla hahmoilla on hyvin suuri rooli teoksessa, joten en oikein osaa valita missä raja menee päähenkilön ja sivuhenkilön kohdalla tätä teosta ajatellen. Annan esimerkin, päähenkilö herra x, joka käyttää nimeä Sebastian Bell teoksen ensimmäisillä sivuilla, nostaa jo esille niin monta hahmoa yksinään, että on vaikea erotella kuka heistä on päähenkilö ja kuka ei. 

Teos lähtee käyntiin n. 100 sivun kohdilla, kun alkutapahtumat on saatu selitettyä riittävän selkeästi sekä meille lukijoille, että itse päähenkilöille. Tälloin tempo nopenee, ja päähenkilöstämme tulee selkeästi rohkeampi selvittämään tapahtuvaa murhaa. Nostan vielä lyhyesti tällaisen esille: teoksessa on selkeytetty lukuja, niin että lukujen numerointien lisäksi ne on jaettu erilaisiin osiin kahdeksan päivän mukaan. Aluksi en ymmärtänyt tätä, vaan se vaati teoksen lukemista pidemmälle, mutta tämä oli todella näppärä teoksen kannalta. Pysyi paremmin perässä, mitä kulloinkin päähenkilö oli tekemässä. 

Tykkäsin teoksesta kovasti, ja se oli juuri sellainen että itselläni ei ollut vielä edes loppuhetkillä aavistusta tarkalleen kuka on tehnyt ja mitä. Teoksessa oli myös pienoin koukku, kun luuli kaiken olevan selvinnyt, tuli uusi kuvio ja juoni, joka vielä lisäsi jännitystä päähenkilön puolesta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän teoksen, jos on hienoisestikin kiinnostunut Agatha Christie dekkareista ja Black Mirror -tv-sarjasta (kirjan takakannen keksintö, ei minun). 

Evelynin seitsemän kuolemaa

eng. alkuteos The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle

Stuart Turton

suomentanut Jaakko Kankaanpää

sivuja 494

Copyright @ Stuart Turton, 2018

Suomenkielinen laitos @ Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020

Blogi palailee kesälomalta takaisin hommiin

"Haasteelliseksi bloggaamisen tekee kirjallisten sisältöjen tuottamisen taitamisen lisäksi se, että puuha on aikaa vievää ja se edellyttää suunnittelemista. Bloggaaminen ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa pelkkää kirjoittamista. Et pärjää pelkän blogin avulla. Tarvitsen rinnalle myös muita some-kanavia, joiden avulla kerrot, mitä uutta mielessäsi tänään on." (Minna Luoma: Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja, sivu 29)

Blogi on ollut lomalla, ja niin olen minäkin! Piti jo alkuviikosta kirjoittaa, mutta sitten kävi niin, että bloggereiden keskuudessa oli niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, joiden lukeminen vei yllättävän paljon aikaa. Nyt on aika jälleen kerran palata bloggailun ihanaan maailmaan, joten tässä tuleekin tiivistettynä minun kesälomani sekä sen luetut teokset. Muutamasta teoksesta haluan tehdä vielä oman bloggauksensa, joita olen jo vähän luonnostellut, mutta nyt yritän pitää bloggauksen lyhyenä, mutta tiedän jo nyt, että asiaa tulee jo paljon

Kesäloma on ollut täynnä seikkailuja ympäri Suomea. Siihen on kuulunut niin mökkeilyä kuin hyttysten puremia, kirjojen lukemista ja värittelyä, uusien tavaroiden ostamista sekä konmarittamista ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa oivallisessa seurassa. Toivottavasti jokainen teistäkin on saanut nauttia lomasta, ja on nyt valmiina uusiin koitoksiin syksyn osalta! Kirjojen osalta olen ollut ahkera kesälomalainen, ja teoksia tullut luettua laidasta laitaan. Olen myös seurannut muiden blogien ja vlogien kirjavinkkauksia ja muuta, joten en ole aivan jäänyt pois matkasta vaikka hieman lomaa pidinkin. Pride-lukuhaaste jäi omalta osaltani blogin ulkopuolelle, mutta kuitenkin luin teoksen teemaan liittyen kesäkuussa.

Pride-lukuhaasteeseen luin Reija Kaskiahon Nikottelua -teoksen, joka kertoi 17-vuotiaasta rennosta Nikosta ja tämän elämästä. Niko on poika, joka tykkää pojista. Teos itsessään kietoutuu kahden erilaisen juonen johdateltavaksi, jotka sitovat teosta yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Pidän siitä, että teoksessa ei aivan aloiteta siitä, että päähenkilö olisi täysin "salaisuutensa" varjossa, vaan teoksen kaksi juonta kertovat tapahtumia erilaisissa ajan jaksoissa. Nikottelua on mukiinmenevä suoritus, jonka lukee. En tiedä oliko teoksessa mitään niin suurta ja ihmeellistä, mutta tarina kantoi alusta loppuun saakka riittävän kiinnostavasti. 

Heinäkuun puolella on myös tullut luettua paljon teoksia, vieläpä ulkona, koska ilmat ovat olleet aurinkoiset ja sisätiloissa niitä ei ole halunnut viettää. Juhannuksen aika ja siitä seuraavat kaksi viikkoa meni reissatessa, jossa mukana oli kyllä aina joku teos, mutta lukemisesta ei tullut mitään. Juban: Viivi ja Wagner (Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa) oli mukavan kevyt sarjakuva, jolla oikeastaan aloitin tämän Heinäkuun lukumäärän. Olen kuitenkin lukenut nyt selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina, näin kesäaikaa ajatellen. Puolestaan Lotta-Liisa Joelsson tarttui matkaani youtube maailman kautta. Olen nyt jostain syystä lukenut useammankin kauhuteoksen tänä vuonna, mutta tämä ei päässyt suosikkeihini. 

 

Joelssonin - Nailpolish.avi kertoi netissä levinneestä videosta, joka vaikuttaa aluksi vain videolta. Video kuitenkin alkaa levittämään levottomuuta ympäriinsä, ja teoksen päähenkilö Patrik saa sen käsiinsä. Nailpolish.avi on teknologiakauhua, joka ei uponnut minuun. Teoksessa oli mielenkiintoisia kauhuelementtejä, mutta jostain syystä ajatukseni katkeili turhan paljon, että olisin pysynyt teoksen juonessa mukana. Teos kuitenkin riitti herättämään minussa kauhunsekaisia-ajatuksia. 

Vaihdoin tämän kauhugenren jälkeen nopeasti teeman tietokirjallisuuteen. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi nostaa esille feminismin kaikella mahdollisella tavalla. Teoksesta saa nopeasti kuvan, että sen avulla voi löytää itsestään näitä feminismisiä piirteitä, joita sitten voi alkaa korostamaan. Takakannessa todetaankin, että "feminismi pilaa elämäsi - parhaalla mahdollisella tavalla". Teoksesta löytyi monia asioita, joihin itsekin voisi kiinnittää enemmän huomiota, ja toisaalta ajatella enemmän myös itseään. Oli siinä kuitenkin myös muutama.. hmm itse ehkä kyseenalaistan -kohta. Kuitenkin pidin teoksen lukemisesta, ja sain siitä enemmän irti kuin puolestaan Minna Luoman teoksesta Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja. 

En tiedä olenko tehnyt jo itselleni selkeän kaavan, miltä haluan blogini näyttävän. Ajattelen aina blogia kirjoittaessani, että teen sitä itselleni, joten ehkä tämänkään vuoksi en saanut teoksesta paljolti irti. Teoksessa kerrotaan suhteettoman tarkkaan blogin suunnittelusta, tuotosta, ajankäytöstä jne. Jotenkin itse näen minulle blogin olevan kanava, jolla ilmaisen omia näkemyksiäni teoksista. Teen tätä itselleni. Bloggaajan käsikirjassa oli kuitenkin muutama lause, jotka minullekin upposi, mutta en kokenut saavani teoksesta sen enempää. Tulipa luettua nyt ainakin 150sivua tekstiä.

Vielä muutama sananen Helmet-lukuhaasteesta. Helmet-lukuhaaste on myös käynyt mielessäni teoksia valitessa. Reija Kaskiaho - Nikottelua teoksessa opetellaan jälleen uimista, ja kyseinen päähenkilö rohkaistuukin koko ajan yhä enemmän ja enemmän, joten tämä teos saa ruksittaa kohdan nro 16. Kirjassa opetetaan joku taito. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi puolestaan oli minulle hyödyllinen teos, joka näin ollen ruksittaa kohdan 13. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä. 

Tämän yhteinäisen bloggauksen lisäksi olen lukenut Sarah Andersenin sarjakuvateoksen Aikuisuus on myytti sekä Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa, jotka eivät nyt esiinny tässä tekstissä. Stuart Turtonin teoksesta tulee oma tekstinsä jossain kohtaa tuossa, kun pääsen jatkamaan luonnoksia. Puolestani Sarah Andersenin sarjakuvasta en kokenut, että minulla olisi kauheasti sanottavaa. Teos oli viihdyttävää luettavaa, ja toisinaan hauskasti samaistuttavaa ja viihdyin, mutta eipä minulla siitä ole sen enempää sanottavaa. Suosittelen kyllä lukemaan Andersenin teoksen!

Blogin kesäloman aikana on siis tullut luettua 7 teosta, joka tekee yhteensä yli 1000 sivua tekstiä! Olen iloinen, että tänä vuonna olen myös lukenut loman aikana, vaikka olen myös reissannut ympäriinsä, ja tässä on vielä n. 10 päivää aikaa lukea ja nauttia lomasta. Näiden teosten myötä saan myös Goodreadsin 2021 Reading Challengen omalta osaltani suoritettua. Onpas omituista, että se on jo nyt täynnä. Myöskin Helmet-lukuhaasteessa olen ylittänyt puolivälin 25 -kohdasta, joka on myös mukavan positiivista. Tämän vuoden lukemisen osalta siis vuosi on ollut excelente ♥

Tuossa alhaalla vielä infot teoksista, jotka esiintyivät tässä blokkauksessa, jotka ovat myös lisättynä Luetut 2021 -sivulle. Yritän saada Stuartin kirjoitettua ensiviikolla, ja sitten pitäisi vielä muutama luonnos saada valmiiksi elokuun aikana, että saisi myös uusia luettuja ajan tasallaan julkaistua. Myös Täysin randomia -haaste on tosiaan suorittamatta, ja on elokuun jonkun viikonlopun teemana. Syksyn uutuuskirjoissa ei ole nopealla vilkaisulla osunut mitään yli-kiinnostavaa silmiin, mutta voi olla että sieltä löytyy sattumalta jotakin luettavaa. Nyt hetkellisesti vielä lomailun makuun, mutta blogi pysyköön aktiivisena!

Nikottelua; Reija Kaskiaho; Myllylahti Oy, Espoo 2014

Viivi & Wagner - Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa; Juba; 64sivua; Otava, Keuruu 2020

Nailpolish.avi; Lotta-Liisa Joelsson; 173sivua; Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020

Olen upea, mutta en sinun mieliksesi; Florence Given; alkuteos Women Don't Owe You Pretty; suomentanut Suvi Kauppila; 222sivua; Atena

Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja; Minna Luoma; 150sivua; Ruoka Kustannus, 2019

Dekkariviikko - yhteenveto

kuva lainattu Yöpöydän kirjat -blogista

Nyt on dekkariviikko käynnistynyt, ja pidän lupaukseni kokeilla 7 päivän päivittyvää bloggausta. Pidän siis ikään kuin päiväkirjaa keskittyen dekkarikirjallisuuteen. Aina tästä ma 7.6. - su 13.6. saakka tulee tämä päivitys olemaan aktiivisena ja muokkailen sitä kerran päivässä. Olen hyvin innoissani tästä kokeilusta! ♥ Minulla oli myös aivan loistava idea tälle dekkariviikolle, aiheet joista ajattelin kirjoittaa, teokset jotka ajattelin lukea, mutta... sitten eilen kävin kirjastossa. Typical sunday! Kirjastoreissu pisti koko paletin uusiksi, ja löysin erilaisen vertailukohdan, jonka haluan nostaa esille.. joten vanha suunnitelma sai väistyä, ja ryhdyin seuraamaan uutta ideaani. 

Maanantai 7.6. oli täynnä ohjelmaa, mutta ehdin kuitenkin tutustua dekkariviikon vertailukohtiini. Minulle aivan uusi tuntematon kirjailija, Eva Frantz, jolta valitsin kaksi teosta tälle viikolle, on nyt ensimmäisenä minun tutkimuskohteena. Eva Frantz on suomalainen jännityskirjailija, joka kirjoittaa ruotsinkielellä. Itsellä ei ruotsi taivu, joten suomenkielisillä käännöksillä mennään. Valitsin kirjailijalta Anna Gladista kertovan dekkarisarja ensimmäisen osan, Sininen Huvila ja Yön Kuningatar -jännityskirjallisuus teoksen, joka on suunnattu lapsille. Yön Kuningatar on muuten ilmestynyt vastikään tänä vuonna. Näitä kahta aion vertailla lukemalla niitä samanaikaisesti nyt dekkariviikon ajan. Myös yhden päivän aion käyttää yhdelle lempi dekkarikirjailijalle, jonka teoksia jaksan lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt loppuillan käytän teoksien parissa, ja huomenna ensimmäinen vertailupäivä. 

Sininen Huvila; Eva Frantz; Ruotsinkielinen alkuteos Blå Villan; Käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen; sivuja 275; Kustantamo S&S, Helsinki 2017

Yön Kuningatar; Eva Frantz; sivuja 179; Kustantamo S&S, Helsinki 2021; suomentanut Anu Koivunen

Tiistai 8.6. taittuikin pidemmäksi kuin kuvittelin. Päivän ohjelma töiden jälkeen vei mukanaan, joten lukeminen on tänään jäänyt pahemman kerran. Myöskään tämän blogin kirjoittaminen ei tunnu juuri nyt mukavalta, mutta kuitenkin sen teen, koska olen lupaillut. Sain juuri vähän ruokaa nenän eteen, joten ehkä myös tekstin kirjoittaminen sujuu tuota pikaa, nimittäin paljon olisi asiaa josta haluaisin jo kirjoittaa. Aloitin Frantzin molempia teoksia, ja olen nyt sivuilla Sininen Huvila 43 ja Yön Kuningatar 39.

Hauskaksi yhteiseksi asiaksi huomasin, että molemmissa teoksissa on yhtenä kertojista pieni poika. Eri poika kuitenkin, mutta hän aloittaa tarinan lyhyen prologin jälkeen. Teksti ulkonäöllisesti mielestäni muistutti toinen toisiaan, vaikka tietenkään tarinallisesti eikä kirjoituksellisesti niissä ole oikeastaan mitään samaa. Sininen Huvila on hyvinkin koukuttava, enkä meinannut laskea siitä irti eilen illalla. Nyt illalla taidan palata sen pariin hetken ajaksi, mutta kirjoittaminen ei kyllä luonnistu tämän enempää. Huomenna laadukkaampaa tekstiä!

Keskiviikko 9.6. Huomaan, että kahden teoksen lukeminen samanaikaisesti onkin hyvin haastavaa, varsinkin kun teoksissa on niin paljon samankaltaisuutta esimerkiksi samankaltaiset poikahahmot. Niinkuin eilenkin mainitsinkin, niin nämä kyseiset poika päähenkilöt sekoittuvat mielessäni, ja tämä hankaloittaa keskittymistä. Päähenkilöt ovat kyllä täysin erilaisia, toinen on esimerkiksi 12-vuotias ja toinen nuorempi, n. 5-vuotias. Yritin tänäänkin lukea Yön Kuningatarta päivällä, ja nyt Sinistä Huvilaa illalla, mutta sekään ei auttanut, että oli tunteja välissä. Taidanpa siis keskittyä ensin toiseen teoksista, jonka jälkeen luen toisen. 

Sininen Huvila on tähän mennessä hämmästyttänyt herkullisuudellaan, ja mielenkiintoisilla pienillä yksityiskohdilla huumoria unohtamatta. Dekkarikirjallisuutta on tullut luettua nyt aivan liian vähän, ja haluaisin saada niitä enemmän luettua. Kuitenkin minulla monesti käy niin, että harhaudun fantasin ja scifin maailmaa ja muut jäävät kauas haaveiksi. Teoksessa on myös hyvin mielenkiintoisia pieniä katkelmia kokonaisen tarinan keskellä, jotka ovat kiinnostava pieni lisä. Tähän mennessä teos on antanut hyvinkin paljon, ja olen iloinen, että olen tutustunut tähän kirjailijaa ja juuri tähän teokseen. 

Nyt on jo Torstai 10.6. ja tuntuu, etten ole ehtinyt lukemaan paljon mitään. Alkuviikon illat olivat tosiaan täynnä yhtä jos sun toista, ja tänäänkin ilma helli, joten halusin käydä hölkkäämässä. Olen kuitenkin aivan loppumetreillä Sinisessä Huvilassa, joten luen sen varmasti tänään loppuun. Eva Frantz on ollut kyllä positiivinen tuttavuus, jonka teoksia voisin lukea useammankin. Teoksessa on myös viihdyttävyyttä, kuten..

" - Tutki vain! Jos sellaisia yrityksiä löytyy paljon, ota Rolf avuksi. Minä jatkan aikani tuhlaamista IT-velhon jahtaamiseen. Kun Aram palaa lomalta, otan hänet vastaan kukkasin, fanfaarein ja tanssimalla cancania.
- Sitä näkyä kannattaa odottaa!" (Sininen Huvila - Eva Frantz, sivu 109)

..tällainen on juuri mukavaa pientä huulen heittelyä, joka piristää kummasti. Rikosjuonen lisäksi on mukava, että teoksissa on hieman muutakin. Sininen Huvila on selkeästi kuvattua dekkkarikirjallisuutta. Teosta kuvaillaan käyttämällä sanaa cozy crime eli kevyempää jännitystä omaava teos. Minulle maistuu voimakkaasti täytetytkin teokset nykyään, mutta tähän teokseen sopii hyvin tälläinen hienoisesti kaunisteltu tyyli.

Perjantai 11.6. on ollut tunteiden vuoristorataa. Nyt on suljettu yksi ovi, ja odotan elokuussa toisen avautumista jännityksellä. Eilen luin Eva Frantzin teoksen Sininen Huvila loppuun, ja olen tyytyväinen. Frantz osoittautui luettavaksi dekkarikirjailijaksi. Sininen Huvila käsitteli sisustusbloggaaja Becca Stenlundin ja tämän pojan ympärille kietoutunutta vaarallista verkkoa. Kaikki alkoi pojan löytyessä keskeltä tietä yömyöhäisellä, kun tämän äiti, Becca, makaa keittiössä verilammikossa. Tapahtumaa ryhtyy selvittämään vanhempi rikoskonstaapeli Anna Clad. Teoksen ulkonäkö on mielenkiintoinen: vähäinen määrä lukuja, mutta luvuissa monta sivua tekstiä. Teos etenee tyypillisen tavalliseen tahtiin, mutta ei kuitenkaan jää heikoksi huippukohtauksessa ja loppuratkaisuissa. Ehkä kaikki syyt mahdollisille tapahtumille eivät aivan täysin lumonneet minua (tai en ymmärtänyt niitä), mutta kaiken kaikkiaan teos oli hyvä. 

Minulla olisi kesken Frantzin toinen teos, Yön Kuningatar, yhä, mutta kuitenkaan minulla ei ole niin kauheasti intoa jatkaa sitä eteenpäin. Minulla alkaa vasta nyt herätä kiinnostus lukea dekkareita, vaikka viikko on jo loppupuolella. Olen myös lukenut dekkariviikon kuulumisia muista blogeista, jossa dekkariviikko loistaa hyvinkin näkyvästi. On loistavaa, että niin moni tuo sitä ilmi! 

Yhteenveto dekkariviikosta: Vai sellainen "bloggaan 7 päivää putkeen" suoritus. Hups! Tuli yllättäviä, muuttuvia, asianhaaroja tuohon lauantai-sunnuntai väliseksi ajaksi, joten yhteencedon dekkariviikosta teen nyt lyhyesti. Kaiken kaikkiaan luin kaksi kokonaista teosta, ja yhden teoksen aloitin, viime viikon aikana. Ehdin sunnuntaina bussimatkalla lukemaan, mutta blogin puolelle en mielellään kirjoittele ilman tietokonetta. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen. 

Eva Frantzin Sininen Huvila, sivuja 275, tuli luettua loppuun saakka, mutta toisen Eva Frantzin teoksen suhteen en löytänyt mielenkiintoa, joten se on vielä kesken. Luin kuitenkin tuttua ja turvallista Carolyn Keeneä vielä sunnuntain ratoksi. Tällä kertaa Neiti Etsivä auttoi mystisen opaskoiran katoamisessa, sekä sokean Marisan tavoitteessa vapauttaa ystävänsä Eric, jonka hallusta on löytynyt väärennettyä rahaa. Ystävykset Paula, George ja Bess tempautuvat mukaan erikoiseen salapoliisitehtävään, jonka lisäksi Bess on päättänyt ottaa hoiviinsa tulevan opaskoiran pennun, jonka koulutus on vasta-alkanut. 

Carolyn Keene ei petä. Se on mukavaa letkeää luettavaa, ja teos on juuri sopiva matkustamaan mukana esimerkiksi bussimatkoilla. Tällä hetkellä kaipaan jouhevasti eteenpäin virtaavaa tarinaa, ja ehkä jopa enemmän novellikertomuksia, koska pitkään tiiliskiveen minulla ei riitä tällä hetkellä kiinnostus. Haluan tarinan päättyvän nopeammin. Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira on 128 sivuinen, joten olen tyytyväinen viime viikon lukumäärään, vaikka iltoina olikin hyvin paljon muutakin tekemistä. 

Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira; Carolyn Keene; alkuteos The Secret of Candlelight In; suomentanut Anu Havia; 128sivua; Tammi, Helsinki

Hilkka Liitsola & Kajo -teokset

Sunnuntai-illan ratoksi vielä lyhyt postaus Hilkka Liitsolan Kajo -teoksista, joista toinen jäi tänään käsiini kirjastosta aivan "vahingossa". Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on teoksista ensimmäinen, jonka jatko-osan Kajonsaari luin tänään. Kajonsaaresta muutama lause tässä postauksessa, koska en aio tehdä siitä omaansa, vaikka viihdyttävä teos olikin. Haluan kuitenkin tuoda nämä teokset blogin puolelle niiden kategoroinnin vuoksi, koska pyrin laajentamaan lukutottumuksiani tänä vuonna. Kajon tarina on lastenkirjallisuutta, mutta miellyttävä seikkailu myös näin vanhemmalle iälle. 

Teoksessa orpotyttö Kajo joutuu sattumusten seurauksena merirosvojen kynsiin. Kajo heittäytyy mukaan merirosvojen seikkailuun, ja tapaa mitä erikoisempia laivan asukkaita. Merirosvolaivan merirosvot opettavat uimataidotonta Kajoa selviytymään laivan askareista laivatyttönä. Kajolla on kuitenkin omituinen ulkonäkö, joka herättää kiinnostusta ympärillään. Seikkailunhaluinen ja omatahtoinen Kajo kuitenkin näyttää merirosvoille itsessään monenlaisia puolia, joiden avulla selviää merirosvolaivalla. Tarinan aikana Kajo alkaa pohtimaan ulkonäkönsä piirteitä, ja sitä mistä hän on tullut... Kajonsaari jatkaa ensimmäisen osan seikkailuja. Tällä kertaa kuitenkin selviää mihin kartta johdattaa, jonka Kajo on saanut käsiinsä ensimmäisessä teoksessa. Kajon mukaan lähtee ensimmäisestä osasta tutut hauskat hahmot, ja tälläkään kertaa ei voida välttyä kummallisilta sattumilta.

Molempien teoksien päähenkilönä toimii seikkailumielinen Kajo. Hänellä on erikoisuutena kultaiset silmät ja hopean väriset hiukset, jotka orpokodin johtaja Kuunvalo käskee Kajoa piilottamaan huivin alle. Kajo tapaa merirosvot Rikin ja Arrrrjan (hauska yksityiskohta tuo nimen kirjoitusmuoto!), ja laivan kapteenin Kolmikolkan. Kolmikolkan laivalla, Merenkiitäjällä, on sekä nais- että miesmerirosvoja, joita esitellään teoksessa lyhyesti ja selkeästi. Teoksen hahmot ovat luotu lystikkäiksi, ja tämä teema jatkuu myös toisen teoksen osalta täysin samalla lailla. 

"Pau oli kaksitoista niin kuin minäkin, mutta muuten olimme aivan erilaiset. Ensinnäkin hän oli poika ja minä tyttö. Mutta hän oli myös yhtä tumma kuin minä olen vaalea; hänen hiuksensa olivat kähärät, kun minun tukkani roikkui suorana, ja hänen silmänsä olivat mustat kuin hiilet. Minun silmieni kulta muistutti palavan kynttilän liekkiä. -------" (Hilkka Liitsola - Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka, sivu 11-12)

Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on itsessään kepeä, vaivaton ja viihdyttävä lukea. Se on lyhyt, vain 165, ja mielestäni toimisi hyvin jo nuoremmillakin lapsilla vaikka iltasatuteoksena. Tietenkin siis tein tässä samalla vähän taustatutkimusta töitä varten, että millaisia lastenkirjoja on olemassa hah xd Ensimmäisessä osassa on myös pientä satumaisuutta, esim. uintitaidon opettaminen Kajolle. Kajo oppii teoksessa uimaan kolmen päivän aikana delfiinien avulla, joka ei nyt ole ihan jokaisen arkipäivää. Se on kuitenkin pieni asia viihdyttävässä teoksessa. 

Kajonsaari, sarjan toinen osa, on puolestaan hieman erikoisempi. Jotenkin merirosvojen "merirosvomaisuutta" on nostettu enemmän esille. Myös teos on hieman enemmän töksähtelevä, sen lyhyiden kappaleiden vuoksi. Kuitenkin tämäkin osa sai minut hilpeälle tuulelle, ja Riki sekä Arrrrja jatkaa viihdyttävää tyyliään teoksessa. Kirjailija on hienosti saanut tehtyä kaksi teosta, joiden parissa viihtyy melkein minkä ikäinen tahansa. Teoksien jälkeen itselle jäi fiilis, että voisi lukea useammin lasten paksumpia kertomakirjallisuusteoksia, koska nämä ovat mukavan viihdyttävää vaihtelua. 

Ilmat ovat olleet ihanan lämpimiä ja aurinkoisia nyt, hieman jopa kuumia. Tämän johdosta päätin lukea Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka -teoksen ulkona, tuossa läheisen hiekkatien penkillä nauttien auringonsäteistä ihollani. Helmet-lukuhaaste saa siis jälleen rastin yhden kohdan yli, joka on nro 11. Teos, jota luet ulkona. Toisen osan luin sisällä tänään, kun tuli sellainen olo, että haluan lukea teoksen, jonka saan loppuun saakka. Minulla on myös keskeneräisiä teoksia, joita en millään meinaa saada eteenpäin luetuksi. Ja ensiviikolla onkin dekkariviikko! Nauttikaa dekkareiden loistosta ja lämpimistä ilmoista vielä kun niitä on. 

Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka

Hilkka Liitsola

sivuja 165

Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2019

Kajonsaari

Hilkka Liitsola

sivuja 139

Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2020

Isadella: Sydän liekeissä

Viimeinen Isadella -sarjan teos, joka osuvasti teemallaan aloittaa Pride-kuukauden. Kävin läpi kesäkuun lukuhaasteita tuossa Kirjapino, lukuhaasteet & kesä postauksessa, jossa mainitsinkin usean lukuhaasteen puskevan päälle. Nyt kesäkuu eli 1.6.-30.6. on Pride kuukausi. Isadella -sarja on sopivasti myös hieman LGBTIQ+ aihetta. Minulla on paljon haasteita meneillään, joten en välttämättä ehdi täysin Pride-lukuhaasteeseen nyt syventymään, mutta tämä sarja on ainakin yksi, jota voin suositella luettavaksi. On minulla kirjapinossa myös toinen teos, joka odottaa jo luettavaksi pääsyä.

Nyt on kyllä myönnettävä, että alan tottumaan kirjailija Sari Luhtasen tyyliin, ja jotenkin näen hänen ajatuksiaan, miksi Isadella, ja Isadellan äidit, kaverit ja muut, ovat juuri tuollaisia,kuin ovat. Isadella 3: Sydän liekeissä jatkaa kirjasarjan vakava-humoristista (päätin juuri, että tämä on nykyään sana) tyyliä, ja suoralinjaista juonta, vaikkakin tarinassa on muutama hienoinen sivujuoni. Huomaan, että minusta ne hienoisetkin sivujuonet täydentävät tarinaa juuri riittävästi, että sen lukeminen on jouhevampaa. 

Helmet -lukuhaaste on myös jatkunut taustalla kokoajan, ja olen tyytyväisenä lukenut Luhtasen teoksia, ja ruksitellut kohtia haasteesta. Niin tälläkin kertaa, nimittäin tässä teoksessa on musiikkia. Jos teoksen päähenkilö on luomassa musiikkivideota, musiikkia kuunnellaan pakon edestäkin. Kohta nro 18. Kirjassa kuunnellaan musiikkia - saa ruksin ylitseen nyt. 

"Tiedättekö tunteen, kun siirtyy viileästä ilmasta sisälle lämpimään, haistaa kaikki ihanat tuoksut, saa eteensä jättikupillisen caffe lattea ja tuntee toisten läsnäolon ympärillään. Se kietoo sisäänsä kuin turvapeitto. Kaikki mustat möröt ja muut vähäisemmät pikkuhirviöt katosivat mielestäni niin yksinkertaisilla lääkkeillä. Lyhyessä hetkessä kaikki saattoi olla niin mukavaa ja niin normaalia, ja mikä oudointa, minä nautin siitä." (Sari Luhtanen - Isadella; Sydän Liekeissä, sivu 23)

Isadella: Sydän liekeissä kertoo Isadellan tarinan päätöksen. Kaiken tapahtuneen jälkeen Isadella on jälleen tilanteessa, jossa ei tiedä miten edetä. Hänen äitinsä, kaverinsa ja Fairuz sekoittavat hänen päätänsä yhä, eikä loppua näytä tulevan. Sydän liekeissä kuitenkin sulkee monta asiaa yksien kansien sisällä. Tämä oli myös teos, jota odotin eniten, joka kuitenkin hieman jäi alle odotuksieni. Ensimmäisessä teoksessa alkanut romanttinen sivujuoni jatkaa yhä kulkuaan uuteen yllättävään suuntaan, mutta en voi paljastaa muuta, koska muuten spoilaan.

Tästä teoksesta nousee esille jokaisen erilaisuus ja pinnan alla kuplivat "vaarat". Jokainen hahmo on erilainen, ja joidenkin pinnan alta paljastuu asioita, jotka vaarantavat Isadellan jälleen kerran. Teoksessa nostetaan myös esille enemmän mm. Bastianin hahmoa, joka on kiva pieni lisä teokseen. Jotenkin teos, jota odotin kovasti, oli odottamisen arvoinen, mutta myöskin saman aikaisesti se ei antanut itsestään liiaksikaan. Huippukohtaus teoksessa ei aivan yltänyt sinne suurimpaan jännitykseen ja kliimaksiin, vaan jäi hieman lyhyeksi ja hataraksi. Kuitenkin olen vähän "ikuinen rakkaustarina" -tyyppiä, ja tästä teoksesta jäi siltä osin positiivinen fiilis niinkuin koko sarjasta.

Isadella 3; Sydän liekeissä

Sari Luhtanen

sivuja 194

Otava, Keuruu 2020