Teoksessa orpotyttö Kajo joutuu sattumusten seurauksena merirosvojen kynsiin. Kajo heittäytyy mukaan merirosvojen seikkailuun, ja tapaa mitä erikoisempia laivan asukkaita. Merirosvolaivan merirosvot opettavat uimataidotonta Kajoa selviytymään laivan askareista laivatyttönä. Kajolla on kuitenkin omituinen ulkonäkö, joka herättää kiinnostusta ympärillään. Seikkailunhaluinen ja omatahtoinen Kajo kuitenkin näyttää merirosvoille itsessään monenlaisia puolia, joiden avulla selviää merirosvolaivalla. Tarinan aikana Kajo alkaa pohtimaan ulkonäkönsä piirteitä, ja sitä mistä hän on tullut... Kajonsaari jatkaa ensimmäisen osan seikkailuja. Tällä kertaa kuitenkin selviää mihin kartta johdattaa, jonka Kajo on saanut käsiinsä ensimmäisessä teoksessa. Kajon mukaan lähtee ensimmäisestä osasta tutut hauskat hahmot, ja tälläkään kertaa ei voida välttyä kummallisilta sattumilta.
Molempien teoksien päähenkilönä toimii seikkailumielinen Kajo. Hänellä on erikoisuutena kultaiset silmät ja hopean väriset hiukset, jotka orpokodin johtaja Kuunvalo käskee Kajoa piilottamaan huivin alle. Kajo tapaa merirosvot Rikin ja Arrrrjan (hauska yksityiskohta tuo nimen kirjoitusmuoto!), ja laivan kapteenin Kolmikolkan. Kolmikolkan laivalla, Merenkiitäjällä, on sekä nais- että miesmerirosvoja, joita esitellään teoksessa lyhyesti ja selkeästi. Teoksen hahmot ovat luotu lystikkäiksi, ja tämä teema jatkuu myös toisen teoksen osalta täysin samalla lailla.
"Pau oli kaksitoista niin kuin minäkin, mutta muuten olimme aivan erilaiset. Ensinnäkin hän oli poika ja minä tyttö. Mutta hän oli myös yhtä tumma kuin minä olen vaalea; hänen hiuksensa olivat kähärät, kun minun tukkani roikkui suorana, ja hänen silmänsä olivat mustat kuin hiilet. Minun silmieni kulta muistutti palavan kynttilän liekkiä. -------" (Hilkka Liitsola - Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka, sivu 11-12)
Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on itsessään kepeä, vaivaton ja viihdyttävä lukea. Se on lyhyt, vain 165, ja mielestäni toimisi hyvin jo nuoremmillakin lapsilla vaikka iltasatuteoksena. Tietenkin siis tein tässä samalla vähän taustatutkimusta töitä varten, että millaisia lastenkirjoja on olemassa hah xd Ensimmäisessä osassa on myös pientä satumaisuutta, esim. uintitaidon opettaminen Kajolle. Kajo oppii teoksessa uimaan kolmen päivän aikana delfiinien avulla, joka ei nyt ole ihan jokaisen arkipäivää. Se on kuitenkin pieni asia viihdyttävässä teoksessa.
Ilmat ovat olleet ihanan lämpimiä ja aurinkoisia nyt, hieman jopa kuumia. Tämän johdosta päätin lukea Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka -teoksen ulkona, tuossa läheisen hiekkatien penkillä nauttien auringonsäteistä ihollani. Helmet-lukuhaaste saa siis jälleen rastin yhden kohdan yli, joka on nro 11. Teos, jota luet ulkona. Toisen osan luin sisällä tänään, kun tuli sellainen olo, että haluan lukea teoksen, jonka saan loppuun saakka. Minulla on myös keskeneräisiä teoksia, joita en millään meinaa saada eteenpäin luetuksi. Ja ensiviikolla onkin dekkariviikko! Nauttikaa dekkareiden loistosta ja lämpimistä ilmoista vielä kun niitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti