Soturikissat: Vatukkatähden myrsky

"Emmehän me mitenkään voi aloittaa uutta taistelua nyt!" Oravaliito huudahti" 
(Soturikissat: Vatukkatähden myrsky - Erin Hunter sivu 45)

Kesäkuu vaihtui, ja jouduin toteamaan, että ehdin lukea vain yhden teoksen Toukokuussa. Tämän vuoksi blogin puolella onkin ollut hiljaisempaa nyt muutaman viikon ajan. Kuitenkin kirjastot ovat jo auki, ja olen saanut hyvän kokoisen lukupinon odottamaan pöydän nurkkaan. Kesäkuussa osallistun pride-lukuhaasteeseen, mutta siitä vasta Erin Hunterin jälkeen. 

Vatukkatähden myrsky teos on Erin Hunterin Soturikissat erikoisseikkailu. Nämä teokset ovat täysin omia erillisiä teoksia, mutta ne kuitenkin liittyvät monesti johonkin aikaisempaan sarjaan tai teokseen niin kuin tässäkin tapauksessa. Vatukkatähden myrsky jatkaa kolmannen sarjan Tähtien enne tapahtumia Vatukkatähden kertomana. Erin Hunter nostaa jälleen mielekkäällä tavalla esille uuden pääsankarin pitkään jatkuneeseen sarjaan.

Ei ole kyllä Ruskan (Tulitähden) voittanutta, mutta Vatukkatähti on selkeä haastaja. Vatukkatähti on epävarma uusi johtaja, jonka ajatuksia Erin Hunter on tuonut esille jatkuvasti tarinan edetessä. Vatukkatähden persoona kehittyy lisää tämän erikoisseikkailun kautta, vaikka se jo syventynyt Tähtien enne -sarjassa. Tämä erikoisseikkailu kuitenkin tuo erilaisen puolen Vatukkatähdestä esiin, ja kertoo tarkemmin asioita, jotka jäivät minua aikoinaan kiinnostamaan.

On vaikea kirjoittaa ilman spoilereita, mutta yritän aina välttää niitä, vaikka tiedän teoksen ilmestymisajankohdan olleen aikoja sitten. Kustantamolta tulee todella nopeaan tahtiin Soturikissat -teoksia tälläkin hetkellä ulos. On kuitenkin pakko mainita, että Tähtien enne -sarjan jännitteet näkyvät kissojen välillä uuden vaaran uhatessa. Uuden vaaran alla on Vatukkatähden tehtävä monia valintoja, ja toivottava että jokainen kissa, ja jokainen klaani, noudattaa soturilakia. Kuitenkin Vatukkatähden epävarmuus, ja ihailu Tulitähteä kohtaan, voi vaarantaa klaanin sekä tämän tulevaisuuden.

""Ei", Närhisulka vastasi, ja hänen äänensä kuulosti etäiseltä ja jotenkin vanhemmalta. "Jotakin erilaista kuin suuri taistelu. En tiedä mitä se on, mutta tunnen tuulessa sen tulon.""

(Soturikissat: Vatukkatähden myrsky - Erin Hunter sivu 86)

Teos nostaa esille tavalliseen tapaansa nopeat juonen muutokset ja tapahtumat, joka pitää lukijaa otteessaan. Erin Hunterin moni ilmaisullinen ääni näkyy teosta lukiessa, ja sitoo juonen yhteen loistavasti. Lasten- ja nuortenkirjallisuudelle tyypilliseen tapaansa kuvailua on, mutta huippukohdat ovat nopeasti luettu läpi. Tapahtumaa on aina teoksen loppuun saakka.

Erin Hunter (monista kirjailijoista koostuva salanimi) lumoaa jälleen kerran lukijan. Olen kuitenkin huomannut, että asioiden nopeatempoisuus teoksessa alkaa hieman ärsyttämään minua. En ole pettynyt, että asioita on paljon, ja ne tapahtuvat nopeasti, mutta huomaan, että tämän hetken lukumakuuni kuuluu enemmän kuvaileva ja hidastempoisempi juoni. Turha jaarittelu on karsittu kirjasta täysin pois, ja siitä olen kateellinen. Omia tekstejä, kun kirjoitan, tuntuu että aina on niin paljon ylimääräistä, mutta en osaa karsia mitään pois.

Tässä teosta lukiessani huomasin myös, kuinka paljon soturikissoja olen aikoinaan lukenut, ja kuinka tapahtumat sitoutuvat yhteen. Taisin ensimmäisen soturikissan lukea kymmenisen vuotta sitten, jonka jälkeen luinkin kaikki ensimmäiset kirjat yhtenä putkena. Soturikissojen ensimmäiseen sarjaan kuuluu 6 kirjaa, jotka kertovat Ruskan tarinaa Myrskyklaanin joukoissa. Englanniksi kirjasarja kantaa nimeä The Prophecies Begin, jonka jälkeen ilmestyin toinen sarja nimeltä Soturikissat: Uusi profetia (New Prophecy). Tämän kirjasarjan löysin vähän kuin sattumalta. Kirjasarja kantaa 6 teosta, jotka luin omassa tahdissani. Näistä teoksista löytyy blokkaukset tunnisteen #soturikissat alta.

Kolmas kirja-sarja Soturikissat: Kolmikon mahti (Power of Three) kattaa myös kuusi teosta, joiden parissa viihdyin. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa seurannut sarjaa niin tarkasti, joten teokset tuli luettua pikkuhiljaa omassa tahdissa. Samoin kävi neljännen sarjan kanssa, joka kantaa nimeä Soturikissat: Tähtien enne (Omen of the Stars). Kaikki kuusi teosta luin, mutta en niin nopealla vauhdilla. Näitä ei löydy blogin puolelta, koska tuohon aikaan olin jättänyt blogin häilymään unohdettuun maailmankaikkeuteen. Tämän teoksen lukiessa tuli kuitenkin mieleen, kuinka paljon olen aikoinaan lukenut soturikissoja, vaikka en itseäni faniksi kutsukaan.

Ensimmäinen soturikissa sarja on ehdottomasti lempisarjojani, mutta en kuitenkaan muihin sarjoihin lämmennyt ihan samalla tavalla. Puolestaan soturikissojen esikoisseikailut ovat iskenyt minuun. Jotenkin on helpompi lukea yksi yhtenäinen teos nopeatempoista tarinaa, kun nopeatempoista sarjaa, jossa on tapahtumia kahden käden sormille. Olen kaikki soturikissat itse lukenut suomenkielelle käännettyinä. Kyllä houkuttaisi aloittaa soturikissojen 5-sarja, joka kantaa nimeää Soturikissat: Klaanien synty (Dawn of the Clans), mutta katsotaan kuinka innostun.

Huomasin yllättäin, että teos sopii Helmet-lukuhaasteeseen. En ollut huomioinut lukuhaasteen kohtaa numero 19. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, ja tässä teoksessa on jopa kaksi kappaletta: vatukka ja myrsky. Minun Helmet-lukuhaasteen suorittamistani voi seurata blogissa olevalta sivulta Helmet-lukuhaaste 2020.

Lisään vielä, että jokin kuitenkin Erin Hunterin tyylissä kiinnostaa minua. Teoksia on rentoa lueskella ilman ylimääräistä aivotoimintaa, eikä teosta tarvitse lukea yhdeltä istumalta. Siihen pääsee mukaan pidämmänkin tauon jälkeen. Hahmojen taustan tuntiessa teokseen on helppo saada erilainen ote, koska ei tarvitse muodostaa täysin uutta kuvaa. Kyllä jatkossakin tulen lukemaan Soturikissoja, mitä niistä en osaa vielä sanoa. Nyt kesäkuussa on kuitenkin erilainen "projekti" meneillään. 

Yöpöydän kirjat Niina emännöi koko kesäkuun kestävää pride-lukuhaastetta. Kesäkuun kaikenlainen pridetoiminta on siirretty myöhemmälle syksyyn, joten tämän haasteen avulla voi pride-kuukautta yhä viettää lukemalla sateenkaarikirjallisuutta. Itselläni löytyy kolme teosta tällä hetkellä lukupinosta, joista yritän myös kirjoittaa tänne blogin puolelle. Linkin kautta pääsee tutustumaan emännän, Niinan, tekemään ohjeistukseen pride-lukuhaasteesta. Hänen blogissaan on myös oivallinen kirjalista aiheeseen sopivista teoksista!

Soturikissat: Vatukkatähden myrsky (erikoisseikkailu)

Englanninkielinen alkuteos Warriors Super Edition: Bramblestar's Storm

Erin Hunter

Art House Oy, 2019

Suomentanut Nana Sironen

Kahdeksan puraisua

Nyt heittäydytään hetkellisesti aikuisten romaani- ja jännityskirjallisuuden pariin. Kahdeksan puraisua -teos pitää sisällään kauhulla ja jännityksella maustettuja lyhyitä romantiikan ja intohimon täyteisiä novelleja. Kirjailija Carmen Maria Machado sitoo yhteen intohimon ja kauhun oivallisella tavalla. Tämä teos oli osana lukumaratonia tuossa Palmusunnuntaina, jolloin sen sainkin luettua kokonaisuudessaan. Halusin kuitenkin vielä tehdä oman tekstin, jossa keskityn tarkemmin tähän kyseiseen teokseen. Lukumaratonin tunnelmia pääset lukemaan halutessasi täältä.

268 sivulla on yhteensä 8 novellia, jotka jakautuvat eri pituisina näille sivuille kertoen jokainen oman tarinansa. Jokainen novelli käsittelee samaa asiaa, eri näkökulmasta ja erilaisen juonen johdattelemana. Kirjailijan käden jälki näkyy jokaisessa novellissa selkeästi, eikä ole epäselvää, millaisella tyylillä hän novellit on kirjoittanut. Mielenkiintoisen teoksesta tekee juurikin se, että se sisältää novelleja, vaikka mielestäni otsikko voisikin kertoa yhdestä kokonaisesta teoksesta.

Haluan käsitellä ensimmäisenä kirjaa esineenä eli sen ulkonäköä. Tuntuu, että kirjan kokoon nähden, sinne on mahtunut enemmän tavaraa, kuin tämän kokoiseen kokonaiseen teokseen. Teoksen nimi on myös yhden novellin nimi, joten sekin yhdistää kannet sen sisältöön. Pohdin paljon kirjan valitessani, että kuinka vihreä nauha, joka kantta koristaa, soveltuu teokseen. En keksinyt syytä, vaikka sainkin teoksen kokonaan luettua. Ymmärrän yhteyden yhteen novelliin, mutta mielestäni vihreä nauha on hieman hämäävä, jonka takia itse pohdinkin, että teos voisi myös olla kokonainen kertomus.

"Etenkin eräs nainen palaa kerran toisensa perään. Hänen nauhansa on punainen ja se on solmittu hänen sorjaan nilkkaansa." 

(Kahdeksan puraisua teos, novelli Aviomiehen tikki: Carmen Maria Machado sivu 33)

Teoksesta on nostettu juuri oikeanlaisia asioita kirjan takakanteen. Ne saavat lukijan innostumaan, ja haluamaaan selvittää, mitä novelleissa tapahtuu. Kuvaava tyyli jo kirjan takakannessa on lumoava. Kirjailijan kirjoitustyyli tuo esille jokaisen asian todentuntuisen ja rajunpuoleisen. Lukijan mielee luodaan vahva kuva asioiden ulkonäöstä, joten itse tarinaan on helppo keskittyä. Kauhun tuntu säilyy koko teoksen ajan taustalla.

Kirjan päähenkilöt ovat naisia, mutta novelleita lukiessa huomaa, että päähenkilöillä ei esiinny nimiä tai kuvailevia piirteitä oikeastaan ollenkaan. Jos heitä kutsutaan teoksessa, niin siltikään nimiä ei mainita. Joten mielestäni on siis aivan selkeää, että päähenkilöön voi samaistua ilman sukupuoli jaoittelua. Kirjan takakannessa kuitenkin puhutaan naisen elämään kuuluvista arkipäiväisistä kauhuista, joita novellit käsittelevätkin.

Päähahmojen lisäksi tarinoissa esiintyy sivuhahmoja, joista toisilla on vahvempi henkilöllisyys kuin toisilla. Myöskin novellit poikkeavat suuresti tämän asian suhteen. Toisissa tarinoissa kummallakaan päähenkilöllä ei ole niin sanotusti henkilölllisyyttä, kun taas toisissa tarinoissa, jokainen sivuhahmo kerrotaan selkeästi nimiä ja ulkoasua myöten. Kertojana toimii minä -kertoja eli tämä kyseinen päähenkilö, jonka näkökulmasta asioita katsellaan.

"Petra tuo mekot Glamiin. Hänen äitinsä on suurimpia toimittajiamme. Sadien valokuvaamon henkilökunta on ottanut tavakseen lusmuilla Glamin ovensuussa tuijottamassa asiakkaita ja laukomassa ikäviä kommentteja, mutta Petra saa olla rauhassa Chrisiltä ja Caseylta ja muilta tasaisesti vaihtuvilta kusipäiltä. Petralla on lyhyt ruskea tukka ja baseball-lippis, jalassa tiukasti nauhoitetut maiharit. Kun hän retuuttaa muoviin käärittyjä harsomekkoja, näyttää kuin hän painisi paljain käsin jättimäisen päättäjäistanssihirviön kanssa - alushamesisälmyksiä ja strassituntosarvia - eikä sellaisen naisen kanssa tee mieli kinata joutavista. Kerran tupakkatauolla Casey puhui Petrasta lepakkona, mutta ei uskalla sanoa sellaista hänelle päin naamaa" 

(Kahdeksan puraisua teos, novelli: oikeat naiset on lihaa ja verta, Carmen Maria Machado. sivu 174)

Ryhdyin pohtimaan, onkohan kirjailija miettinyt novelleiden järjestystä teokseen. Onkohan sillä kuinka suuri merkitys? Itselleni teos oli alussa aivan lumoava, ja juuri sellainen mikä omaan lukumieltymystä innoittaa. Kuitenkin teoksen novelleiden erilaisuus, vaikutti omaan arviooni teoksen kokonaisuudesta hyvinkin paljon. Teosta lukiessa aloin miettimään, ettei jokainen novelli kantanut teoksen alussa olevaa innostustani aivan teoksen loppuun saakka. Jotakin puuttui viimeisistä novelleista, siksi mietinkin, mitä jos novellit olisivat erilaisessa järjestyksessä? Ensimmäinen novelli, joka kantoi nimeä Aviomiehen tikki, oli loistava avaus. Se sai haluamaan lisää.

Kolmen novellin jälkeen, neljännessä novellissa, joka kantoi nimeä Erityisen törkeää, tunnelma lopahti. Tähän novelliin en vain millään saanut otetta. Novelli jäi hyvin yksinäiseksi ja erilaiseksi muihin teoksen novelleihin verrattuna. Jotenkin mietinkin, että jos kyseinen novelli olisi ollut esimerkiksi ensimmäisenä, olisinko ollenkaan lukenut koko teosta?

Viimeiset kolme novelli ovat puolestaan tarinamaisempia, joten niiden lukeminen oli mukavaa. Kuitenkaan mikään ei voittanut ensimmäistä novellia. Se jäi ehdottomasti minulle sopivimmaksi, ja mielekkäimmäksi lukea. Kuitenkin halusin nähdä millaiseen kokonaisuuteen kirjailija pystyy, joten minusta novellikokoelman lukeminen oli mieltä avartavaa. Kirjailija pääsi näyttämään taitojaan monella osa-alueella, vaikka sitoikin novellit tiettyyn aiheeseen. Itse teoksen nimeä kantana Kahdeksan puraisua -novelli jäi vähän heikoksi muiden rinnalla.

Kahdeksan puraisua

Carmen Maria Machado

sivuja 271

Kustantamo S&S, Helsinki, 2019

Englanninkielinen alkuteos Her Body and Other Parties

Suomentanut Kaijamari Sivill

Kirjahyllyhaaste

Vappu on mennyt odotetuin tunnelmin eli en ole oikeastaan tehnyt mitään. Maailman nykyinen tilanne vaikuttaa niin suuresti, että on parempi itsekin vain välttää koko maailmaa tällä hetkellä. En kuitenkaan hetkellisestikään unohtanut toimia, tutkia ja etsiä, vaan päätin käydä kirjojani läpi kirjahyllyhaasteen muodossa. Huomasin myös tarvitsevani uuden ja paremman kirjahyllyn.. koskahan voisi olla sen ostamisen aika? Vappu meni siis aivan erilaisissa tunnelmissa mitä yleensä.

Kirjahyllyhaaste on tällainen 16 kohdan haaste, joka pyöri kaveripiirissäni hetkittäin sitten. Päätin tuoda sen itsestäni julki tänne blogin puolelle, koska muistin "hyllyssäni" sivun jossain kohtaan olevan niin epätasapainossa, että en jaksanut sitä enää muokata ja täydentää oikeanlaiseksi. Näytän vilauksen kirjahyllyni sisällöstä teille siis kirjahyllyhaasteen kautta.

Tämän tekeminen yllättäen ei ollutkaan niin helppoa, kuin kuvittelin. En meinannut jokaiseen kohtaan millään löytää sopivaa kirjaa, tai puolestaan joihinkin kohtiin olisi mennyt oikein hyvin useampikin kirja. Päätin vielä lisätä kohtien alle teoksesta tietoa, jotta on helpompi tunnistaa teos. Kuitenkin tässä on nyt oma tuotokseni näin vapun kunniaksi!

Tarkoituksena on siis yksinkertaisesti vastata 16 kysymykseen kirjan nimien avulla, joita löytyy omasta hyllystä. Jos lukijana sinulla on kiinnostusta itsekin tutustua oman kirjahyllysi sisältöön, kopio haaste ja haasta itsesi; se on täysin vapaassa käytössä. Tämä oli oikein oivallista ajanvietettä näin vappuna, ja samalla huomasin kuinka monta teosta haluaisin lukea uudelleen :)

(Kerro itsestäsi kirjahyllysi avulla. Vastaa kysymyksiin vain omistamiesi kirjojen nimillä.)

1. Mikä/Kuka olet? --- Half Wild

Sally Green - Half Wild

Penguin Books, 2015

2. Kuvaile itseäsi? --- Half Lost
Sally Green - Half Lost
Penguin Books, 2016

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? --- elämä ja kuolema
Stephenie Meyer - elämä ja kuolema; Houkutus toisin päin
WSOY, 2016. Englanninkielinen alkuteos Twilight/Life and Death
suomennus Tiina Ohinmaa

4. Kuinka voit? --- Metsän tarina
Suhonen, Ville; Siitonen, Hannu & Pöllänen, Mikko - Metsän tarina
Kustantaja: Maahenki; Painatus: Lönnberg Print & Promo, Helsinki, 2013

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? --- Varjot
J.R. Ward - Mustan tikarin veljeskunta: Varjot
Basam Books, 2015. Englanninkielinen alkuteos The Shadows
suomentanut Timo Utterström

6. Mihin haluaisit matkustaa? --- Suomi-Englanti-Suomi sanakirja
Ilkka Rekiaro & Douglas Robinson - Suomi-Englanti-Suomi sanakirja
Gummerus

7. Kuvaile parasta ystävääsi? --- Kuningas
J.R. Ward - Mustan tikarin veljeskunta: Kuningas
Basam Books, 2014. Englanninkielinen alkuteos The King
suomentanut Timo Utterström

8. Lempivärisi? --- Verisuudelma 
J.R. Ward - Mustan tikarin perintö: Verisuudelma
Basam Books / Viisas elämä Oy, 2016. Englanninkielinen alkuteos Blood Kiss
suomentanut Timo Utterström

9. Millainen sää on nyt? --- Vitutuspäiväkirja
Atpo ja Pasi - Vitutuspäiväkirja
Gummerus, 2019

10. Paras vuorokauden aika? --- Pimeyden rakastaja
J.R. Ward - Mustan tikarin veljeskunta: Pimeyden rakastaja
Basam Books, 2009. Englanninkielinen alkuteos Dark Lover
suomentanut Marke Ahonen

11. Jos olisit elokuva, niin minkä niminen? --- Naamioleikit
Sasha Grey - Naamioleikit
Otava, 2013. Englanninkielinen alkuteos The Juliette Society
suomennus Maija Kauhanen

12. Millainen on parisuhteesi? --- Neiti Etsivä ja kadonneen elokuvan arvoitus
Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja kadonneen elokuvan arvoitus
Tammi,1995. Englanninkielinen alkuteos The Clue on the Silver Screen
suomentanut Anu Havia

13. Mitä pelkäät? --- Half Bad
Sally Green - Half Bad
Penguin Books, 2014

14. Mitä toivot? --- Taru Sormusten Herrasta; Kuninkaan paluu 
J.R.R. Tolkien - Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu
WSOY. Englanninkielinen alkuteos The Lord of Rings III: The Return of the King (1955)
Suomennettu vuoden 1966 laitoksessa. Suomennus Kersti Juva

15. Päivän mietelause? ---  Eikä yksikään pelastunut
Agatha Christie - Eikä yksikään pelastunut
WSOY pokkari, 2012. Englanninkielinen alkuteos And Then There Were None/Ten Little Niggers
suomennus Helka Varho

16. Minkä neuvon haluaisit antaa? --- Hiljaisuus
Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus 
WSOY, 2012. Englanninkielinen alkuteos Silence
suomentanut Pirjo Ruti

Yhden promillen juttuja

Yhden promillen juttuja -teos nostaa esille todenmukaisia kertomuksia nuorten elämästä. Siinä esille nousee nuorten elämän haasteita ja houkutuksia, joihin jokainen varmasti on itsekin törmännyt aikoinaan. Ei välttämättä kaikkiin, mutta joka tapauksessa jokaisella on salaisuuksia. Tässä teoksessa nousee nuorten maailmasta esille muunmuassa kaverit, ryhmäpaine, alkoholi, juhliminen ja pikavipit. Nämäkin ovat vain pieni osa teoksessa esille nostettavista asioista.

Terhi Rannelan teoksessa on 19 lyhyttä kertomusta, joissa jokaisessa on oma päähenkilö/-t. Teokset eivät ole keskenään millään tavoin yhtenäisiä, vaan jokainen kertoo kuvailevasti yhden tai muutaman päähenkilön kertomuksen, jossa painottuu jokin edellä mainittu asia. Poikkeus vahvistaa säännön -sanonta pätee myöskin tähän teokseen, koska teoksessa on yksi 3-osainen kertomus, joka sulautuu yhteen, vaikka on jaettu kolmeksi eri kertomukseksi. Jokaisen teoksen pituus on todella lyhyt, lyhyin teos on vain 2 sivua pitkä. Muuten keskimäärin yhden kertomuksen pituus on 3-4 sivua. 

Erilaiset päähenkilötkään eivät ole millään tavoin yhteinäisiä. Rannela on tuonut esille ihmisten erilaisuuden nuorten kautta. Teoksessa on monenlaisia nuoria; on tyttöjä ja poikia, täysi-ikäisiä ja sitä nuorempia, sisaruksen omaavia ja ainoita lapsia. Nämä nuoret ovat tarinoiden kertojia, joilla jokaisella on omanlaisensa tausta, vaikka se onkin lyhyt ja ytimekäs. Tausta on osaksi hämyisä, koska kirjailija ei ole keskittynyt kertomaan kaikki asioita, vaan keskittynyt kertomuksissa tiettyyn aiheeseen. Päätelmiä on kuitenkin helppo tehdä jokaisesta päähenkilöstä, vaikka niiden totuudenmukaisuudesta ei tietenkään tiedä. Jokainen kuitenkin tekee päätelmiä jatkuvasti, joten sitä tekee myös lukiessa.

Kertomukset ovat kirjoitettu niin, että päähenkilön elämään on helppo hypätä mukaan. Hauskinta oli, kun en jokaisen kertomuksen kohdalla huomannut aluksi kertojan sukupuolta. Naureskelin vain itsekseni kertomuksen lukemisen jälkeen, että olin tehnytkin pojasta tytön tai toisinpäin kyseiseen kertomukseen, mutta onneksi sukupuoli ei haitannut lainkaan päähenkilöihin samaistumista eikä kertomuksen lukemista. Kuitenkin kirjailija oli huomioinut kertomukset niin, että jokaisen kertomuksen kohdalla päähenkilön sukupuoli ilmeni lukiessa. 

"En kysy, en puutu, en utele, vaan vaikenen, sillä niin meidän perheessämme on näköjään tapana tehdä."

(Terhi Rannela; Yhden promillen juttuja sivu 58)

Jokaisessa kertomuksessa on selkeä alku-, keski-, ja loppukohta, joten kertomusta on yksinkertaista lukea. On myös lumoavaa, kuinka osa kertomuksista nostaa esille muistoja: seikkailut kavereiden kanssa, joihin nämä teoksessa käsiteltävät aiheet ovat jotenkin liittynyt. Se tuo hyvällä mielellä, kun välillä pohtii kuinka on itsekin tyhmyyksiä tehnyt, ja kuinka ne luodut kaverisuhteet ovat kehittyneet ajan kanssa. 

Kirjailija nostaa esille myös positiivisia asioita nuorten elämästä, joita he eivät välttämättä itse kertomuksissa huomaa, koska ne kulkevat tavallisina arkipäiväisinä toimintoina, joita tehdään jos asian tekemisestä tykkää. Suurin osa siis keskittyy harrastuksiin, joita tarinoiden henkilöt tekevät, kuten piirtämiseen, luonnosteluun ja valokuvaukseen. Itsellenikin on tärkeää, että löytyy harrastuksia, vaikka ei "virallisesti" harrasta mitään. Kirjojen lukeminen, kirjoittaminen ja muu vastaava ovat minulle harrastus täysin siinä missä muukin. Teoksessa huomaa, että jokaisella päähenkilöllä on "maailma", johon kadota. Itselläni se on aina ollut kirjallisuus.

"- Täti vei minut hiljattain Elizabeth Blackadder -nimisen taiteilijan näyttelyyn. Hän on skotlantilainen maalari. En ollut kuullutkaan hänestä ennen Edinburghin-matkaamme, mutta innostuin hänen tyylistään. Blackadder maalasi tulppaaneja, kissoja, päärynöitä - kaikkea pientä ja arkista. Olin ennen ajatellut, että kiinnostava taide on aina rajua tai skandaalinhakuista, ainakin sellaisesta kuviskoulun opettaja tykkää."

(Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja sivu 80)

Tarinoiden miellekkyydessä oli myös eroavaisuuksia. Osa tarinoista ei kiinnostanut, mutta luki sen viisi sivua pitkän kertomuksen kuitenkin. Toiset olivat raskaita, joka myös laski omaa haluani lukea kertomus. Toisaalta taas löytyi muutama kertomus, josta olisi voinut lukea vaikka 100 sivuisen kirjan! Itselleni jäi parhaiten mieleen teoksesta kertomukset Miss Jackie Daniels ja Vaa'an tähtikuvioita. 

Miss Jackie Daniels -niminen kertomus antaa heti mielikuvan, mistä tarina mahtaa kertoa, tai toivon, että en ole ainoa jolle tulee välitön mielikuva kyseisestä kertomuksesta. Veikkaan, että mielikuvasi siellä ruudun toisella puolella on oikea. Kertomus oli lyhyt, mutta todella kuvaava. Vähän vähemmän taustaa oli kerrottu, joten lukijalla oli vapauksia muodostaa omanlainen kuva päähenkilöstä. Kuitenkin lyhyestäkin kertomuksesta saadaan näköjään hyvin mielenkiintoinen, koska tämä kertomus jätti haluamaan lisää! 

          Kun taas miettii Vaa'an tähtikuvioita -nimistä kertomusta, eroaa se täysin äsken mainitsemastani Miss Jackie Daniels -kertomuksesta. Itselleni tuli heti mieleen painoon liittyviä asioita, joita ajattelin kertomuksen käsittelevän. Pääsin kuitenkin yllättymään positiivisesta, koska nostan tämän kyseisen kertomuksen teoksen parhaimmaksi. Kertomuksessa oli selkeä ydin asia, joka haluttiin nostaa esiin. En halua paljastaa mitään, joten en sen enempää kerro tästä. Mainitsen kuitenkin, että Miss Jackie Daniels -kertomusta tosiaan olisi voinut lukea pidempäänkin, puolestaan tämä Vaa'an tähtikuvioita -kertomus oli juuri oikean mittainen makuuni. Siinä oli kaikki oleellinen juuri tuollaisenaan.

Rannelan esille nostama kieli on selkeästi nuorille tyypillisiä viittauksia täynnä, mutta kuitenkin hienosäädetty teokseen sopivaksi. Teos täytti sen pienen aukon minussa, joka halusi lukea nuortenkirjallisuutta kaikkine hölmöyksine. Sain taas annoksen nuoruutta takaisin itseeni. Vaikka kertomuksista osa oli raskaita, ne kuitenkin tasapainoittivat toisiansa hyvin, eikä kertomusten välillä tullut yhteentörmäyksiä. Kokonaisuutena teos on oikein oivallinen yhden silmäyksen luettava.

Yhden promillen juttuja

Terhi Rannela

Otavan Kirjapaino Oy

Keuruu 2012

sivuja 110

Pääsiäismaratonin Valtaistuinpeli, tässä tunnelmat

Pääsiäislukumaraton järjestetään 10.4.-13.4.2020, jonka aikana maratooniin saa osallistua lukemalla väh. 24h, mutta voi lukea aina sinne yli 70h saakka. Lukumaratonista voi blokata ennen, sen aikana sekä jälkeen. Lukumaratonia emännöi LauraKatarooma, hänen bloginsa ja lukumaraton info löytyy täältä. Käykää fiilistelemässä myös sitä, ja muiden osallistujien lukumaraton urakkaa.

Palmusunnuntain lukumaratonin jälkeen keskustelin itseni kanssa, ja otan nyt erilaisen näkökulman tähän maratooniin. Päätin lukea yhtä teosta, joka on George R.R.Martin:in - Valtaistuinpeli. Tämä yli 700 sivua oleva jätti, on jo hetken aikaa pyörinyt mielessä, joten päätin lukemisen suorittaa nyt! Aloitan oman luku-urakkani kello 16:00, joten se päättyy maaanataina kello 16:00 (48h).

Game of Thrones - lauantai kello 16:00

Itselle kyseinen sarja on jonkun verran tuttu; tullut joskus katsottua jakso sieltä ja toinen täältä. Molempia vaihtoehtoja, kirjan lukua ja sarjan katsomista, olen miettinyt useamminkin, mutta nyt vihdoin vuosien jälkeen päätin tarttua tähän teokseen. Ensimmäinen teos Valtaistuinpeli, kupillinen teetä ja mukava asento: näin on hyvä aloittaa tämä urakka.

Liian koukuttavaa - lauantai kello 20:40
Martin:in teos on nyt avattu, enkä meinaa suostua laskemaan sitä käsistäni. Teoksesta minulla on tosiaan hieman kokemusta sarjan osalta, kuitenkaan en ole koskaan yhtäkään kautta kokonaan katsonut. Alussa on hyvin hämmentävää, kun tarinalla on niin monta kertojaa, ja tämän seurauksena monta eri näkökulmaa. Jossain 100 sivun kohdalla tähän alkaa tottumaan, ja palaset loksahtavat toisiinsa.
tähän mennessä sivuja yhteensä: 110

"Hänen veljensä hymyili. "Hyvä." Hän kosketti Danyn tukkaa, melkein hellästi. "Kun minun hallintokauteni historiaa kirjoitetaan, sisko hyvä, sanotaan, että se alkoi tänä iltana.""

(Geroge R.R.Martin- Valtaistuinpeli, sivu 33)

Aamun ensimmäinen tee kupillinen - sunnuntai kello 8.05
Sadepäivä: kerrankin hyvä syy pysytellä vain kotosalla. Luin vielä eilen noin 40 sivua Valtaistuinpeliä, ja nyt jatkan teoksen ja tee kupillisen parissa.

Teosta eteenpäin lukiessa, huomaan alkavani jatkuvasti enemmän tuomitsee teoksen hahmoja. Huomaan jo tehneeni valinnan kenen näkökulmasta teosta luen mieluiten. Teos kiinnostaa minua myös vahvojen fantasiapiirteiden takia: lohikäärmemunia, hurjasusia, mystisiä puita sekä variksia. Kaikki tämänkaltaiset asiat teoksessa huokuvat fantasiaa, joka kiehtoo minua. Haluan myös vahvasti tietää kuinka asiat kietoutuvat toisiinsa, ja miten näiden eläimien käy.  

tähän mennessä sivuja yhteensä: 160

"Viisi miestä, kolme poikaa, hurjasusi, kaksikymmentä hevosta ja häkillinen mestari Luwinin Benjenille antamia variksia. He olivat epäilemättä omituinen joukkio Kuninkaantiellä - tai millä hyvänsä tiellä." 

(Gearge R.R.Martin - Valtaistuinpeli, sivu 112)

Talvi on tulossa - sunnuntai kello 14:15
Onneksi meillä on edessä kesä, eikä puolestaan kylmät ja raa'at kelit, mitä Valtaistuinpelin hahmot odottavat. Jokaisen hahmon tarina on nyt selkeä, ja teos antaa nyt odotella itseään huippukohtien muodossa. Tällä hetkellä siis luen pohjustuksia huippukohdille eri hahmojen tarinoissa. Odotan jo, kuinka pitkälle tiettyjen hahmojen tarinat viedään tässä ensimmäisessä teoksessa. Loppuratkaisuihin on vielä reilusti matkaa, mutta tahtia on hyvä.
tähän mennessä sivuja yhteensä: 243

Mustavalkoiset kuvat puhuvat - sunnuntai kello 19:30
Olen nyt ylittänyt tästä yli 700 sivuisesta jättiläisestä puolenvälin, ja olen lumoutunut. Itse kirjailijan Geroge R.R.Martin:in kirjoitustyyli ei nouse vahvasti itselleni esille, kuitenkin huomaan, että hän on huomioinut sanavalinnoillaan teoksen tyylin sopivan historialliseen ajankohtaan. Nämä asiat eivät nyt ihan nykyajassa tapahdu kuitenkaan. Teoksessa on myös mustavalkoista kuvitusta, joiden taustalla on Petri Hiltunen. Mielestäni kuvat ovat tyyliltään hyvin sopivia, tumman puhuvia.

Myös 24h raja on jo ylittynyt, enkä ole oikeastaan väsynyt. Huomaan kyllä, että nyt varsinkin kaipaa hetkiseksi muuta tekemistä, mutta todennäköisesti jatkan vielä myöhemmin tänään teoksen parissa. Toivoisin kovin, että saisin tämän luettua nyt 48h aikana, mutta saa nähdä. Aika voi tulla haasteeksi!
tähän mennessä sivuja yhteensä: 396

Huippukohdat, haluan lisää - maanantai kello 9:50 
Olen kahlannut teoksessa yli sen vaiheen kun pohjustetaan huippukohtauksia varten, eli pääsen nyt vasta lukemaan ne kaikkein parhaimmat ja jännittävimmät kohdat teoksesta. Teos oli jo aamupala seurana, vaikka luinkin sitä todella hyvin vielä eilen illalla. Nyt kuitenkin on jatkettava, koska 48h alkaa kulumaan loppuun. Hyvät yöunet takana, joten jaksan tämän viimeisen kuusi tuntia varmasti.
tähän mennessä sivuja yhteensä: 517

Lopputunnelmat
48h on nyt suoritettu, ja olo on tyytyväinen. Sain luettua kokonaan tämän teoksen, ja jäin haluamaan lisää. Ulkoilmatkaan eivät ole onneksi suosineet vesi- ja lumisateineen, joten ei tarvitse murehtia sisällä olemista. George R.R. Martin:in Valtaistuinpelin pituus on 710 sivua, jonka lisäksi vielä on liitteitä teoksen lopussa. Taitaa olla minun ennätykseni ikinä näin yhden lukumaratonin aikana. Onneksi aikaa oli tämä 48h, mutten en olisi teosta saanut luettua.
Yhteensä luettuja sivuja tuli 732.

Valtaistuinpeli jakaa mielipiteeni hyvin rajusti. Teos aloittaa Tulen ja jään laulu -nimisen sarjan, ja jättää monia asioita hyvin avoinaiseksi. Uskon, että kirjasarja toimii todella hyvin tv-sarjana. Pitäisiköhän siirtyä sen pariin? Teoksessa 3 pääjuonta käsiteltiin monen eri kertojan näkökulmasta, joten alussa on hankaluuksia pysyä juonessa mukana. Tyrion, Catelyn, Eddard, Jon, Bran, Sansa, Arya sekä Daenerys ovat jokainen pääjuonien sankareita, joiden ajatukset ja tunteet nostetaan vahvasti esille tarinoiden edetessä.

Eddard, Tyrion, Sansa, Arya, Bran sekä Catelyn kertovat Lannisterien ja Starkin sukujen välisistä jännitteistä. Jokainen heistä kertoo tämän pääjuonen johdattelemana omaa tarinaansa, kuinka hahmo nousee esille ajatuksiensa ja tunteidensa avulla näissä tilanteissa ja ympäristössä. Jokaisella on oma paikkansa, jonka seurauksena muodostuu monia pienempiä juonia teoksen sisällä. Jon puolestaa kertoo tarinaansa Muurilta, ja siellä tapahtumista asioista. Daenerys Targaryen on itsessään jo oma pääjuoni teoksessa.

Teoksessa on hyvin paljon asiaa, joka toisaalta saa toivomaan, että olisi jo katsonut sarjaa. Tilanne olisi varmasti erillainen, jos olisin lukenut kirjan jo sen ilmestyessään, mutta nyt kun tietää, että tv-sarja on jo olemassa tästä sarjasta, tuntuisi hyvin helpolta taipua sen puolelle. Pohdin myös onko jännitys, kauhu ja vaara niin esille teoksessa kuin toivoin. Onko teos vain yksinkertaisesti hyvä, vai onko se hyvä, koska sen sanotaan olevan?

George R.R. Martin - Valtaistuinpeli

Englanninkielinen alkuteos - Game of Thrones

Tulen ja Jään laulu osa 1

Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2009

Palmusunnuntain lukumaraton suoritettu, tässä tunnelmat!

Lukumaratonit ovat loistava tapa viettää viikonloppua rentoutuen ja kirjamaailmaan upoten. Olisi yksi keskeneräinen blokkauskin, mutta päädyin kuitenkin, että haluan osallistua lukumaratoniin. Aikaisemminkin olen näihin osallistunut, mutta silti on epäilys, että en muista kaikkea, mitä pitäisi muistaa. Lukumaratonin aloitan nyt klo 18:00 ja näin ollen luen aina sunnuntain klo 18:00 saakka eli 24 tuntia. Kuitenkin pidän blogitaukoja, ruokataukoja ja taidan nukkuakin välillä!

Tällä kertaa lukumaratonin emäntänä toimii Iltatähden syttyessä -blogi. Bloggauksen ja ohjeistuksen lukumaratoniin ja Iltatähden syttyessä -blogin löydät tästä. Otan itse osaa lukumaratoniin extempore perjaatteella, joten sen kummempaa kirjapinoa en ole varannut lukumaratonia varten. Kuitenkin luettavia kirjoja on vielä jäljellä: kirjastosta lainattuja sekä omia, joita ei ole vielä ehtinyt lukea. Aloitan siis jostakin näistä. Löytyy myös kirjoja, joita haluaisin uudemman kerran lukea pitkästä aikaa. Tähän blokkaukseen päivittelen tunnelmia ja sivumääriä lukumaratonin aikana.

Lukumaraton urakka alkakoon - kello 18:00 
Aloitan synttärilahjana minulle ostetulla kirjalla, joka ei nyt varsinaisesti ole täysin luettava. Kirja on Pasa:n ja Atpo:n Vitutuspäiväkirja. En ole kuitenkaan kirjaa kertaakaan vielä ehtinyt avaamaan, joten avaan sen nyt ja luen vähän ohjeistuksia, mitä kyseiseen teokseen saa tehdä, ja hyvä ottaa huomioon, että kirja on huumorilla täytetty.

Tilanne vaatii novelleja - kello 19:45
Vitutuspäiväkirja aloitus oli hyvä valinta, kuitenkaan se ei kauan kantanut. Kirjassa ryhtyi jo kirjoittamaan tehtäviä ja lukeminen alkoi jäämään. Myöskin pidin pienen tauon ja selailin blogeja, ja luin kirjoituksia. Tämän korona-epidemian ja sisällä olen vuoksi pitää etsiä luettavaa. Ja ryhtyä myös miettimään mistä sitä voisi saada, kun kirjastot ovat kiinni.

Vitutuspäiväkirjasta sain kerättyä sivuja 54. Nyt hetkittäin sitten nostin kirjaston kirjojen pinosta Carmen Maria Machadon teoksen Kahdeksan puraisua, joka on novelliteos. Ajattelin jatkaa sen parissa nyt iltaani.

"Ja matka jatkuu, Joensuusta länteen.." - kello 22.30
Carmen Maria Machadon teos on ollut lumoava. Olen lukenut nyt hänen teoksestaan kolme novellia. Kauhun ja romantiikan sekoitus on ollut mielenkiintoinen yhdistelmä, kuitenkin ensimmäinen novelli hänen teoksessaan on ollut minulle mieluisin.

"Tämän tarinan opetusta minun ei tarvitse kertoa. Luultavasti se on jo kaikkien tiedossa." (Carmen Maria Machado: Kahdeksan puraisua sivu 31). Aviomiehen tikki -nimeä kantava novelli oli kyllä todella hienosti kirjoitettu, jonka seurauksena teos sai minut haluamaan lukea lisää. Tästä teoksesta voisi varmaankin tehdä blokkauksen lukumaratonin jälkeen. Nyt kuitenkin taidan heittäytyä television tai pelailun maailmaan. En kuitenkaan osaa sanoa, jos vaikka lukisin vielä yhden novellin tai kaksi. Viimeistään aamulla jatketaan.

Tällä hetkellä luettuja sivuja: Vitutuspäiväkirja sivut 54 + Kahdeksan puraisua sivut 77
yhteensä sivuja 131.

Sunnuntain aamuauringon hehku - kello 8:50
Eilen luin vielä yhden novellin Carmen Maria Machadon teoksesta. Se osoittautui hyvin omituiseksi ja pitkävetiseksi. Tämä 64 sivua pitkä novelli oli latistavaa luettavaa, koska en saanut ollenkaan siitä otetta. Nyt aamupalan kaverina luen seuraavan novellin teoksesta. Novelli kantaa nimeä: Oikeat naiset ovat lihaa ja verta. Novelli iski minuun paljon paremmin kuin aikaisempi. Selkeä tarinan ja juoni, jonka kirjoittaja novelliin on luonut, oli helposti mukaansatempaava.

Sivuja kertyi lisää 88 kappaletta. Yhteensä tällä hetkellä luettuja on 219.
Tällä hetkellä mietin vähän millaisen aikataulun teen tähän syntymäpäivääni! Lukuaikaa on kello 18:00 saakka eli runsaasti vielä jäljellä. Yritän ainakin tämän Machadon teoksen saada luettua loppuun saakka.

Kello käy - kello 13:25
Machadon teos on nyt kahlattu läpi. Luonnollisesti, kun teos kantaa nimeä Kahdeksan puraisua, siinä on kahdeksan novellia, eikä yhdeksän. Olin jotenkin täysin uskotellut itselleni teoksen sisältävän yhdeksän novellia, kunnes tajusin, että viimeisen otsikon alla oli kirjailijan osoittamat kiitokset. Sitä nyt ei kuitenkaan novelliksi lasketa, vaikka mukavaa luettavaa on.

Viimeiset kolme novellia Machadon teoksesta ovat tarinamaisempia, joten lukeminen on minulle huomattavasti rennompaa. Jokaisesta tarinasta jää hyvin erilainen fiilis kuin aiemmista, jotenkin osaksi myös hämmentynyt. Kirjailija on selkeästi tavoitellut jotakin aivan upeaa, joka ei minulle välity jokaisesta novellista. Taidan tehdä tästä blokkauksen myöhemmin. Toinen blokkaus on myös kesken, mutta onneksi se ei mihinkään häviä.

Nyt täytyy miettiä hetkinen näläntunteen hävittämistä. Tämän jälkeen tutkailla, millaista kirjallisuutta sitä haluaisi vielä lukea. On kirjaston lainoja, mutta taidan odotuttaa vielä niiden kanssa. Voisin ehkä palata johonkin vuosia sitten lukemaani.. Minulla on vahva halua lukea Langennut enkeli -sarja uudestaan. Katsotaan mitä valitsen.

Luettu tähän mennessä: Carmen Maria Machado - Kahdeksan puraisu 268 sivua (kokonaan) + 54 sivua Vitutuspäiväkirjaa - yhteensä sivuja 322

Aika lopetella - kello 17:40
Lukuaika on nyt melkein loppu ja päätin ryhtyä kirjoittamaan tätä yhteenvetoa. Ryhdyin kuitenkin vielä lukemaan Langennut enkeli -teosta, ja pääsinkin siinä etenemään yllättävän paljon. 24 tuntia lukemista meni yllättävän vauhdilla. Valitsin mielestäni hyvin ajankohdan, koska oli koko tämä päivä aikaa sitten lukea, mutta kuitenkin vaadin illalla vielä hieman rentoutumista, varsinkin kun itse menen huomenna (vielä ainakin) töihin.

Yhteenveto

Huh! Olipas maraton, mutta onneksi se näin synttäreiden kunniaksi on asioiden parissa, joista pidän paljon. Palmusunnuntain maratonista tuli ensimmäinen pitkään aikaan, mutta ehdottomasta ajankohdallisesti parhaiten sopiva. Ehdin myös keskittymään paljon sekä kirjallisuuteen, että tähän blokkaukseen, jotta saisin mahdollisimman paljon myös teille kuvailtua, miten omalla kohdallani lukumaraton etenee.

Iltaisin lukeminen aina väsyttää ihmeellisen paljon. Huomaa, että aivot ovat jo kokopäivän tehneet työtä ja kaipaavat lepoa, joten tämän sunnuntaipäivän aikana lukeminen sopi minulle paremmin. Aamusta alkaen luin teoksia, joista olin monta mieltä. Sitten lopulta päätin kuitenkin, että aloitan vielä menneiden aikojen kunniaksi Langennut enkeli -sarjan. Pääsin siinäkin hyvin alkuun, ja huomasin juuri miksi rakastan nuortenkirjallisuutta.

Pidän kirjallisuudesta, jossa asioita tapahtuu tasaisella, mutta verkkaiselle rytmillä. Sitä näissä nuorille suunnatuissa kirjoissa löytyy. Onneksi jokainen saa olla omanlaisensa, jonka vuoksi jokainen voi myös lukea mitä haluaa. Itselläni löytyy molempia puolia rakastava osa itsestäni, nuortenkirjallisuutta ja aikuisten romaaneja, siksi niitä tuleekin lukea limittäin, jotta saa innoitettua molempia puolia itsestään.

Lukumaratoneille tulevaisuutta ajatella huomaan, että novelli teokset ovat hyvä valinta. Näin ollen pääsee hyppäämään tarinasta toiseen, eikä kokonaisuus teoksessa jumitu pitkäksi aikaa paikoilleen, vaan jatkaa eteenpäin, jota itse toivon kirjalta paljon. Toisaalta myös itseä kiinnostavan kirjan ottaminen lukumaratoniin varmaankin voisi olla sopiva, koska sitäkin todennäköisesti tulisi kahlattua vauhdilla eteenpäin.

Tähän lukumaratoniin valitsin alla luetellut teokset (sivumäärät sulkeissa)
Pasa ja Atpo (Gummerus Kustannus Oy) - Vitutuspäiväkirja (luettuja sivuja 54)
Carmen Maria Machado (Kustantamo S&S) - Kahdeksan puraisua (sivuja 268, luettu kokonaan)
Becca Fitzpatrick (WSOY) - Langennut enkeli (luettuja sivuja 76)

yhteensä luettuja sivuja: 398

Pilvikädet

Mutta jotta voisi avata silmänsä, on ensin tultava sokeaksi. Voiko sokea väittää, että aurinkoa ei ole olemassa?" 
(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 126)

Minulla on monesti tapana selailla kirjaa jo kirjastossa, ennen kuin virallisesti valitsen kirjan luettavaksi. Valitsen kirjan monenkin asian perusteella, mutta tässä suurin valintaan vaikuttava tekijä oli kirjan tumma ulkoasu. Kirjaa lukiessa huomasin myös itse tarinan ja kirjan sisällön olevan todella tumman puhuva, joten siltäkin osin kirja kiinnosti minua suuresti. Yllätyksekseni kirjaa lukiessa huomasin sen sivuilla olevan myös kuvitusta. Kappaleet oli eroteltu kuvien avulla. Myös kuvat olivat tumman puhuvia, käsittelivät luurankoja, ihmisten varjoja sekä erikoisia kuvioita, joiden tulkinta on katsojen silmissä.

Kirjan kansikuva ja takakannen teksti antaa jo selkeän kuvauksen, millainen kirja on kyseessä. Kuitenkin lopun epilogi vasta paljastaakin mielenkiintoisia seikkoja Tampereen ratkaisemattomista tapauksista 90-luvun alkupuolella, johon kirjan tarina perustuu. Kirjan luokittelisin rikos- ja kauhuromaaniksi, jonka sisällä käsitellään myös ihmisen mentaaliapuolta unien kautta.

Kirjailija M. A. Meretvuo, aikaisemmin kirjoittanut tietokirjan, luo tässä ensimmäisessään romaanissa vahvan tumman ja voimakas sävyisen kirjan, joka on mielestäni hyvin onnistunut luomaan ahdistavan, mutta houkuttelevan tunnelman. Kirjan haluaa kahlata läpi melkein yhdeltä iskulta, vaikka se välillä voikin aiheuttaa kylmiä hikipisaroita selässä.

Kirjan päähenkilönä toimii 23-vuotias nuorimies, joka on vetäytynyt itseensä ja eristäytynyt muusta maailmasta. Hän kuitenkin käy koulua, ja tälläkin hetkellä suorittaa harjoittelua työskentelemällä tavaratalossa. Kirjan päähenkilön historiasta ja taustasta selviää monenlaisia asioita kirjan edetessä. Hänen seurustelusuhteistaan, Johannasta sekä unien maailmastaan selviää järkyttäviä, mutta mieltä avartavia seikkoja. Kirjan päähenkilön hahmo syvenee kokoajan kirjan edetessä, eikä loppua kohden lukiessa edes huomaa hieman alun hankalaa samaistumista hahmoa kohtaan.

"Herään ja tunnen yhä putoamisen aiheuttaman kouristuksen vatsassa."

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 63)

Nuorimies elää yksin, ja keskittyy työnsä lisäksi valokuvaamiseen, musiikkiin ja salatieteisiin. Kirjan alussa hänen mielensä palaa jatkuvasti entisiin suhteisiinsa sekä muistoihin. Hän kehittyy jatkuvasti omien uniensa tulkinnoissaan, ja alkaa huomaamaan yhdistävän tekijän unien ja muistojen välille. Johanna, nuoren miehen luokkalainen, kuitenkin sekoittaa miehen mieltä, jonka vuoksi nuorimies alkaa pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Yhden pienen paperilapun saaminen muuttaa miehen ajatusta itsestään, jonka vuoksi nuorenmiehen elämä saakin yllättävän sävähdyksen voimakkaita ja nopeatempoisia tapahtumia.

Vahvaa ja kuvailevaa kieltä käyttävä M. A. Meretvuo on kieltämättä onnistunut houkuttelemaan lukiansa syvällä rikoksen tummien ajatusten ja tapahtumien joukkoon. Hän käsittelee taidokkaasti aihealuetta, joka pohjatuu ratkaisemattomiin rikoksiin. Kirjan kieli on ymmärrettävää, vaikka teoksessa asioita ei paljasteta helpoimman kautta. Ajatustyötä saa tehdä koko kirjan loppuun saakka.

Kirjahaasteen osalta kirja ruksittaa jälleen yhden kohdan. Voin sanoa, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta ei ollut kirjahaaste kohdan täyttäminen. Ajattelin, ettei sopivaa kohtaa lyödy, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa blokkauksen tästä teoksesta. Kuitenkin nuoren miehen unien avulla, sain kuin sainkin kirjan yhdistettyä haasteeseen. Kirjassa nimettäin päähenkilö yrittää lentää. Lentämisellä kirjassa tarkoitetaan unessa tapahtuvaa selväunta (kirjahaasteen kohta numero 21. kirjassa lennetään.)

"Havahdun unesta ja huomaan piteleväni käsissäni heinänkorsista kasattua nukkea. Korret ovat aluksi olleet yhtenä nippuna, sitten osasta on taitettu erilleen jalat ja kädet. Ne on sidottu kasaan langoilla ja yläosaan jääneet korret on leikattu lyhyemmiksi esittämään päätä. Tämä on noituutta. Olenko vielä unessa? Todellisuuden tuntu lyö vasten kasvoja ahdistuksella, jota ei tunne unessa. Se ei ole ahdistusta siinä mielessä, että pelkäisin. Päinvastoin, se on ahdistusta siitä, että en pelkää tehdä mitään." 

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 97)

Ihmisen mentaalipuoli nousee esille juuri näiden nuorenmiehen unien kautta. Hän näkee paljon unia, oikeastaan kirjan sivuista noin puolet tapahtuvat valve maailmassa ja puolet unessa. Nuorimies käsittelee unien kautta tapahtumia, sekä selvittää kuka oikeastaan on. Kirjassa nousee esille käsite: selväuni. Minun oli oikein pakko selvittää internetin kautta, onko tästä tehty enemmänkin tutkimusta. Löysin sanalle selväuni toisen määritelmän; selkouni. Selkounen yksinkertainen määritelmä on, että unessa oleva aistii olevansa unessa. Hän tiedostaa, että nukkuu ja näkee unta.

Jos näkee unta, monestihan aamulla vasta huomaa, että on uneksinut. Kuitenkaan ei muista juurikaan mitään, mitä kyseisessä unessa on tapahtunut, kuitenkin tietää nähneensä unta. Jokaisen unen aikana ei siis tiedä olevansa unessa. Kirjassa oli siis hyvin tuotu esille, millaista selkouni voi olla. Joten jäinkin pohtimaan, onko yleistä että ihminen näkee selkounta?

Pilvikädet

by M. A. Meretvuo

Hexen Press 2018

(Painettu EU:ssa)

sivuja 131