Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita / Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita

Ilmeisesti Salla Simukan teoksista on löytynyt tähän hetkeen monta osuvaa teosta, joista olen nauttinut. Olen nyt hetkittäin huomannut Simukan teosten kauneuden kokonaisuuksina, joita on lukijana mukava napostella menemään. Tässäkin teoksessa oli hieman yli 140 sivua, joten se meni yhtenä suupalana. Pidän myös novelliteoksista tällä hetkellä, koska niiden lukeminen on nopeatempoista, eikä tarvitse keskittyä monen sivun pituiseen teokseen, joka käsittelee alun, keskikohdan, huipennuksen ja lopun. Novelleissa ja lyhyissä tarinoissa pääasia on huippukohta, ja ytimekäs loppu. Tietenkin jokainen tarina pitää sisällään alun, keskikohdan, huipennuksen ja lopun, mutta pituus ja painoarvo vaihtelee. 

Yksissä kansissa vielä kaksi teosta, ja yhteensä 20 tarinaa! Olin haltioissani, kun tämä realiteetti hahmottui mielessäni. Salla Simukan teos Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita / Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita pitää sisällään yli 140 sivua tekstiä lyhyinä ja ytimekkäinä tarinoina. Kaksi osainen teos käsittelee erilaisia tarinoita kahdesta näkökulmasta, pienen sitovan otteen avulla. Käsittelen ensin Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita puolen teoksesta, koska tein valinnan lukea ne ensin. Luettuani molemmat osat, tuntuu että valinta oli väärä, mutta molemmissa puolissa oli maagisen paljon tapahtumia, tilanteita ja houkutuksen kohteita. 

Olin täysin sitä mieltä, että kauniit tarinat vain kuuluu lukea ensin, joten ryhdyin epäröimättä lukemaan teoksen "kaunista" puolta. Sytytä valot! käsitteli 10 eri päähenkilöä ja teemaa luoden yllättäviä tarinoita. Jokainen tarina ei kuitenkaan minuun uponnut, mutta mielestäni kirjailija Salla Simukka onnistui miellyttämään lukumakuani paremmin kuin muutaman aiemman kirjailijan kokoamat novelliteokset. Ehkä tässä kyseisessä teoksessa novellien pituudet ja sisältö sopi enemmän minulle kuin aiemmin lukemissani. 

Myös tarinoiden kokonaisuus ja muoto oli paremmin luotu. 10 kaunista tarinaa piti sisällään kaikkea ensimmäisestä suudelmasta rakkauteen sekä ilosta ja kaipuusta aina tunteiden vuoristorataan saakka. Tarinat olivat herkkiä, mutta mielessäni kyti kokoajan ajatus siitä, että olivatko ne niin kauniita lopulta? Vai onko se niin, että ennen kuin kauneus näkyy ulospäin täytyy luopua asioista, tehdä työtä, vuodattaa verta, hikeä ja kyyneleitä? Vasta sen jälkeen näkee oikean kauneuden. 

"Sinänsä oli helpotus, ettei tarvinnut esittää mymmeliä. En tiedä, olisinko edes osannut. 

Sen tiesin varmasti, etten olisi jaksanut olla roolissa päivästä toiseen. 

Olin käynyt ilmaisutaidon lukion, mutta en ollut ikinä halunnut näyttelijäksi." 

(Salla Simukka: Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita

tarina 2. Etäisyys sivu 11)

Kauniita tarinoita oli 77 sivun verran, joista kaksi jäi parhaiten mieleeni. Kirjailija tuo hyvinkin kapeassa tekstissä hyvin esille päähenkilön luonnetta, elinympäristöä ja tunteita. Jokaiseen päähenkilöön sai jonkinlaisen yhteyden, eikä teos sen osilta kuivunut kokoon. Kauniita tarinoita lukiessani minulla oli hymy huulilla melkeinpä kokoajan, vaikka tarinoissa päähenkilöt joutuivatkin valintojen eteen kerta toisensa jälkeen. Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti, kun käänsin teoksen ympäri.

Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita oli 66 sivua täyttä raakaa pimeyttä ja julmuutta. Jokaisessa tarinassa oli erilainen paino pimeyden suhteen, mutta kuitenkin näiden 10 tarinan lukeminen oli huomattavasti raskaampaa kuin teoksen toisen puolen. Jokin kuitenkin houkutteli minua jatkamaan teoksen parissa, vaikka kauhukirjallisuudesta en pidäkään. Jokainen tarina "tällä puolella" oli hyvin vakavasta teemasta, mutta kirjoitettu tarina oli kuitenkin niin lumoava, että se piti lukijaa otteessaan. Kauheita tarinoita lukiessani ryhdyin pohtimaan, että onpas tutun oloista tekstiä. Osan kymmenen tarinan kohdalla tuli tunne, että minähän olen juuri lukenut tämän, kunnes ymmärsin kirjailijan luoman yhteyden teoksen eri puolien välille. En paljasta tästä sen enempää, jollen jo liikaakin paljastanut!

"- Kerron, kun olet vähän vanhempi, isä huokaisi."
(Salla Simukka: Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita

tarina 1. Sammuta valot! sivu 7)

Teoksen molemmista osista minulle nousi esille oikeastaan kaksi tarinaa (yhteensä siis neljä tarinaa), jotka jäivät parhaiten mieleen. Kauniita tarinoita puolelta tarina Etäisyys sekä Sama kude meissä. Kauheita tarinoita osiosta nostaisin esille tarinan Osuma sekä Pitkä uni. En vieläkään osaa päättää pidinkö enemmän kauniita tarinoiden Sama kude meissä -tarinasta vai kauheita tarinoita puolen Pitkä uni -tarinasta. Molemmissa oli niin lumoava idea, että ne jäivät hyvin mieleen. Nyt kun jälkikäteen jäin pohtimaan, miksi juuri nämä teokset jäivät mieleeni, katsoin teoksia tarkemmin.. en ole enää yhtään yllättynyt miksi en kykene valitsemaan näiden välistä (syytä en kuitenkaan teille kerro). 

Minulla on vieläkin hieman epäuskoinen olo, että olen lukenut tämän teoksen kannesta kanteen. Sammuta valot! tarinoiden jälkeen minulle jäi hieman puistattava olo. Ei tietenkään jokainen teos mennyt ihon alle, mutta ne jotka menivät.. menivät lujasti. Olen aina ajatellut, että kauhukirjallisuus herättäisi minussa eniten tunteita. Olen näköjään oikeassa. Toivon kovasti, että jaksan pitää yllä bloggailua, vaikka nyt uuden työpaikan myötä on hieman hakemista ajankäytöllisesti. Kuitenkin pitää aina olla vastapainoa asioille, joten ajattelen blogin olevan sitä minulle. Tsemppiä kaikille elokuun uusiin (sekä vanhoihin) tuuliin!

Luetut 2020 sivu on täyttynyt sitä mukaan, kun olen teoksia lukenut. Lukemissani blogeissa on ympäriinsä tehty n. kolmen kuukauden luettujen teosten koottuja blokkauksia, mutta itse en ole vain saanut aikaiseksi. Haluan kuitenkin loppuvuonna kirjoitta tämän vuoden tunnelmista, ja pitkästä aikaa blogin kirjoittamisesta. Katsotaan jos vaikka ensivuonna kokeilisi tuon kaltaista uudistusta. Parhaiten siis minun luettuja teoksia sekä Helmet-lukuhaasteen etenemistä voi seurata klikkailemalla tuolta ylhäältä, ja vaihtaa sivuja. Goodreads:in oman profiilinkin päivitin pitkästä aikaa kuntoon, ja linkkiä löytyy esittelytekstistä siitä kiinnostuneille. Btw en kykene millään kaikkia teoksia tuomaan tänne blogin puolelle, vaan niitä on vain valittava (ja se on sitä tuskaa!). 

Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita /

Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita

Salla Simukka

sivuja (yhteensä) 143

Kustannusosakeyhtiö Tammi

Helsinki, 2018

Iloa täynnä ollut kesälukumaraton suoritettu 1.8.

Olisi jälleen aika sysätä lomahousut kaappiin, ja ryhtyä kaivamaan niitä työvaatteita, joilla tarkenee ulkona seisoskella. On kuitenkin jäljellä tämä yksi viikonloppu, jonka aikana aion ottaa kaiken irti täällä blogin puolella. Käyntiin pyörähtääkin kirjabloggaajien kesälukumaraton. Suoritus päivänä toimii 1.8, mutta sunnuntaina on sukulaisen rippijuhlat, niin pyöräytän omani käyntiin nyt jo perjantain puolella, ja jatkan lukemista huomisen 1.8. puolelle. 

Kesälukumaratonin emäntänä toimii Oksan hyllyllä Marika, joka on julkaisut selkeän ja kattavan infoblokkauksen kesälukumaratonin etenemisestä. Pääset lukemaan näitä infoja täältä. Kesälukumaratonin muitakin osallistujia selviää linkin takaa, joten jos muidenkin edistyminen kiinnostaa - käy kurkkaamassa! Itse aina pyrin lukumaratonien aikana käydä lukemassa muidenkin etenemisestä, ja nyt ajattelinkin ottaa kevyemmän otteen tämän suorittamiseen, niin tulen todennäköisesti pyörimään muiden blogienkin puolella. 

Kesälukumaratonin ohjeistuksesta käy ilmi tosiaan, että lukemisesta osan tulee sijoittua la 1.8. päivälle, mutta muuten sen aloittamisen/lopettamisen saa määritellä itse. Tarkoituksena on kuitenkin lukea 24h, huomioiden oma jaksaminen (tauotukset). Aloitan oman maratoonini nyt perjantaina klo 20:30, ja lukumaraton omalta osaltani päättyy siis huomenna 20:30

Itselläni oli monenlaisia teosvaihtoehtoja tämän lukumaratonin pinoon, mutta päädyin Leena Lehtolaisen jännitys-/rikospokkareihin, joita sain tuossa käsiini loman aikana sekä Salla Simukkaan, jonka teos Lukitut saapui juuri sopivasti noudettavaksi. Aloitan maratoonini Leena Lehtolaisen - Ennen lähtöä -pokkarilla. 

Aamuja klo 8:45

Eilen luin Leena Lehtolaista pitkälle yöhön, vaikka tuntuikin aluksi hankalalta saada otetta teoksesta. Sivuja kertyi illan aikana 108. Rikoskirjallisuus on toisinaan niin ihanan suloista ja houkuttelevaa, niin kuin nyt, kun teos on lähtenyt käyntiin alkuosion jälkeen. Nyt aamupalan ohella olen jälleen jatkanut teoksen parissa ja edennyt n. 100 sivua lisää, joten vauhti on sopiva näin viimeisiksi lomapäiviksi. Tämän päivän olen pyhittänyt lukemiselle, tietenkin hieman pitää siivoilla ja laittaa ruokaa, mutta tässä on hyvää aikaa lukea tuonne ilta puoli ysiin saakka! 

sivuja tähän mennessä 193

Blogeja, sivuja, tietokone klo 10:30

Olen jälleen kerran hairahtanut blogien maailmaa, sekä tietokoneella pyörimiseen. On teostakin tuossa tullut jatkettua, ja puoliväli ylitetty. Taidan palata sen pariin, koska uskoisin herkullisen huippukohdan olevan pian. Sen jälkeen teos tuleekin luettua vauhdilla loppuun. Ainakin ihania yllättäviä juonenkäänteitä on ilmennyt!

Lehtolainen on ratkaissut tapauksen klo 13:50

Leena Lehtolaisen romaani Ennen lähtöä on tullut luettua kannesta kanteen. Lehtolaisen teos kertoi pyörätien vierestä löydetyn ruumiin tapauksen, joka kietoutui huumeiden, muukalaisvihan ja valtasuhteiden verkkoihin. Teos oli verkkainen lukea, ja huippukohta sitoi lukijansa otteeseensa niinkuin ajattelinkin. Jännitystä teokseen toi erilaiset juonenkäänteet. Kun ajatteli Maria Kallion löytäneen ratkaisun tilanteeseen, tulikin yllättävä tapahtuma tai seuraus, joka nostikin pimeyden syövereistä uusia mutkia tapaukseen. 

sivuja tähän mennessä 376

Ending klo 20:30

"Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista" (Lukitut, sisäkansi)

Olen lumoutunut, yllättynyt, hämmentynyt ja omalla tavallaan järkyttynyt. Aloitin Salla Simukan; Lukitut teosta, jota ehdin lukea 115 sivua keskittyneenä. Teos on täysin sellainen, mitä olen lukenut muutamastakin eri blogista, joiden perusteella teoksen halusinkin lukea. Jatkan varmasti vielä illalla, mutta nyt minun pitää hetki valmistautua huomisiin juhliin sekä alkavaan työhön. 

Ensin lyhyesti lukumaraton kokemuksesta. Olen tyytyväinen suoritukseeni, vaikka jäin aivan muutamasta sivusta, että olisin saanut täyteen 500, mutta se ei haittaa. Tarkoitukseni oli lukea rennosti ja lukea teoksia, joista nautin. Olen siis täysin onnistunut urakassani. Toivottavasti jokaisella on ollut onnistunut lukumaraton!

Luetut teokset: sivuja yhteensä 491

Leena Lehtolainen; Ennen lähtöä

Loistopokkari

Kustannusyhtiö Tammi, 2004

sivuja 376 (kokonaan)

Salla Simukka; Lukitut

Tammi, Helsinki 2020

luetut sivut 115 (teoksessa sivuja 284)

Veden vallassa: Väkiveriset osa 3

"Isä varoittaa Maria menemästä järveen, mutta jokin kutsuu aaltojen alta. 

Jokin, jota vääristyneessä vedenalaisessa maailmassa on vaikea tunnistaa vaaraksi."

(Veden vallassa: Väkiveriset osa 3 - Sini Helminen, takakansi)

Kesä- ja heinäkuu on vaihtumassa jo elokuuksi, joka tarkoittaa myös sitä, että on aika palata töihin. Vapaa-aikaani olen viettänyt ympäri Suomea, mutta kirjallisuutta on mahtunut siihen mukaan hyvin sopivissa määrin. Blogin puolella on kuitenkin ollut hiljaisempaa, ja osa teoksistakin luettu jo hetkittäin takaperin, mutta haluan ne kuitenkin julkaista vielä täällä. Edellisestäkin blokkauksesta alkaa olemaan aikaa yllättävän paljon, mutta kirjasarja kuitenkin pysyy samana kuin edellisessä blokkauksessa. Haluan tämän sarjan julkaista blogini puolella, koska se on mielestäni sen ansainnut. 

(enkä malta olla julkaisematta kiellettyä hedelmään, nehän on aina maukkaimpia!)

Kesän aikana olen saanut luettua itselleni mieluisia teoksia, vaikka kaikkia en blogin puolelle julkaisekaan. Vaikka kuulenkin töiden kutsun, aion nauttia vielä tästä viimeisestä viikosta. Paljon on jo ohjelmaa suunniteltuna, mutta kyllä siihen kirjallisuuttakin mahtuu. Elokuu jopa alkaa vauhdikkaasti kirjabloggaajien kesälukumaratonilla, joka järjestetään 1.8. Maratonin emännän Marikan / Oksan hyllyltä blogiin pääset tutustumaan täällä. Pitää vielä kiireen vilkkaan miettiä lukupinoa, joten en jouda sen enempää vielä kirjoittaa siitä, mutta perjantaina lisää!

Sini Helmisen Väkiveriset kirjasarjan kolmasteos on puhuttelevan kaunis. Aikaisempien ilmestyneiden teoksien kansista ehdottomasta kaunein. Teos on erilainen aikaisempiin verrattuna kylläkin, vaikka siinä on reilusti monia tuttuja ja turvallisia piirteitä. Teos keskittyy realistisen fantasiakirjallisuuden lisäksi jälleen kerran Kalevalan mytologiaan, joka herää henkiin teoksen sivuilla. Toinen selkeä esille nostettava teema on romantiikka, rakkaus. Tässä teoksessa se on selkeämmin tuotu esille hieman pienellä ronskilla twistilla. 

Toisen osan blogitekstiä kirjoittaessa, mainitsin neljä teemaa, joihin teokset keskittyvät. Olen lukenut teokset nyt metsästä, vuorista ja vedestä, jota tämä kolmas teos käsitteli. Aikaisempien teosten teemat eivät nouse selkeästi esille, mutta niiden lukeminen auttaa pysymään teoksen tarinan tahdissa. Jälleen kerran tuttu hahmo on auttamassa omalla erikoisella tavallaan, mutta tämän johdosta tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Näiden luettujen teoksien jälkeen jäljelle jää teemoista maa, jota käsitteleekin kirjasarjan viimeinen teos, joka odottaa jo lukupinossa. Aikaisimmista teoksista tekstiä löytyy tunnisteiden SiniHelminen ja #väkiveriset-sarja alta. 

""Oota!" huudan hänen selälleen. "Mikä sun nimi on?""

(Veden vallassa: Väkiveriset osa 3

Sini Helminen, sivu 102)

Teoksen päähenkilö toimii nuori 8-luokkalainen Mari, joka asuu isänsä kanssa. Heidän yhteiselämäänsä sotkee isän hajamielisyys, sekä tämän uskomukset kaikenlaisiin kummajaisiin. Marin kohdatessa kummallisuuksia itsessään, hänen elämäänsä ilmestyy mystinen Tuulia (siis aivan paras teoksessa esiintyvä hahmo! #tuuliarocks♥), joka raottaa hänelle kummajaisten maailmaa. Tämä samainen mystinen Tuulia, jonka kirjailija Sini Helminen on tuonut esille jokaisessa teoksessaan tähän mennessä. Kolmannen teoksen loppua kohden huomaa, kuinka kirjasarja yhtenäistyy entisestään Tuulian kautta. Loppujen lopuksi voidaan todeta, että jokaisessa teoksessa onkin ollut enemmän kuin yksi päähenkilö.  Tässä teoksessa päähenkilönä toimi Mari, mutta tämän rinnalla Tuuliasta selviää uusia asioita, joita en ole aiemmin huomannut.

Sini Helminen jatkaa mytologian tuomista tarinaan pieninä paloina ja tasaisina annoksina. Teos ei kuitenkan sytytä minua aivan samalla tavalla kuin toinen osa, vaikka kansikuva onkin huikea ja pieniä hyviä elementtejä on kaikkialla. Suurena erona teoksessa on tuo romantiikan, rakkauden nostaminen esille, joka mielestäni nousee esille aikaisempia teoksia vahvemmin. Positiivista on tarinaa lukiessa huomata, että teos antaa mielikuvan siitä, kuin sanat olisivat valittu juuri kyseistä teosta varten.

Teoksessa nähdään monenlaisia juonenkäänteitä, ja asiat jotka ovat lukijalle selkeitä, ovatkin yhtäkkiä päälaellaan. Tapahtumarikas teos kiihdyttää tahtiaan loppua kohden, ja saattaa vaaraan yhä useamman teoksen hahmoista. Lopussakaan ei ole varmaa, kuinka näille hahmoille oikeastaan käy. Odotan, että neljäs teos sitoisi myös tämän teoksen muutamien hahmojen tarinat päätökseeen. Kirjoitin toisen teoksen yhteydessä, kuinka minusta tuntui, että asioita paljastui rivien välistä liian äkkiä. Tässä teoksessa tilanne oli toinen. Loppuakohden tapahtumien tahti kiihtyi, ja vaara-aste nostettiin voimakkaammin esille. Kuitenkin osa asioista jäi yllättävänkin avoimeksi, joten odotan kovasti mitä neljäs teos tuo mukanaan. 

Veden vallassa

Väkiveriset osa 3

Sini Helminen

sivuja 239

Myllylahti Oy, Espoo 2018

Kiven sisässä; Väkiveriset osa 2

"Suomalaista mytologiaa, jännitystä ja romantiikkaa yhdistelevä Väkiveriset-sarja punoutuu 

neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan."

(Sini Helminen - Kiven sisässä; kirjan sisäkansi)

Tässä sitä taas ollaan; itseltään kielletyn hedelmän äärellä. Tuntuu, että tämä kuvio toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, enkä lopulta osaa päättää, millaista mieltä olen kirjailijan teoksista. Tässä tapauksessa puhun Sini Helmisen Väkiveriset -kirjasarjasta. Väkiveriset-sarja on neljän teoksen mittainen, jonka ensimmäisen teoksen jälkeen (täällä blogin puolellakin) taisin huudella, että en tule lukemaan jatko-osia. Kuitenkin kirjastossa seikkaillessani tämä toinen teos puhutteli minua, ja se päätyi mukaani. Väkiveriset-sarjan avausosassa nuori Pinja seikkailee metsä-teeman ympärillä. Teoksen nimi onkin osuvasti Kaarnan kätköissä, joten toisen osan nimestä voidaankin jo päätellä jotakin. Avausosan tunnelmia pääset halutessasi lukemaan tunnisteen SiniHelminen alta.

"Pekko, vieläkö sinä pelaat? Nyt se kone kiinni. 

Kaikki tavarat on vielä pakkaamatta."

(Sini Helminen - Kiven sisässä: sivu 10)

Kiven sisässä -teos kertoo nuoresta 15-vuotiaasta Pekosta. Teoksen teema liittyy vuoriin, ja vuorelaisiin, joita yllätykseksi onkin olemassa. Suomalainen mytologia kietoutuu tarinan edetessä hahmojen sekaan mukavan rennon letkeästi. Teoksessa herätellään esille täysin erilaisia hahmoja, mitä aiemmassa teoksessa. Teos ei suoranaisesti jatkakaan ensimmäisen teoksen lopusta, vaan on itsenäinen jatko-osa sarjaan. Näin jokainen sarjan jatko-osa tulee olemaan, jonka vuoksi sarja kiinnostaakin minua yllättävän paljon. Tämän teoksen kohdalla myös se, että tarttuma pintaa päähenkilössä oli minulle enemmän. 

Kirjan päähenkilö Pekko on nörttipoika, jonka elämä kokee suuren muutoksen mummonsa kuoleman seurauksena. Uusi kaupunki, uusi ympäristö ja perheen uudet kuviot sekoittavat tämän tietokonepelimaailmassa elävän pojan maailmaa, eikä siihen varsinkaan auta omituinen koulutoveri sekä vielä omituisempi yläkerran naapuri. Uuden omituisen koulutoverinsa kautta Pekko selvittää salaisuuksia itsestään ja menneisyydestään, joka onkin monimutkaisempi ja koukeroisempi kuin hän osaa aluksi kuvitella. Samanaikaisesti hän kamppailee halusta tietää, mitä tarkkaanottaen mummolleen tapahtui, vaikka hänen ympärillään olevat yrittävät pitkittää totuuden ulostuloa mahdollisemman pitkään. Omituinen yläkerran naapuri sotkee nuoren pojan virtapiirejä pahimmalla mahdollisella ajalla, vaikka kohtalolla onkin omituinen tapa sitoutua yhteen juuri oikeaan aikaan. 

Mytologiaan pohjautuva fantasiakirja saa mukavasti pieniä vivahteita rikoskirjallisuudesta alussa tapahtuvan murhan kautta. Nuorille suunnatussa kirjassa tuodaan hyvin esille rikoskirjallisuuden piirteitä, kuitenkin päähenkilön tunteiden vuoristorataa olisi mielestäni voinut hieman syventää. Pidän psykologisista thrillereistä, mutta yritän nyt pysyä ajatuksessa, että kysy on nuortenkirjallisuudesta. Ehkä psykologinen thrilleri liitetään enemmän aikuistenkirjallisuuden maailmaa. En kuitenkaan ole yhtään pettynyt teokseen, vaan olen positiivisesti yllättynyt. Viihdyin huomattavasti paremmin tämän teoksen parissa kuin ensimmäisen. 

"Minulla on kummallinen olo. Niin kuin joskus unessa, kun yhtäkkiä tajuaa, että 

on nähnyt sen saman unen vaikka kuinka monta kertaa ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, 

mutta kuitenkaan ei osaa muuttaa mitään, tekee vain niin kuin on määrä. "

(Sini Helminen - Kiven sisässä: sivu 103)

Teoksen tarinan edetessä sivuhahmoista huomaa nopeasti, ketä hahmoa on syytä epäillä. Se on nuortenkirjallisuudessa sekä hyvä, että huono asia. Tarkoitan ymmärrystä nopeasti siitä mitä teoksessa tulee tapahtumaan, ja ketä hahmoista kannattaa epäillä milläkin tavoin. On kuitenkin ihanaa, ettei asiat tule suoraan esille, vaikka ne on aistittavissa rivien välissä. Eikä kirjailija Sini Helminen ole jättänyt muodostamatta sidosta aikaisempaan teokseen. Minusta on oiva pieni kiva twisti, kun tunnistaakin tutun hahmon pörräämässä jälleen kerran päähenkilön ympärillä. Sen verran oli jopa jo pakko katsoa seuraava, kolmatta teosta, että samainen hahmo näyttää olevan sielläkin seikkailemassa!

Tuntuu kuin olisin pieni lapsi karkkikaupassa tämän kirjasarjan suhteen. Haluan lisää makeaa mahan täydeltä, vaikka tiedän, että jossain kohtaa hyvä tulee loppumaan. 231 sivua antaa makeaa muutaman tunnin verran, ja tiedän onneksi, että minulla on vielä kaksi teosta jäljellä. Kuitenkin hyvällä vauhdilla luen nämä kesän aikana, jonka jälkeen saan taas miettiä, että mitä sitä seuraavaksi haluaisi lukea. En kyllä odottanut mitenkään, että tämä kirjasarja herättäisi sisälläni näinkin suuren kiinnostuksen.

Kiven sisässä

Sini Helminen

Väkiveriset osa 2

sivuja 231

Myllylahti Oy, Espoo 2017

Amsterdam, Anne F. & minä

Amsterdam, Anne F. & minä lumoaa lukijansa viihdyttävyydellään. Olen todella positiivisesti yllättynyt, kuinka viihdyttävä teos oli. Enemmän minua hymyilytti ja nauratti teosta lukiessa, kun koskaan aiemmin. Amsterdam, Anne F. & minä kertoo omalla tavallaan klassisen romanttisen tarinan kahdesta nuoresta, mutta hyvin monen erilaisen twistin kautta. Erilaiset juonen käänteet, jotka keskittyvät päähenkilön rakkauselämään, luovat teokseen monipuolisia tasoja, joita on mukava lukea. Tasoilla tässä tapauksessa tarkoitan sellaisia piirteitä, jotka nousevat eri tärkeystasoille teoksessa.

 

Kerttu, teoksen päähenkilö, on 15-vuotias nuori Tampereelta. Hänen kirjailija äitinsä keksii idean, viedä heidät molemmat syyslomalle Amsterdamiin. Tuona aikana Kertun äiti terapoi tytärtää lomalla kirjailijan voimia apuna käyttäen, ja saa Kertun löytämään itsestään uuden puolen. Amsterdamin kanaalit, polkupyörät, huumeruiskut sekä historia esittäytyvät Kertulle sekä tämän äidille erikoisine piirteineen, muuttaen molempien suhdetta toisiinsa sekä tilanteeseen. 

Terhi Rannelan viihdyttävä tyyli oli yllätys. Itse en teosta lukulistalleni valinnut, mutta myönnettäköön, että Kerttu & Mira -sarja jäi kiinnostamaan suuresti. Huomaan, että en vain itse uskalla tarttua tämän tyylisiin teoksiin, vaikka syytä näköjään olisi. Amsterdam, Anne F. & minä on siis ensimmäinen teos Kerttu & Mira -sarjaa, johon kuuluu yhteensä kolme teosta. 

"Suljen silmäni ja nojaan taaksepäin, kun kone kiihdyttää täyteen vauhtiin. Joka kerta tässä tilanteessa päässäni alkaa soida Ultra Bran vanha biisi Helsinki-Vantaa, jonka kuulin kerran lentokentällä: "Fokkeri kääntyy, rata on vapaa, suihkari nousee."

(Terhi Rannela - Amsterdam, Anne F. & minä, sivu 23)

Terhi Rannelan kirjoituksesta nousee esille hyvin arkisten asioiden kerronnan hienous. Kirjailija on nostanut esille päähenkilön, Kertun, arkisia ajatuksia kovalla ja karskilla kuvauksella. On myös hienoa, että nämä on tuotu esille, joten päähenkilöstäkin saa hyvin erilaisen kuvan. On innoittavaa huomata, kuinka kiinnostavia ajatuksista saa pienellä karskiudella. Itse siis koin tämän viihdyttävänä, ja osan ajatuksista hieman karskeina. 

Tuntuu huvittavalta ajatukselta, että teoksessa oli 199 sivua. Teos tuntui kädessä paljon lyhyemmältä, ja muutenkin pehmeämmät kannet luovat teoksesta pokkarimaisemman. 199 sivua luki hujauksessa, ja teoksen kohtausten jaoittelu oli selkeä. Lukemista ei malttanut jättää kesken, vaan teosta tuli luettua aina tiettyyn pisteeseen saakka. Myös otsikointi oli mukava viihdyttävä lisä. Jokaisen luvun otsikoinnin lause löytyi luvun aikana tekstistä. Jälleen loistava pieni yksityiskohta kirjailijalta. 

"Jos tilanne ei ota selvitäkseen, voin pitää kaikki kynät itse."

(Terhi Rannela - Amsterdam, Anne F. & minä, sivu 73)

Pienet yksityiskohdat teoksen aikana vain jatkuivat. Teoksen lopussa oleva kirjan soundtrack on hieno. Toisinaan itselle tuli olo, että tarinaa lukiessa mainittu biisi olisi pitänyt laittaa soimaan taustalle teoksen kohtauksen ajaksi. Tutkin myös listaa teoksen luettuani, ja löysin muutaman tutun ja turvallisin biisin, mutta myös uusia kuunneltavia kappaleita. Teoksen aikana nostettiin myös esille Anne Frank. Anne Frankin päiväkirjat ovat Kertun äidin lempiteos, ja äiti toivookin, että Kerttu lukisi kyseisen teoksen. Tarinan edetessä Kerttu tutustuu Anne Frankiin, jonka kautta hänen maailmankuvansa muuttuu. Enkä edes osaa kertoa, millainen ending tarinassa on. Huimaa!

Teoksesta jäi paljon mieleen, ja pieni mieli teko jopa lähteä pitkästä aikaa reissailemaan ja kokemaan maailmaa. Teoksen kuitenkin luin pride-lukuhaasteeseen, joka on nyt loppumaisillaan, joten unohdetaan matkailu toistaiseksi. Yöpöydän kirjat emännöi kyseistä haastetta, ja kesäkuu oli aikaa lukea sateenkaarikirjallisuutta pride:n kunniaksi. Olen lukenut nyt kaksi teosta, ja olen tyytyväinen suoritukseeni. Kuukausi vaihtuu, ja lukupino kasvaa, joten aion siirtyä nyt seuraaviin haasteisiin. 

Pride-lukuhaasteen lisäksi, teos täyttää jälleen yhden kohdan Helmet-lukuhaasteesta. Kohta 8. Kirjalla on kirjassa tärkeä merkitys. Nostan tämän kohdan esille nyt tähän teokseen, koska Anne F. muuttaa päähenkilön elämää eritavoin, joten on täysi velvollisuus jopa nostaa tämä teos tähän kohtaan. Blogin ulkonäönkin kanssa olen taas kamppaillut, koska tekee mieli tehdä muutoksia (teinkin niitä tuossa viikkoja sitten), mutta yritän nyt malttaa mieleni!

Pride-lukuhaasteen päätän lopettaa tähän. Olen tyytyväinen näihin kahteen lukemaan teokseeni, enkä kykene enään keskittymään näinä kuun viimeisinä päivinä uuteen. Kirjaston kirjojen pino on jälleen laajentunut, ja kesälomakin on vasta alussa, kun Heinäkuun puolella on aika matkustaa jokavuotiset kyläilyt ystävien luokse. Pride-lukuhaasteeseen siis luin teokset:

Järistyksiä; Riina Mattila (sivuja 151)

Amsterdam, Anne F. & minä; Terhi Rannela (sivuja 199)

Amsterdam, Anne F. & minä

sivuja 199

Terhi Rannela

Kustannusosakeyhtiö Otava 2008

Järistyksiä

" WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo tarpeesta 

tulla kohdatuksi sellaisena kuin on" 

(kirjan takakansi)

Meneillään oleva pride-lukuhaaste innoittaa itseänikin kiinnittämään enemmän huomiota sateenkaarikirjallisuuteen, jonka parissa tämä kyseinen teos esiintyy. Mainitsinkin aiemmassa blokkauksessani, että Yöpöydän kirjat -blogi emännöi kesäkuun kunniaksi pride-lukuhaastetta. Pridetapahtumat on siirretty pitkälle syksyyn, jonka vuoksi itsekin päätin ottaa osaa lukuhaasteeseen. Tällä kertaa saa jopa lukea rauhassa kesäkuun ajan, joten voi rauhassa pohtia mitä teoksia oikeasti haluaa lukea!

Aloitin lukuhaasteen Riina Mattilan teoksella Järistyksiä. Teos kertaa Eeliasta, joka tulee "tyypillisestä" ydinperheestä: äiti, isä ja kaksi lasta, tyttö sekä poika. Ydinperheen arvot koostuvat vaatimuksista työn ja saavutuksien osalta. Eelia puolestaan ei sopeude tähän kuvaan, joka hänen perheessään luodaan, ja jonka mukaan tulisi elää. Eelia saa mahdollisuuden, ja lähtee muualle lukioon, uuteen ympäristöön ja yhteisöön, jonka avulla on mahdollista löytää omia ihmisiä ja näkymyksiä maailman monista väreistä. 

"Se juuri minut pysähdytti: nuoren naisen itsevarmuus."

(Riina Mattila - Järistyksiä, sivu 15)

Eelian lähdettyä lukioon muualle, hän tutustuu uusiin (omiin) ihmisiinsä. Lukiossa on monenlaisia oppilaita, joista osa nostetaan esille muita selkeämmin. Teoksessa on selkästi Eelian perheen lisäksi kaksi vahvaa hahmoa (sivuhahmoa?). Karhu kuvataan voimakkaana, omapäisenä ja Eeliaa kannustavana sivuhahmona. Tähän hahmoon syvennytään teoksessa hyvin, joten hänen ja Eelian suhdetta ymmärtää paremmin tarinan edetessä. Toinen sivuhahmona teokseen ilmestyvä hahmo on Isla. Hahmolla on selkeä omatahto, jonka mukaan hän toimii. Tämän ketunsilmäisen rohkean hahmon ja Eelian suhde kasvaa koko tarinan ajan. 

151 sivuun mahtuu hyvinkin paljon ajatuksia ihmisten välisistä kohtaamisista ja odotuksia, joita maailmassa luodaan. Teos alusta alkaen herätti mielenkiintoni, joka johdatti minua eteenpäin verkkaista tahtia. Teoksen sisällä kulkeva punainen lanka erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä on kiedottu tarinaan hyvin. Selkeä ja vahva esitys kerrotaan erilaisten näkökulmien johdattelemana, jonka lopussa kuitenkin voidaan todeta jokaisen ihmisen olevan täysin omanlaisensa. Juuri sellainen kuin itse haluaa olla.

Alussa nousi heti esille teoksen teema, jonka ympärille tarina rakentui. Alku fiilikset olivat odottavaiset, ja suoraan sanottuna oletin alusta alkaen pitäväni teoksesta. Teos kuitenkin, loppuun luettuani sen, menee lokeroon luettu kirja. Kohtaisin itseni teoksen aikana muutamaan otteeseen. Teos ei kuitenkaan herätä suurempaa intoa tai muutenkaan tunteita. Luettava teos joka tapauksessa.

"Sillä lähtemisen tunnistin, jäämistä en."

(Riina Mattila - Järistyksiä sivu 67)

Tiivis ja nopeatempoinen teos tuli luettua hyvin lyhyessä ajassa. Teoksen aikana pystyi pitämään monenlaisia taukoja ilman, että teoksen tunnelma rikkoutui. Koin teoksen itselleni enemmän tarinaksi, jonka voi vain lukea. Näen kuitenkin kirjailijan esille nostamat teemat, ja niiden tuoman erilaisuuden jos raa'asti vertaa erilaisia genreä toisiinsa. Kuitenkin teoksesta nousi erilaisuuden lisäksi vahvasti esille rakkaus ja romantiikka, joka ei ole minulle niin mieluisaa luettavaa, joten uskon sen vaikuttaneen myös mielipiteeseeni. Teoksen päähenkilö, Eelia, antaa monenlaisia ajatuksia, ja hänen "sisäistä kamppailua" kuvataan tarinan edetessä. Tämä aspekti antaa lukijalle enemmän, kuin vain yksinkertainen kerronta olisi antanut.

Teos on ensimmäinen teos, jonka luen pride-lukuhaasteen alla. Minulla on siis kerättynä tällä hetkellä 151sivua ja yksi teos. On se sentään alku. Toivottavasti tästä lähtee innostus lukea vielä pari teosta tässä kesäkuussa. Heinäkuuksi on odottamassa jo muita teoksia, ja sarjoja, joita nyt kuitenkin haluan jatkaa. Etsin pitkää sopivaa kohtaa myös toisesta haasteestani eli Helmet-lukuhaasteesta. Minulla on tähän haasteeseen nyt aivan tarkoituksella pino kirjastosta lainattuja teoksia, mutta kuitenkin houkutus oli suuri myös liittää tämä teos haasteeseen. 

Valikoin Helmet-lukuhaasteesta kohden numero 4. Kirjassa kohdataan pelkoja. Minulle tuli heti kohdan luettuani jo ajatus siitä, että en tule lukemaan teosta, jossa kohdataan fyysisiä pelkoja vaan henkisiä, kuten tunteiden ja asioiden ilmaisua. Minulla tuli tämän teoksen kohdalla juuri sellainen olo, että se on luotu tätä kohtaa varten, vaikka pohdin sitä useampaan muuhunkin kohtaan. Olin tähän kohtaan jo pohtinut toista teosta, mutta katsotaan jos sen saisi sopimaan johonkin toiseen. 

Järistyksiä

sivuja 151

Riina Mattila

WSOY 2018

Soturikissat: Vatukkatähden myrsky

"Emmehän me mitenkään voi aloittaa uutta taistelua nyt!" Oravaliito huudahti" 
(Soturikissat: Vatukkatähden myrsky - Erin Hunter sivu 45)

Kesäkuu vaihtui, ja jouduin toteamaan, että ehdin lukea vain yhden teoksen Toukokuussa. Tämän vuoksi blogin puolella onkin ollut hiljaisempaa nyt muutaman viikon ajan. Kuitenkin kirjastot ovat jo auki, ja olen saanut hyvän kokoisen lukupinon odottamaan pöydän nurkkaan. Kesäkuussa osallistun pride-lukuhaasteeseen, mutta siitä vasta Erin Hunterin jälkeen. 

Vatukkatähden myrsky teos on Erin Hunterin Soturikissat erikoisseikkailu. Nämä teokset ovat täysin omia erillisiä teoksia, mutta ne kuitenkin liittyvät monesti johonkin aikaisempaan sarjaan tai teokseen niin kuin tässäkin tapauksessa. Vatukkatähden myrsky jatkaa kolmannen sarjan Tähtien enne tapahtumia Vatukkatähden kertomana. Erin Hunter nostaa jälleen mielekkäällä tavalla esille uuden pääsankarin pitkään jatkuneeseen sarjaan.

Ei ole kyllä Ruskan (Tulitähden) voittanutta, mutta Vatukkatähti on selkeä haastaja. Vatukkatähti on epävarma uusi johtaja, jonka ajatuksia Erin Hunter on tuonut esille jatkuvasti tarinan edetessä. Vatukkatähden persoona kehittyy lisää tämän erikoisseikkailun kautta, vaikka se jo syventynyt Tähtien enne -sarjassa. Tämä erikoisseikkailu kuitenkin tuo erilaisen puolen Vatukkatähdestä esiin, ja kertoo tarkemmin asioita, jotka jäivät minua aikoinaan kiinnostamaan.

On vaikea kirjoittaa ilman spoilereita, mutta yritän aina välttää niitä, vaikka tiedän teoksen ilmestymisajankohdan olleen aikoja sitten. Kustantamolta tulee todella nopeaan tahtiin Soturikissat -teoksia tälläkin hetkellä ulos. On kuitenkin pakko mainita, että Tähtien enne -sarjan jännitteet näkyvät kissojen välillä uuden vaaran uhatessa. Uuden vaaran alla on Vatukkatähden tehtävä monia valintoja, ja toivottava että jokainen kissa, ja jokainen klaani, noudattaa soturilakia. Kuitenkin Vatukkatähden epävarmuus, ja ihailu Tulitähteä kohtaan, voi vaarantaa klaanin sekä tämän tulevaisuuden.

""Ei", Närhisulka vastasi, ja hänen äänensä kuulosti etäiseltä ja jotenkin vanhemmalta. "Jotakin erilaista kuin suuri taistelu. En tiedä mitä se on, mutta tunnen tuulessa sen tulon.""

(Soturikissat: Vatukkatähden myrsky - Erin Hunter sivu 86)

Teos nostaa esille tavalliseen tapaansa nopeat juonen muutokset ja tapahtumat, joka pitää lukijaa otteessaan. Erin Hunterin moni ilmaisullinen ääni näkyy teosta lukiessa, ja sitoo juonen yhteen loistavasti. Lasten- ja nuortenkirjallisuudelle tyypilliseen tapaansa kuvailua on, mutta huippukohdat ovat nopeasti luettu läpi. Tapahtumaa on aina teoksen loppuun saakka.

Erin Hunter (monista kirjailijoista koostuva salanimi) lumoaa jälleen kerran lukijan. Olen kuitenkin huomannut, että asioiden nopeatempoisuus teoksessa alkaa hieman ärsyttämään minua. En ole pettynyt, että asioita on paljon, ja ne tapahtuvat nopeasti, mutta huomaan, että tämän hetken lukumakuuni kuuluu enemmän kuvaileva ja hidastempoisempi juoni. Turha jaarittelu on karsittu kirjasta täysin pois, ja siitä olen kateellinen. Omia tekstejä, kun kirjoitan, tuntuu että aina on niin paljon ylimääräistä, mutta en osaa karsia mitään pois.

Tässä teosta lukiessani huomasin myös, kuinka paljon soturikissoja olen aikoinaan lukenut, ja kuinka tapahtumat sitoutuvat yhteen. Taisin ensimmäisen soturikissan lukea kymmenisen vuotta sitten, jonka jälkeen luinkin kaikki ensimmäiset kirjat yhtenä putkena. Soturikissojen ensimmäiseen sarjaan kuuluu 6 kirjaa, jotka kertovat Ruskan tarinaa Myrskyklaanin joukoissa. Englanniksi kirjasarja kantaa nimeä The Prophecies Begin, jonka jälkeen ilmestyin toinen sarja nimeltä Soturikissat: Uusi profetia (New Prophecy). Tämän kirjasarjan löysin vähän kuin sattumalta. Kirjasarja kantaa 6 teosta, jotka luin omassa tahdissani. Näistä teoksista löytyy blokkaukset tunnisteen #soturikissat alta.

Kolmas kirja-sarja Soturikissat: Kolmikon mahti (Power of Three) kattaa myös kuusi teosta, joiden parissa viihdyin. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa seurannut sarjaa niin tarkasti, joten teokset tuli luettua pikkuhiljaa omassa tahdissa. Samoin kävi neljännen sarjan kanssa, joka kantaa nimeä Soturikissat: Tähtien enne (Omen of the Stars). Kaikki kuusi teosta luin, mutta en niin nopealla vauhdilla. Näitä ei löydy blogin puolelta, koska tuohon aikaan olin jättänyt blogin häilymään unohdettuun maailmankaikkeuteen. Tämän teoksen lukiessa tuli kuitenkin mieleen, kuinka paljon olen aikoinaan lukenut soturikissoja, vaikka en itseäni faniksi kutsukaan.

Ensimmäinen soturikissa sarja on ehdottomasti lempisarjojani, mutta en kuitenkaan muihin sarjoihin lämmennyt ihan samalla tavalla. Puolestaan soturikissojen esikoisseikailut ovat iskenyt minuun. Jotenkin on helpompi lukea yksi yhtenäinen teos nopeatempoista tarinaa, kun nopeatempoista sarjaa, jossa on tapahtumia kahden käden sormille. Olen kaikki soturikissat itse lukenut suomenkielelle käännettyinä. Kyllä houkuttaisi aloittaa soturikissojen 5-sarja, joka kantaa nimeää Soturikissat: Klaanien synty (Dawn of the Clans), mutta katsotaan kuinka innostun.

Huomasin yllättäin, että teos sopii Helmet-lukuhaasteeseen. En ollut huomioinut lukuhaasteen kohtaa numero 19. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, ja tässä teoksessa on jopa kaksi kappaletta: vatukka ja myrsky. Minun Helmet-lukuhaasteen suorittamistani voi seurata blogissa olevalta sivulta Helmet-lukuhaaste 2020.

Lisään vielä, että jokin kuitenkin Erin Hunterin tyylissä kiinnostaa minua. Teoksia on rentoa lueskella ilman ylimääräistä aivotoimintaa, eikä teosta tarvitse lukea yhdeltä istumalta. Siihen pääsee mukaan pidämmänkin tauon jälkeen. Hahmojen taustan tuntiessa teokseen on helppo saada erilainen ote, koska ei tarvitse muodostaa täysin uutta kuvaa. Kyllä jatkossakin tulen lukemaan Soturikissoja, mitä niistä en osaa vielä sanoa. Nyt kesäkuussa on kuitenkin erilainen "projekti" meneillään. 

Yöpöydän kirjat Niina emännöi koko kesäkuun kestävää pride-lukuhaastetta. Kesäkuun kaikenlainen pridetoiminta on siirretty myöhemmälle syksyyn, joten tämän haasteen avulla voi pride-kuukautta yhä viettää lukemalla sateenkaarikirjallisuutta. Itselläni löytyy kolme teosta tällä hetkellä lukupinosta, joista yritän myös kirjoittaa tänne blogin puolelle. Linkin kautta pääsee tutustumaan emännän, Niinan, tekemään ohjeistukseen pride-lukuhaasteesta. Hänen blogissaan on myös oivallinen kirjalista aiheeseen sopivista teoksista!

Soturikissat: Vatukkatähden myrsky (erikoisseikkailu)

Englanninkielinen alkuteos Warriors Super Edition: Bramblestar's Storm

Erin Hunter

Art House Oy, 2019

Suomentanut Nana Sironen