S.E.C.R.E.T Polttava peli

"Tämä ei ollut fantasiaan. Tämä oli totta. Katso mitä tapahtuu kun päästät itsesi vapaaksi ja raivaat elämääsi hiukan tilaa, ajattelin. Silloin koko maailma on auki" sivu 266

"EROOTTINEN SEIKKAILU VIE SYVEMMÄLLE SALASEURAN SISÄPIIRIIN JA PELI KUUMENEE...

Naisista koostuva salaseura S.E.C.R.E.T toteuttaa jäsentensä salaisimmatkin seksuaaliset fantasiat - ja vapauttaa heidät samalla elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen tarjoilija Cassie Robichaud on löytänyt sen ansiosta kuuman ja kiihkeän seksielämän.
     S.E.C.R.E.T:in täysivaltaisena jäsenenä Cassie saa tehtäväkseen opastaa uutta kokelasta Dauphinea ja etsiä täydellisiä miehiä tämän fantasioiden toteututtamiseen. Samalla hän etsii itselleen sitä oikeaa ja huomaa, että ottajia saattaisi olla useampiakin." (kirjan takakansi)

L.Marie Adeline on tulkitsija. Minusta kirjailijoita on monenlaisia, mutta Adeline on myös tulkitsija. Hänen tekstinsä välityksellä välittyy tunteet, hahmojen kemiat ja vaikka mitä! Olen todella iloinen, että ostin vihdoin ja viimeinen S.E.C.R.E.Tin kaksi viimeisintä osaa, ja saan trilogian luettua loppuun.
     Ensimmäisessä osassa, Kuuma leikki -kirjassa, Cassie oli pääosissa ja koko kirja kerrottiin hänen näkökulmastaan. Tässä jatko-osassa näkökulma hieman muuttuu, kun Cassie onkin jo sisällä S.E.C.R.E.Tin maailmassa. Cassie valitsee itselleen paikkansa S.E.C.R.E.Tissä, ja tämän seurauksena Dauphine tulee mukaan kuvioihin.

Luku 2, sivu 36-37
Dauphine
"Sinä aamuna seisoin vastapäätä liikettäni Magazine Streetin ja Ninth Streetin kulmassa. Katsoin kadun toiselta puolelta, kuinka alaiseni Elizabeth järjesteli näyteikkunaa uuteen prameaan uskoon. Olin palkannut hänet saman kadun varrella olevan kilpailevan vintageliikkeen leivistä, koska hänellä oli ainutlaatuinen tyylitaju, sellainen jota ei mitenkään voinut opetella. Olin kuitenkin niin kontrollifriikki, etten oikein onnistunut pitämään suunnasta, johon Elizabethin tämänkertainen luomus oli menossa. Näin pelkkiä rintaliivejä, ämpäreitä ja valtavat määrät rypistettyjä keltaisia paperikaistaleita. Elizabeth inhosi kun käyttäydyin näin - norkoilin hänen niskansa takana, pomottelin häntä ja parantelin hänen aikaansaannoksiaan - tein itse kaiken sen, mitä en luottanut toisten käsiin. Sillä tavoin minä kuitenkin hoidin liikettäni, ja taktiikka oli toiminut tähänkin saakka, eikö niin?
     Kun paras ystäväni Charlotte ja minä ostimme Funky Monkeyn yli kymmenen vuotta sitten, olin väenvänkään halunnut säilyttää liikkeen alkuperäisen nimen ja suurimman osan sen omaisuudesta. Halusin yksinkertaisesti luetteloida kaiken mitä emme kyenneet myymään. En pitänyt muutoksista. Niin kuin suurin osa etelän väestä, minäkin suhtauduin epäilyksellä kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Siinä vaiheessa Charlotte vaatimalla vaati, että myisimme vinyylilevyjä ja tilaustyönä tehtäviä levylaukkuja houkutellaksemme liikkeeseemme myös, ja suostuin vastahakoisesti. --"

Dauphine on erakoitunut nainen, jonka elämäntyö kuluu oman yrityksensä ylläpitämisessä. S.E.C.R.E.T luo hänelle vapautuksen omista estoistaan ja rajoituksistaan. Dauphine -hahmo tuodaan kirjassa hyvin esille. Hieman minusta auki jää hänen ja Cassien suhde. Jos Cassien tulisi ohjata häntä, he jäävät hieman kaukaisiksi toisistaan. Kirjan loppussa ystävyys syvenee, mutta ei riittävästi mieleeni.
     Toinen ärsyttävä asia on se, että ihmiset menevät väärien ihmisten kanssa yhteen. Minusta tälle tarinalle olisi ollut sopivampaa, ettei Cassie olisi hypännyt tämän yhden henkilön matkaan. Tämä kuitenkin sekoitti henkilökemioita turhan takia. Enkä voisi sanoa, että Cassien elämän järjestykseen olisi tässä kirjassa hirveästi saatu järkeä. Loppua kohden kirjassa huimasin kuitenkin hyviäkin asioita, että ihmiset sekoilevat toisienssa kanssa. Kuitenkaan en ole mitenkään kauhean iloinen, että jokaisessa tarinassa pitää aina olla "the bad guy" -hahmo.

S.E.C.R.E.Tin maailmassa "the bad guy" on tietenkin yksi Cassie tuttu, joka tuodaan tärkeään asemaan kirjan tarinassa. Saa nähdä millainen tämä hahmo on viimeisessä osassa, ja kuinka paljon se osaa vielä satuttaa muita hahmoja...
     Toivon viimeiseltä osalta paljon uusia kuvioita, vaikka epäilen että asiat pyörivät ainakin Cassien kohdalla samoissa kuvioissa. Toivon myös ettei vain kirja akerrota liian monen ihmisen näkökulmasta. Jos nyt oli Cassien ja Dauphinen tarina, mitähän kolmanteen osaan tulee? Cassien tarina on yhtä kesken, kuin mihin se jäi ensimmäisen osan päättyessä, joten uskon sen jatkuvan vielä seuraavassakin. Miten käy Dauphinen?

Ryhdyin lukemaan enemmän kiinnostuksesta, kuin kirjahaasteeseen liittyen. Sain juuri sopivasti kuitenkin yhden kohdan ruksittua kirjahaasteesta. S.E.C.R.E.T Polttava peli -kirja ruksittaa kohdan 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Petra

Lene Kaaberbøl - Hopea Hevonen (Katrionan tarina 1)

"Majatalon sateenpiiskaamalla pihalla seisoi hopeanhohtoinen hevonen, jonka silmät olivat hurjat kuin saalistavalla pedolla. Katrionan päässä pyöri vain yksi ajatus: hänen täytyi ratsastaa sillä.

Tulisieluisen Katrionan elämä äitinsä omistamassa Leinikin majatalossa ei ole herkkua. Tallin töissä hän viihtyy, mutta vaikka hän kuinka yrittäisi hillitä itseään, yhteenotot isäpuolen kanssa ovat aina yhtä kitkeriä.
     Eräänä päivänä majataloon saapuu hopeisella hornanhevosella ratsastava arpinen nainen. Kuka tuo salaperäinen nainen, joka elää miesten tapaan vapaana maailmaa kiertäen? Voisiko Katkin ryhtyä tarunhohtoiseksi bredinariksi, oikeutta jakavaksi viestinviejäksi? 
     Äidillä on Katin varalle aivan muita suunnitelmia - mutta arpiselta naiselta saamaansa hopeakolikkoa hän ei voi unohtaa." (takakansi)

Hopea Hevonen aloittaa Katrionan tarinaa, jossa tulisieluinen ja omatahtoinen hevosia rakastava nuori tyttö joutuu tilanteiden seurauksena oppikotiin, ja sieltä eri tapahtumien seurauksina seikkailemaan Simon-nimisen herran kanssa.
     Kirjan tarina on aluksi hitaan puoleista, mutta pikkuhiljaa lähtee käyntiin, ja tapahtumia riittää. Hieman olisi kaivannut syvyyttä hahmoihin, jotkin osat jäivät hieman pintapuolisiksi.

Kirja oli suhteellisen helppolukuinen, ja kirjan lyhykäisyys (189sivua) eivät tuntuneet missään. Luin kirjan suht nopeassa tahdissa, eikä kirjan lukemista haitannut ympärillä olevat hälinät. Tuli luettua bussissa ja muuallakin.
     Juoni on helposti seurattavissa, joten en häiriintynyt kirjaa lukiessa vaikka olisikin ollut muuta hälyä. Myöskin kirjan lukemisen pystyi keskeyttämään mistä kohtaa vain. Se ei yleensäkään kyllä häiritse minua, mutta pyrin kuitenkin lukemaan luku kerrallaan (vähintään).

Minusta kirjan tarina on lupaava, että voisi ehkä lukea jatko-osatkin. En tietenkään tiedä, miten tässä ehtii taikka sitten on kiinnostusta, mutta katsotaan. Kannessa saattaa pilkistää hevonen, mutta kirja ei kuitenkaan niihin sen kummemmin liity, joten sitä ei kannata säikähtää. Suosittelen lukemaan, jos helppo ja lapsenmielinen kirja on mieleesi!

"Kärppä, s 32-33 (lukunäyte)
Talvi kiristi otettaan Kolmesta Laaksosta, ja lumi oli jo kerran tukkinut Eteläsolan. Cornelius oli muiden miesten avulla onnistunut avaamaan sen uudelleen, mutta kulkijoita ei juuri ollut, ja Leinikin majatalossa asui vain muutama matkaaja. Kanta-asiakkaat laaksosta ja kylästä saapuivat yhä juomaan Tessin hyvää olutta, mutta ruoka oli toistaiseksi arkiruokaa.
     Suurimman osan vuodesta Vihervuoret Kolmen Laakson ympärillä olivat nimensä mukaisia. Vain muutama huippu erottui harmaana ja paljaana metsänrajan yläpuolella. Mutta kun lunta alkoi tulla toden teolla, edes leveää Eteläsolaa ei kyetty pitämään auki, ja vuorista tuli laaksoja ympäröivä harmaavalkea muuri, joka ei päästänyt ketään sisään eikä ulos. Melkein joka vuosi joku muukalainen arvioi talven voiman ja nopeuden väärin. Jos hän oli onnekas, hän päätyi saarroksiin laaksoon, odottamaan kevättä. Vähemmän onnekkaat joutuivat lumen nielemiksi." 

Lene Kaaberbøl Hopea hevonen oli siis loppupeleissä ihan fine kirja. Ja kirjahaasteeseen liittyen kirja sopisi kohtaan: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

Petra

Neiti Etsivä ja kadonneen elokuva arvoitus by Carolyn Keene

"Ystävykset Paula, George ja Bess ovat matkustaneet Matrha's Vineyardin elokuvajuhlille rentoutumaan ja nauttimaan vanhoista elokuvaharvinaisuuksista. Huviretki muuttaa kuitenkin pian luonnettaan, kun heti avaisnäytöksessä tapahtuu kummia: illan esitys katkeaa korviahuumaavaan pamahdukseen ennen kuin on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Kohta huomataan, että ohjaajasuuruus Joseph Blockin mestariteos on varastettu!
     Kadonneen elokuvan ja sen ohjaajan ympärille kietoutuu kutkuttavan jännittävä arvoitus, jonka tutkimuksista Paula ei selviä ilman vaaratilanteita. Joku haluaisi selvästikin leikata Paulan pois kuvasta!" (kirjan takakansi) 

Carolyn Keene ja Neiti Etsivä jatkaa samantapaisella kirjalla jälleen kerran. Joku näissä Neiti Etsivä kirjoissa aina lumoaa. Niiden helposti ymmärrettävä juoni sekä kirjan pieni sivumäärä on aivan mahtavaa. Tällaisen jaksaa lukea ihan muutamassa tunnissa.
     Ja oikeastaan kirja nyt ihan vahingossa tuli käteeni hyllystä, kun oli Helsinki reissu käynnissä ja ajattelin lukea jotakin. Hyvä valinta pitkästä aikaa! Ja sain sen vielä mukavasti tänne blogiinkin.

Neiti Etsivä ja kadonneen elokuvan arvoitus vie kolme ystävystä Martha's Vineyardin elokuvajuhlille tutkimaan ja tutustumaan elokuviin ja niiden harrastajiin. Kuten jokaisessa Neiti Etsivässä mikään ei ole niinkuin luullaan, vaan kaikki menee aivan mullinmallin yhden tapahtuman seurauksena. Johon tietenkin Paula ystävyksineen joutuvat mukaan.
     Tutustuttuaan jo menomatkalla erilaisiin elokuvaihailijoihin ja -tekijöihin, tapahtumien vauhti kiihtyy entisestän, eikä pian ole jäljellä kuin epäiltyjä epäiltyjen perään. Onneksi paikalla on myös Paula ystävineen.

LUKU Myrskyisillä vesillä, sivu 9-10
"Koska Velma Fordin lähettyvillä parveili ihmisiä, jotka kulkivat edestakaisin, vanhasta tähdestä ehti nähdä vain pienen vilahduksen silloin tällöin. Paula ei ollut koskaan ennen nähnyt niin outoa ja kiehtovaa henkilöä. Velma Fordin samettitakin alla oli hulmuava silkkileninki, jonka värit toistivat syviä sinisen sävyjä ja tummaa purppuraa. Hänen pienissä jaloissaan oli korkeakantaiset, tummansiniset satiinikengät. 
     - Takuulla kaikki tämän laivan matkustajat ovat menossa filmifestivaaleille, sanoi Bill keskeyttäen Paulan mietteet. - Martha's Vineyardin turistikausi alkaa vasta kesäkuussa, mitä en lainkaan ihmettele. Täällähän jäätyy paikoilleen! Mennään sisään, että pysymme lämpiminä.
     Tytöt olivat Billin kanssa samaa mieltä. He menivät laivan sisällä olevaan pikku kahvioon, tilasivat teetä ja muffineja ja etsivät mukavan pöydän, jonka ääressä voivat rauhassa syödä. 
     Kun he istuivat juttelemassa, kahvion ovi paiskattiin auki. Robert Hastings työntyi sisään keskustellen kiivaasti jonkun naisen kanssa. Hastings kuullosti vihaiselta." 

Kirja siirtyy nopeasti eteenpäin tapahtumissa, eikä töki paikallaan. 120 sivussa ehtii tapahtua monia asioita, jotka johdattaa lukijaa moniin eri suuntiin, vaikka kaikki tapahtuu jatkuvasti ja sulavasti taustalla. Onneksi Paula, George ja Bess ei ole liian vakavia hahmoja, ja heidän seikkailujaan saa lukea hymy korvissa.
     Neiti Etsivä kirjan voi aina lukea uudestaan. Se ei ikinä petä, eikä haittaa vaikka sen olisi lukenutkin jo. Tietenkään ei nyt ihan saman ajan sisällä kannata, sen nyt kaikki tietää.. mutta kuitenkin. Kannattaa lukea ainakin muutama Neiti Etsivä vielä kun niitä löytää!

Sain myös Neiti Etsivän kautta sattumalta suoritettua ensimmäisen kohdan Helmet lukuhaasteesta 2017. Helmet lukuhaaste on siis avattu, ja kohta 25.Kirja, jossa kukaan ei kuole. 
     Tähän olisi sopinut muutama muukin kohta, mutta ajattelin säästää joitain kohtia tiettyjä kirjoja varten, joita en ole vielä lukenut. Kuitenkin on aivan mahtavaa, että tämäkin kirja sai yhden kohdan yliviivattua. Seurattua saat haasteen suoritusta toiselta sivulta, johon merkitsen lukemiani kirjoja.

Petra

Vacation!! & Helmet-lukuhaaste 2017

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017

Joululoma jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Eilen oli uusi vuosi juhlat suurella porukalla, ja niistä toipuminen on ollut tämän päivän tavoitteena. Oli kyllä hauskaa! Ja vuosi vaihtui siinä kaiken happeningin keskellä. :)

 Ensivuodesta on jo sen verran tiedossa, että leffavuosi tulossa! Sieltä on tulossa paljon kaikenlaista, kuten
     Helmikuussa Fifty Shades Darker
     Maaliskuussa Beauty and the Beast - Kaunotar ja Hirviö sekä Smurffit: Kadonnut kylä
     Ja Toukokuussa Guardians of the Galaxy 2 ainakin! Onpas nyt taas outo leffavalikoima tuossa... no omaa mieltä ei pääse karkuun, ja jotkut asiat vain herättää mielenkiintoa. Esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö, joka kuuluu omiin lemppareihin, niin pitää päästä katsomaan myös leffaan!

Ensivuonna on tulossa myös monet juhlat, joten juhlan vuosi on tuo 2017 myös. Mitäs muuta voisin miettiä ensi vuonna tulevaksi? No varmaa on se, että työtä on tiedossa ainakin Toukokuun loppuun asti. Jatkosta ei kyllä ole vielä tietoa, mutta kaikki selviää aikana.

Ei kai nyt yhtäkkiä tule muuta mieleen, joten palataan hiukan taakse päin vielä...
     Joululoma ei ole mitenkään peittynyt kirjallisuuden parissa, mutta se on kuitenkin pitänyt sisällään hieman lukemista, esimerkiksi J.R.Wardin uusimman teoksen (erillinen blokkaus tulossa). Joululoma meni myös muuten rauhallisissa merkeissä, ja sukulaisittain. Nyt on myös alkuviikko ollut seikkailuja täynnä.
     Oli onneksi auto käytössä muutaman päivän, joten päästiin kullan kanssa kulkemaan ympäriinsä. Käytiin kavereilla ympäri Turkua. Jäi kyllä paljon kaikkea mitä olisi pitänyt vielä tehdäkin, mutta ei vaan ehditty millään. Sitä se on. Kuitenkin kullalla oli kivaa, kun pääsi taas pitkästä aikaa mun kyytiin.. tämmösiä muistoja autoilun kautta löytyi.

Joululahjoja ei tullut hirveästi, eikä oikeastaan mitään mainittavan arvoista. Omalle kullalle olin ostanut uudet korvikset ja ihonhoitotuotteita (näin kullan toiveiden mukaan). Minulle hän puolestaa oli ostanut lämpöä teen ja villasukkien mallilla :)
     Yhden kirjalahjan sain! Muuten tavarat olivat aika perussettiä: sukkia, tyynyliinoja jne tämmöstä. Kirja jatkaa Nathanin tarinaa vihdoin ja viimein: Sally Green - Half Lost. Odotan jo innolla, että pääsen kirjaan käsiksi, kuitenkin kirja saa hetken vielä pysyä sivussa.

Vielä muutama sananen ensivuoden kirjatavoitteista. Helmet-lukuhaaste 2017 on julkaistu, ja voit käydä tutustumassa siihen osoitteessa http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2017(115505)
Osallistun omalta osaltani lukuhaasteeseen täyttämällä muutamia kohtia. Totesin, että vuosi 2016 oli raskas jo kaiken muun osalta, että en loppujen lopuksi löytänyt niin kauheasti pakoa kirjallisuuden avulla. Kuitenkin blogin pitäminen jatkuu, niinkuin kirjallisuuteen tutustuminen ja kirjoista nauttiminen.
     Tässä alla lukuhaastekohdat, joihin hieman merkitsin jo itselleni kiinnostavia ja toteutettavia kohteita (nämä kohdat on alleviivattu)... ja sivu lukuhaaste 2017 on lisätty, johon yritän kerätä ylös lukemani kirjat lukuhaaste kohtiin liittyen.


Helmet-lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Noin niitä tuli tuossa alleviivattua. Onneksi ei tullut puoliakaan, kun on sellainen tunne, että lukeminen jää myös ensivuonna hirveästi. Valitsin tuollaisia realistisia kohtia, jotka mahdollisesti saisin oikeasti luettua. noo... on tässä vuosi aikaa!
     Tämän kautta tuli pohdittua ensimmäistä blogin kirjoittamisvuotta, kun toteutin silloin lukuhaastetta 2015. Sen onnistuminen oli kohtalaista, ja nyt kun blogin kirjoittaminen on saanut oman "persoonansa", niin luulen että tämä voi sujua jo paljon "kivuttomammin" (pelattiin aliasta uutena vuotena, joka voi selittää nämä oudot kuvailut.. heh). Vuoteen 2016 palatessani, ryhdyin miettimään että mitä ihmettä olen edes lukenut tämän vuoden aikana.. Muutama kirja tuli heti mieleen, kuten
     J.R.Ward Verisuudelma (mustan tikarin perintö) kirja, joka on on on vain upea teos. Ei sitä nyt enää sen enempää kuvailla, kun tästä blokkauksesta löytyy.
     (Emily Roppa) Deltoran vyö -sarjasta kolme kirjaa, mutta enpä ehtinyt koko sarjaa lukemaan. Pitää jatkaa nyt sitten 2017 vuonna. Kyllä silläkin varmaan ainakin yhden kohdan saa merkattua lukuhaasteesta luetuksi.
     Half Wild by Sally Green kirja, joka oli sarjan toinen osa. Kirja oli mahtava, ja aivan yhtä hyvä kuin aikaisempi osa. Tämä kirja todellakin sai jatkoa, ja nyt minulla löytyy se kolmaskin kirja!

Nyt sanotaan hei hei 2016, ja jatketaan innokkaasti uusia asioita kohti vuodelle 2017!
Petra

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus

"Paulan isä on saanut kolme vapaalippua River Heightsissä järjestettävään suureen kissanäyttelyyn ja lahjoittaa ne Paulalle ja tämän ystäville Georgelle ja Bessille. Riemusta kiljuen lähtevät Paula, George ja Bess Keskilännen Suuren Kissanäyttelyn avajaisiin. River Heightsin monitoimitalo on täynnä mitä erilaisimpia kissoja; on sfinksejä, manxeja, burmakissoja. Ystävysten huomio kiinnittyy kuitenkin suurikokoiseen, smaragdisilmäiseen persialaiskissaan joka ylväänä huoltaa turkkiaan. Sen kaulassa välkähtelee vuorikristallein koristeltu kaulapanta. Pian selviää, että kissan omistaja on Andrea Cassidy, jonka Paula, George ja Bess tuntevat entuudestaan. Kissan nimi on Hurrmuri, ja sen on määrä esiintyä myös televisiossa kissanruokamainoksessa. Mutta ennen kuin pitkäkarvarotujen arviointi pääsee edes alkuun, kuuluu Andrean huuto:
-Joku on varastanut minun kissani..." (kirjan takakansi)

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus on jälleen kerran taitavaa näytöstä Carolyn Keeneltä. Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus oli n. 3tunnissa luettu bussimatkalla Tampereelle ja takaisin. Kirjan nopea lukuisuus ei yllättänyt, eikä haitannut yhtään vaikka tarina etenikin nopeasti.
     Oli kuitenkin mielenkiintoista, että välillä kirjan juonen kuviot vaihtuivat, eikä kirja ollutkaan niin yksinkertainen kuin ajateltiin. Neiti Etsivässä on kyllä huonona puolena, se että kirjassa annetaan hyvinkin selviä vihjeitä syyllisestä. Riittää että on vähän asioiden ratkaisukykyä, ja kirja on helposti arvattavissa.

"Väkijoukko haukkoi henkeään kuullessaan Andrean huudon. Sitten kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen, kiihdyttäen ilmapiirin aina vain sekasortoisemmaksi ja häkeltyneemmäksi.
     - Tulkaa. Paula sanoi ystävilleen pompatessaan ylös istuimeltaan. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, kun hän oli pinkaissut käytävää salin etuosaan ja noussut Andrean viereen. Andrea keskusteli lavalla seisseen tanakan miehen ja sinne tulleen keski-ikäisen järjestysmiehen kanssa. Bess ja George seurasivat Paulan kannoilla. 
     Andrea huomasi heidät heti. - Paula, Bess, George, hyvä että olette siinä. Joku on vienyt Hurrmurin!
     - Mitä tapahtui? Paula kysyi häneltä.
     - Voi Paula, Andrea sanoi täristen, ruskeat silmät kyyneliä tulvillaan. - Jätin sen vain pariksi minuutiksi kuljetuskorissa takahuoneeseen. Kun tulin takaisin, koko kuljetuskori oli poissa!
     - Anteeksi, järjestysmies puuttui puheeseen. - Minulla on nyt kissan tuntomerkit, mutta tarvitsen tuntomerkit vielä kuljetuskoristakin.
     - Se on suunnilleen näin suuri - Andrea teki käsillään leipälaatikon kokoisen kaaren ilmaan - ja luonnonvalkoinen, ja sen kantokahva on musta. Siinä on toisessa päässä metalliristikosta tehty ovi, jossa on yksinkertainen salpakiinnitys, ei lukkoa. Ai niin, ja sen kyljessä on nelikulmainen vaaleanpunainen tarra, jossa on Hurrmurin nimi samoin kuin minun nimeni ja osoitteeni." (Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus, luku 3, sivu 21)

Kirjassa ei ole paljoakaan jätetty lukijalle miettimisvaraa. Asioita kerrotaan selkeästi ja suorasti, tietenkään paljastamatta mitään juonen ratkaisuun liittyvää. Kirjassa on enemmän henkilöitä seikkailemassa kuin minusta monissa Neiti Etsivissä, mutta se oikeastaan tekee juonesta vielä kiinnostavamman ja jännittävämmän.
    Itse en voisi sanoa keräileväni Neiti Etsiviä, mutta niitä tulee aina silloin tällöin matkaan kirppiksiltä tai ilmaiseksi jostakin kirjaston poistoboksista. Minulle niitä on kertynyt nyt muutamia. Itse haen vielä tiettyjä kappaleita, ja ehdottomasti sellaisia, joita en ole lukenut vielä, omaan hyllyyni.

Englanninkielinen alkuteos: The Search for the Silver Persian
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1993

Tuli tuossa juuri käytyäkin kirjastossa viikon aikana. Oli ajatuksena hakea kirjallisuutta töihin lapsia varten. Ja kävi kuin kävikin niin että lähdin kirjastosta pinon kanssa. Tällä kertaa lastenkirjojen pinon kanssa.
    Töissä suoritamme ryhmämme kanssa projektia, jossa matkustamme erilaisiin paikkoihin kuukausittain. Tuo Marraskuun on sitten Alaska kuukausi, joten kirjastosta tarttui matkaan jääkarhuihin ja pingviineihin liittyviä lastenkirjoja.

Näissä tunnelmissa, Petra

To be read and much more

Blogissa on jälleen kerran ollut parin viikon tauko, mutta eipä mitään sillä... tässä kuussa on aika juhlia! Tämän vuoksi blogi saa tässä kuussa nauttia to be read -bloggauksesta, jossa kerron yleisesti syyskuun tavoitteista, sekä syksyn tulevista kirjoista ja asioista aina jouluun saakka.
     Nyt on varmasti viimeisetkin aloittaneet ahkerana työt tai koulut, ja ne joilla ei ole niitä vielä luvassa, varmasti löytävät syksyn pimeyttä kohti mentäessä jotakin mieleistä. Tiedän, että olen paljon kirjoittanut nyt oman elämän infoa tänne blogin puolelle, mutta siksi oikeastaan tämä bloggaus syntyi. Bloggaus osui myös aivan loistavaan kohtaan, juhlien suhteen.

Aloitetaan pohtimalla tulevaa syksyä. Ensiksi voin jo sanoa, että kirjapino ei tule hirveän korkeaksi kohoamaan, ainakaan suunniteltujen kirjojen kohdalla, koska työ vie tällä hetkellä paljon aikaa. Onneksi sielläkin, kun ohjaa lapsille tuokioita esim musiikissa, samoja kappaleita on helppo hyödyntää. Ja ainahan sanotaan, että toistoa toistoa toistoa!
     Eli työ tulee viemään suuren suikaleen omasta lukuajasta ja tällä hetkellä ehdottomasti elokuvat tulevat viemään aikaa lukemiselta. Samoin myös muut tapahtumat ja synttärit mitä tässä on tulevana. Myöskään jokapäivä ei todellakaan töiden jälkeen huvita lukea. Ja niin kirja riippuvainenkin olen. Jos on niin sanotusti huono kirja kesken, sitä lukee yllättäen hitaammin. Ainakin näin on minun kohdallani.

Aloitin lukemiseni kirjalla Tove Jansson - Näkymätön lapsi. 
     Kirja piti sisällään Näkymätön lapsi teoksen lisäksi kahdeksan muuta teosta. Kirjassa on sivuja 145, joista jokainen pysyy tyypillisenä muumina. Minusta muumi -kirjat ovat mukavia ja leppoisia luettavia. Ja minulla taisi vain olla kauhea tarve lukea muumia. Näkymätön lapsi kertomus on yksi lempikertomuksistani muumeissa.

Alkuteos: Det Osynliga Barnet
Kirjailija: Tove Jansson
Julkaisija /-vuosi: WS Bookwell Oy, Juva 2010

Muumi -kirjat siis pääsivät yhdeksi tämän kuukauden kirjoista. Muuten Syyskuu tulee pitämään sisällä ainakin yhden varman teoksen:
     Emily Roppa - Deltoran vyö: Rottien kaupunki.
     Emily Roppa:n kirjoihin olen juuri tutustunut, mutta kuitenkin olen tyytyväinen niiden sisältöön. Niitä on myös rentouttavaa lukea, sekä pieni koko huomioiden, pitää kädessä. Rottien kaupunki on kirjasarjan kolmas osa. Kiinnostus on siis pysynyt hyvin kirjasarjassa.

Syksyä kohden mentäessä eteen tulee paljon kirjoja aika samankaltaisesta genrestä nimittäin fantasiasta. Minulla on kaksi varmaa kirjaa, jotka aion lukea tämän vuoden puolella...
     Sylvia Day - Captivated by You
     James Dashner - The Death Cure
     Nämä kaksi upeaa teosta odottavat hetkeä, jossa välissä ehtisin niiden kimppuun! James Dashnerin kirja on kolmas The Maze Runner kirjasarjaa. Kirja löytyy hyllystä, joten se ei ole silloin ensimmäisenä ollut halukas sieltä käteen löytymään. Samoin kieli (Englanti) tuottaa oman haasteensa. Pitää olla niin virkeänä ja valmiina englanninkielen lukemiseen.
     Sylvia Day - Captivated by You -kirja on minulla aivan uusi tuttavuus, mikään siinä ei herätä mitään tuttuja kelloja. Se on kuitenkin romanttinen ja eroottinen kirja, jonka lukemista odotan mielenkiinnolla. Myöskin englannin kielellä.

Nyt on aika tavaksi tullut kuljeksia sunnuntai päivät kaupoissa ja kirjastoissa, niin tapahtui tänäänkin, joten saan nyt vielä hieman täyttöä tähän bloggaukseen.
     Syksyä kohden mentäessä ja pimeän laskeutuessa yhä aiemmin, on mukava kietoutua sohvalle peiton alle kynttilän loistossa katselemaan elokuvaa. Tämän päivän kirjasto saavutuksena oli viisi elokuvaa, kirja sekä kaksi lasten cdtä. Jos pinoa katsoo, ei taida ensimmäisenä tulla mieleen, että kyse olisi minun elokuva pinostani. Toisaalta taas.. kuitenkin. Elokuvien valintaan vaikutti käsillä oleva vuosipäivä, nimittäin ensimmäinen seurustelu vuosi tulee täyteen ensiviikolla! ♥
     Sitä tulee varmasti juhlittu sitten elokuvan ja viinin kera, joten tuossapa on nyt valinnan varaa. Luulen, että elokuvaksi valikoituu yksi neljästä rakkaus-komediasta, itse taidan nostaa esille ainakin I'll see you in my dreams ja Lemmenlomalla. 
     Molemmaet elokuvat ovat rakkaus-komedia yhdistelmiä, joten niiden katsomisen tasapainoittamiseksi tarvittiin jotain raskasta ja lujaa, nimittäin Animal Kingdom. Animal Kingdom on elokuva, jota en ole koskaan katsonut kokonaisuudessaan, mutta kiinnostus ei ole koskaan kadonnut. Odotan siis innolla, että tuo kulta tulee minun seuraksi katsomaan sitä - näin vastapainona rakkauselokuville!

Lauren Oliver:in Delirium kirja tuli kullan käsissä kotiin. En tietenkään vielä sano varmaksi, että en myös itse lukisi sitä. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, ja käsittelee rakkautta ja sen vaikutuksia ihmisiin ja tunteisiin. Päähenkilönä toimii nuori nainen Lena, joka sekoittautuu tunteiden ja rakkauden sekaisee seikkailuun.. ja loppua odotellessa.
     Ei voi sanoa, että kirja ei kiinnostaisi! Se on kaikkea sitä mikä voisi sekoittaa mukavasti aivosoluja. Myös yksi kavereistani ehdotti kirjaa jo aiemmin minulle, silloin oli vain niin monta kesken ja kiinnostus ei aivan siellä Tällä hetkellä minulla on kiinnostusta, mutta katsoo sitten kun kulta on kirjan lukenut ja valaissut vielä lisää kirjan tapahtumista, inspaako silloin enää.

Ensiviikolla töissä tarvitsen siis musiikkia, lasten musiikkia. Siksi kirjastosta on lainassa tällä hetkellä mm. Piilometsän säveliä (cd) sekä Matkustan ympäri maailmaa lasten laulumatka (kirja + cd). Aion ensiviikolla hyödyntää näitä kahta lasten kanssa. Meillä on vuoden projekti työnä matkustaminen. Näin ollen matkustamme erilaisiin paikkoihin joka kuukausi ja toteutamme sitä ohjatuilla tuokioilla ja lasten ehdotuksia hyödyntäen.
    Kirjasto on loistava paikka etsiä erilaista materiaalia lasten kanssa työskennellessä. Sieltä löytyy kerran kirjojen lisäksi musiikkia sekä elokuvia. Minusta on mukava, että ei tarvitse kaikkia ostaa itselle Olen tietenkin myös kerännyt materiaalia, jotka ovat omiani. Tilasinkin juuri sellaisen lasten cd:n kuin Karvakorvan laulupurkki. Siinä on muutamia aivan loistavia kappaleita lasten kanssa työskentelyyn.

Mitä tästä bloggauksesta tulisi siis jäädä mieleen? Pohtikaapa vaikka työn arvoa.. no ei! Minusta oli mukava päästä tällä kertaa kirjoittamaan asiasta, mutta myös asian ohi. Nauttikaa ensiviikosta, vaikka siihen sisältyisikin ensin työtä/koulua, ennen viikonloppua.

Petra

Erin Hunter - Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina

 Sinitähden tarina erikoisseikkailu

>>Sinä olet tuli, joka roihuaa metsässä...

Mutta varo! Vesi tuhoaa hurjimmatkin liekit.>>

Epävarmoina ja rauhattomina aikoina syntyy Myrskyklaaniin siniharmaa naaraspentu. Sinipentu. Hänen on ennustettu olevan voimakas kuin tuli ja nousevan suuruuteen. 

     Soturinimensä ansaittuaan Siniturkki pyrkii kohti unelmaansa, klaanin päälikkyyttä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, ja nuoruuden huolettomuus on pian enää kaukainen muisto. Onnettomuudet seuraavat toistaan, eikä valtataistelu klaanissa jätä valinnanvaraa.

     Syvällä sisimmässään Siniturkki tietää tekevänsä mitä vain klaaninsa hyväksi - vaikka joutuisi uhraamaan kaiken. (kirjan takakansi)

Erin Hunter on jälleen kerran onnistunutt lumoamaan minut tarinallaan, vaikka tällä kertaa tarina on hieman nopeampi tahtinen ja vauhtia piisaa ihan eritavalla. Erin Hunterin tämän kertainen kirja on erikoisseikkailu Sinitähdestä, ja tämän tarinasta Myrskyklaanin johtajaksi.
     Myrskyklaanin johtajana Sinitähti toimii soturikissat kirjasarjassa, jossa seikkailee upea kotikissa Ruska, mutta ei mennä niihin sen tarkemmin. Niistä voi lukea enemmän soturikissat -tägiä klikkaamalla.

Sinitähden tarina käsittelee syntymästä alkaen kauniin vaalean ja sinisilmäisen kissan kamppailua. Tällä kertaa on mukava lukea täysin klaanissa kasvaneen pennun seikkailuja ja haluja elää omanlaista elämäänsä. Sinitähti syntyy kahden pennun pesueeseen, ja kantaa näin aluksi nimeä Sinipentu. Pikku pennusta ei kerrota hirveän kauankaan vaan pian jo Sinitassu on oppilas, joka kehittyy muiden soturien opastuksella.
     Suurin osa tarinasta keskittyy Siniturkin (vahvan ja oppivan soturin) elämään ja ajankohtaan. Siniturkki joutuu kokemaan vaikeita valintoja, jotta osaisi valita oman elämänsä suunnan tarkalleen.

Sinitähden tarina syventää mukavasti jo aiemmin soturikissat sarjassa esille tulleita asioita, pilaamatta kuitenkaan soturikissat sarjan lukemista. Minusta on mukava lukea Sinitähden näkökulmasta asioita, koska aiemmat soturikissat, jotka olen lukenut eivät ole niin hirveästi käsitelleet Sinitähteä.
     Sinitähti on lempeä, oikeamileinen ja muiden puolesta tekevä hahmo, joka säväyttää aina uudelleen. Mielestäni on mahtavaa, että tämä hahmo on saanut oman tarinansa. Sinitähti tekee paljon valintoja, ja joutuu uhraamaan elämältään paljon, joka syventää minun arvostustani kirjoittajaa kohtaan. Miten jokin tällainen tarina (kissat pääosissa meinaa) voikin tuottaa näin paljon ajatuksia ja tuntemuksia? Samalla kuitenkin ne helpottavat omia ajatuksia ja tunteita, koska pääsee välillä hetkeksi aivan toisaalle!

Kirjan tarinassa huomaa selvästi sivujen loppumisen kesken. 504sivua tuntui loppuvan vauhdilla, kun aloitin kirjan lukemisen. Kirjassa oli paljon asiaa, jotka oli mielestäni ihan hyvin sisälletty itse sivumäärään. Tietenkin olisin aina mielelläni lukenut hieman enemmän!

LUKU 3, sivu 52-53

"Unen pyörteissä Sinipentu hyppäsi perhosen kimppuun ja huitaisi sen maahan. Kun hän painoi sitä maata vasten, sen siivet kutittivat hänen nenäänsä. Häntä kiinnosti nähdä miten se lentäisi pois, joten hän antoi sen lehahtaa lentoon. Se singahti kohti taivasta hänen ulottumattomiinsa, mutta jokin kutitti hänen nenäänsä edelleen.
     Hän aivasti ja heräsi.
     Unikkoaamun tupaten täydeltä makuusijalta sojottava lyhyt, pörröinen häntä värisi Sinipennun kuonoa vasten. Hän työnsi sen äkäisenä sivuun. Lumipentu nojasi raskaasti hänen selkäänsä, niin että hänellä oli tukala olo. Sinipentu ja Lumipentu eivät olleet enää pentutarhan pienimpiä. Neljä kuuta sitten Unikkoaamu oli saanut pentunsa: kaksi naarasta ja yhden kollin, joiden nimet olivat Ihapentu, Ruusupentu ja Ohdakepentu. Sinipentu oli ehdottanut Ohdakepennun nimeä, koska tällä oli harottava harmaavalkea turkki, joka tarttui kiinni joka paikkaan. Onneksi karva lli paljon pehmeämpää kuin oikeat ohdakkeet. Lumipentu oli nimennyt Ruusupennun vaaleanpunertavan oranssin hännän mukaan. Ja valkea kilpikonnakuvioinen Ihapentu taas oli saanut nimensä Mäntytähden emon Iharuusun mukaan. 

     Alkuun oli ollut hauska saada lisää pentuja leikkitovereiksi, mutta nyt Sinipennusta tuntui että hyvä jos hänellä oli tilaa venytellä. Vaikka Kuukukka nukkuikin suuren osan öistä soturien pesässä, pentutarha tuntui ahtaalta. Ohdakepentu, Ihapentu ja Ruusupentu kasvoivat nopeasti eivätkä enää mahtuneet kunnolla Unikkoaamun makuusijalle. Kaiken kukkuraksi Pilkkuhäntä oli poikinut kaksi kuuta sitten, ja Leijonapentu ja Kultapentu kiemurtelivat ja ynisivät lakkaamatta.
     Nyt he olivat hiljaa, mutta kun Sinipentu sulki taas silmänsä, Unikkoaamu murahti unissaan, rimpuili irti Ruusupennusta ja Ihapennusta ja kierähti huokaisten. Ohdakepentu kierähti emonsa perään, painoi leukansa tämän kyljelle ja rupesi kuorsaamaan kuuluvasti. --" 

Kuten huomaa Sinitähden pentuna elämisessä oli paljon hyviä hetkiä, mutta pienestä pitäen pentu rupeaa pohtimaan maailman oikeita ja vääriä.
     Mielestäni kirjassa on paljonkin hyviä sanontoja, joten en nyt ryhdy enää niitä tässä luettelemaan. Teksti alkaa muutenkin käsitellä jo samoja asioita. Haluaisin vielä huomauttaa, että muiden kirjojen lukemista ei välttämättä tarvita. Tietenkin voi olla muuta asia kirjan alussa, jotka hieman paljastavat tai voivat herättää ajatuksia, mutta tarpeellista muiden kirjojen lukeminen ei ole.

Mainitsen aina soturikissojen kohdalla, kuinka haluaisin ne hyllyyni ja nauttia niiden ihasta tekstistä ja onnistuneista kansikuvista aina ja aina, mutta kuitenkaan en missään vaiheessa ole sinne asti päässyt! Olen kuitenkin varmasti tyytyväinen, jos tämän teoksen saan omaan hylllyyni! Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina pääsee tämän hetkisten kirjojen lukemisen kärkeen. Se kolahtaa sinne lujaa, eikä hirveän nopeasti tipahda alas!

Petra